Joulu: salaisuudet paljastuvat

Tänä vuonna ideana oli tehdä lahjoja taas myös itse, mutta ihan kaikki ei päässeet ideasta toteutukseen ja jouduin turvautumaan kaupallisen joulun antimiin (ei niissäkään kyllä mitään vikaa ole). Tässä kuitenkin jotain mitkä pääsivät ideasta toteutukseen asti ja kätkeytyivät lahjapaperiin...

Pipi-tyynyjä prinsessoille omalla lintukuvalla.

 Virkattu pipo puro-langasta, jossa irrotettava pitsikukka-kehikolla tehty kukka helmikoristeilla.

Pallotunika, joka on valmistettu samaan tapaan kuin edellinen. Tämä on kuitenkin vielä hitusen pidempi.

 Magneetteja jääkaapin oveen, olenpa itsekin yhdessä noista kuvista...

 Aforismeja tauluissa, ihania sisustuselementtejä. Olen itsekin saanut tällaisen kerran lahjaksi, mutta tekstillä jossa mietitään ystävyyttä. Se löytyy työhuoneemme seinältä.

 Rakkaalle käsiin lämpöä, Novitan kevään 2012 lehden malli nro 5 ilman nappeja. Heidän edeltäjänsä voit kurkata täältä.

 Ja nyt uutta vuotta kohti uusin kujein!

Jouluporot kortilla

Hyvää joulua! Täällä on nautittu, lumesta, rauhasta ja joulun tunnelmasta, niin ja myös herkuista...

Tänä vuonna postiin pääsi tällainen kasa poroja, ihan koko tokka!

Salaisuuksia kortin takaa...

Poro on painettu korttiin itse valmistetulla leimasimella. Nyt ei tule juuri mieleen mikä on tuon materiaalin nimi josta kuvio on leikattu. Se on kuitenkin 2 mm paksua ja pehmeää ja taipuisaa. Ensimmäinen leimasin meni pilalle, kun puu johon se oli kiinnitetty vääntyi kippuralle odotellessa sopivaa ajankohtaa leimailla. Valmistin uuden, sillä minusta ei ollut riittävän kaunista, että vaikka kuinka painoi tuli vain poron nenä ja peppu korttiin. Toisella kerralla kuitenkin viisastuin (ainakin jonkin verran) ja kiinnitin leimasimen parketin palaan.

 Kuvio on painettu kultaisella akryylimaalilla.

Kortin taustoja koristi kaksi erilaista tekstiä...

Jouluiloa myös sinulle ja parempaa uutta vuotta 2013!

Valoa jouluun

Flunssa sai minusta otteen tänä viikonloppuna. Sitkeästi kuitenkin kiertelin kaupoilla lauantaina, vaikka joka paikkaa särki ja olin paleltua. Loppu ilta menikin sitten voimia kerätessä. En kuitenkaan jaksaisi, enkä ehtisi vaan olla ja maata. Sunnuntaina otin aamupäivän kiltisi ja rauhallisesti löhöillen, mutta kädet kaipasivat jo toimintaa. Ja mitä siitä sitten syntyikään: Valoa jouluun!



Kolme itse tehtyä jouluvaloa. Kaupassa (vaikka valikoima suuri onkin) ei vaan tullut vastaan sellaista valoa mitä etsin, joten päätin valmistaa olohuoneen jouluvalot itse. Olohuoneessa on kolme samanlaista ikkunaa ja nyt niistä jokaista koristaa yksi jouluinen valopallo.

Jouluvaloihin on käytetty paksua rautalankaa pohjana. Sen päälle on kieputeltu paperisuikaleita. Sitten jouluvalot on kiinnitetty kirkaalla teipillä. Ja johtojen peitoksi on vielä kieputettu valkoista silkkipaperia.

Lamppujen välissä on koristeena helmiä. Keskimmäisiä helmiä oli häissämme hiuksissani, niitä sattui juuri sopivasti löytymään vielä askartelukaapista.

Lumitilanteesta pääteltyä: Lumihommia omakotitalossa riittää, mutta ihanaa, kun joulupukki pääsee tänä vuonna tulemaan poroilla!

Joulukalenteri xylitolpurkeista

Joka vuosi päiväkodeissa mietetään miten tontut muistaisivat lapsia kalenterin muodossa. Meillä on ollut laulukalenteri, lorukalenteri, piparikalenteri...siis melkein mitä vaan mitä on ehditty ja keksitty toteuttaa.

Tänä vuonna naapuriryhmässä näin pyöriteltävän xylitolpurkkeja käsissään. He aikoivat valmistaa niistä koristellut rasiat lapsille. Itselleni tuo purkki toi heti mieleeni kalenterin luukun ja siitä se ajatus sitten lähti! Joulukalenteri xylitolpurkeista.

Purkkeja olikin kertynyt jo aikamoinen läjä päiväkodin eri kaappeihin. Löysin 24 saman kokoista purkkia, joita lähdin pyörittelemään eri muotoihin. Lopulta kalenteri sai vanhan kunnon joulukuusen muodon. Olen tehnyt joskus kymmenen vuotta sitten myös kuusen muotoisen joulukalenterin, se oli tehty tulitikkurasioista. Muutamaan vuoteen sinne ei ole tullut kätkettyä mitään, mutta aina se on jouluna esillä koristeena.

Purkkien kansissa on vihreät tai kultaiset tarrapaperista leikatut ympyrät. Purkkien ympärille kiersin kultaista tarrapaperia. Tarrapaperi oli helppo ja nopea konsti verrattuna paperiin ja liimaan!

Piirsin kalenterin muodon maalattuun pahviin ja leikkasin irti mattoveitsellä ennen liimausta. Aluksi mietin, että kuumaliimaan purkit pelkästään kiinni toisiinsa, mutta lopulta päädyin kiinnittämään purkit maalatulle pahvitaustalle. Sipaisin erikeeperiä myös jokaiseen väliin, jossa purkit koskevat toisiina. Liiman kuivumisen ajan pidin suurta kirjaa purkkien päällä painona. Näin kalenterista tuli tukeva ja pahvi ei lähtenyt kiertymään.

Valmista tuli! Kalenteri pysyy pystyssä vaikka pöydällä tai hyllyllä ja ei vie kohtuuttoman paljon tilaa.

Kukkuu! Muistat varmaan minut? Täällä minä kurkin luukusta 2! Iloista ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Avainkoru -lintunen

Nyt onkin sitten suuri salaisuuksien aika. Yritän valmistaa ainakin osan joululahjoista itse, joten näin ennen joulua ei ainakaan vielä tule vilahtamaan tonttupajan tuotoksia...

Minulla oli oikein reipas aikuisopiskelija ryhmässämme kuukauden ajan ja annoin hänelle muistoksi itse tehdyn avainkorun, jossa oli myös isänpäivänä käytettyä tekniikkaa kutistemuovia. Lintu on siis tehty kutistemuovista ja kuvaa meidän ryhmäämme untuvaisia. Sen saa myös halutessaan irti korusta lukolla.

Tässä onkin ollut nyt joka viikonloppu jotain juhlaa: syntymäpäivä, isänpäivä, pikkujoulut... Tässä 2-vuotiaan neidin syntymäpäiville valmistamani kortti. Puu ei ole homepuu vaan pikemminkin jonkun kotipuu :)

 Nyt on keittiössä jo jouluvalot tuomassa jouluntunnelmaa! Sitten glögiä juomaan ja suut makiaks!

Isänpäivä - lahjat päiväkodissa

Viime viikonloppuna juhlittiin isejä. Saimme päiväkodissa myös pikkuisten kanssa puuhailtua kortit ja avaimenperät suunnitelmien mukaan. Tadaa tässä ne ovat:

 Avaimenperät on siis valmistettu kutistemuovista. Opinpa sitten että uuneissa on todella eroja. Kutistusprosessi ei onnistunut päiväkodin uuneissa. Ideana oli, että lapset saisivat myös nähdä tämän kutistumisen. Nyt osa sitten näki vain työnsä tuhoutuvan. Onneksi sain osan töistä kotiuunissa pelastettua. Kortit on lasten piirustuksia kartongilla, aikuinen liimasi piirustuksen vihreään paperiin kiinni, näin saatiin korttiin kehykset.

 Tässä yhden lähemmäs 3-vuotiaan lapsen avaimenperä isille. Siinä on isin autot, ruohoa, taivas... Ja sitten ehdotin, että kirjoitetaanko siihen myös isi yhdessä, minut yllätettiin täysin, kun neitonen piirsi itse S-kirjaimen. Eipä tarvinnut sitten muuta kuin neuvoa, että vielä viivat kirjaimen molemmille puolille ja sana oli valmis! Voi ihanuutta. Tämäkin meni päiväkodin uunissa aivan rullalle ja luulin sen tuhoutuneen, se ei vaan auennut mitään konsteja käyttäen. Kotona uunissa työ suoristui kun laitoin sen sinne uudestaan.

 Lahjat käärittiin kuitukankaaseen ja nyytti suljettiin nauhalla.

Tämä kortti meni sitten ihan omalle isille! Onnea!

Tapetista koru

Taas tuli kaiveltua vähän menneitä töitä vaihteeksi. Keväällä 2010 teimme päiväkodissa 5- ja 6-vuotiaiden kanssa tapetista koruja. Tekniikka oli sama kuin tässä tekemässäni korussa, mutta helmen muoto yksinkertainen suorakaide. Yllättävää kyllä, joistakin pojista tuli esiin himo helmenpyörittäjiä. Kun tarkoitus oli tehdä koru äidille, osa innostui työskentelystä niin kovin, että teki korut myös mummeille. Helmen pyörittely onkin kuin taikaa, alkuperäisen tapettipalan värit kun pyörähtävät aina vähän erikohtiin jokaisessa helmessä.

Tarvitset:
- Mieleistäsi tapettia
- Viivotin ja kynä
- Sakset
- Liimaa
- Sukkapuikon

Näin syntyy tapetista helmi:

Valitse mieleisesi tapetti. Käytä työskentelyssä erivärisiä tapetteja tai vain yhtä ja samaa tapettia. Tämän tapetin nimi oli jo takaa leikkautunut pois. Tapetti on musta pohjainen jossa menee valkoisia viivoja hieman epäjärjestyksessä.

Leikkaa tapetista 20 cm leveä pala. Piirrä reunoille merkkiviivat 3cm välein. Yhdistä viivat pisteestä pisteeseen viivottimen avulla. Näin saat monta palaa kerralla. Voit myös valmistaa tukevasta pahvista sabluunan, jonka avulla piirrät kolmioita.

 Kieritä tapetti tiukasti sukkapuikon ympärille.

 Kun jäljellä on n. 5 cm tapettia, levitä liima näkyvillä olevaan alueeseen. Hyvä liimausalusta hommissa on mainoslehdet tai vanhat puhelinluettelot, kun liimaamiseen ei ole enää puhdasta kohtaa käännetään sivua. Itse säikähdin tätä kuvaa katsellessa että omako naama tuohon kuvaan on heijastunut. Ei nyt sentään, onneksi!

 Kun kolmion kärki on kauttaaltaan liimassa tapetti kierretään loppuun asti rullalle.

 Kun rullan vetää pois sukkapuikosta saadaan valmis helmi. Helmet olen ensin pujottanut rautalankaan ja lakannut matta spray-lakalla. Lakkaus kannattaa tehdä ulkona, on nimittäin haisevaa puuhaa! Kannattaa myös testata eri lakkoja, joistain helmistä ei tahdo haju lähteä pois millään. No tämä koru ei ainakaan enää kahden vuoden takaisen lakkauksen jäljiltä haise, mutta muistan alkuun haisseen todella pahalle käytettäessä.

 Helmet on pujoteltu elastiseen korunauhaan. Mukana on myös punaisia puuhelmiä.

Tässä korussa näen itse jotain afrikkalaista, en tiedä miksi. Tämä on myös tehty vuonna 2010. Pyöräyttelin ohjeistuksen kunniaksi yhden helmen samaisesta tapettipalasta, sitä sattui vielä olemaan tuolla minun "tapettikokoelmissa". Idea on toiselta opittu ei omani :)

Pöllömpi heijastin

Löysin itseni jo viime viikolla suihkussa laulamasta joululauluja...mitä ihmettä?

Ehkä jotkut joululaulut on vaan niin hyviä, että niitä voi laulaa myös lokakuussa. Olenpa myös miettinyt päiväkodin joulukalenteria kuluvalla viikolla ja tein omaksi ilokseni yhden idean/kokeilun mitä mahdollisesti tonttu voisi tänä vuonna tuoda pikkuisten kalenteriin. Pöllöheijastimet untuvaisille! Valmistelut tietysti tulee aloittaa mahdollisimman pian, jotta ollaan valmiina, kun ensimmäinen luukku aukeaa.

PÖÖ tai siis HU-HUU! Sarjatuotanto alkakoon :)

Löysin kaappini kätköistä erivärisiä huopapaloja, joista valitsin mieleiset. Palat on liimattu toisiinsa erikeeperillä. Heijastin osuus on irrotettu ylimääräisestä heijastinliivistä. Viime vuonna käytin myös heijastinliivien heijastinnauhaa yksinkertaisiin fleecepipojen korviin, jotka löytyivät erivärisinä joulukalenterin kätköistä. Niistä ei taida olla kuvaa täällä ollut, sillä kovalevy oli päättänyt tehdä gameoverin viime vuonna. No tässä kuva ainakin mallikappaleesta:

 Tämä on siis aivan mini versio piposta. Lasten pipoihin tuli vielä sivuun pieni pala heijastin nauhaa johon kirjoitettiin kangastussilla lapsen nimikirjaimet, jotta pipot eivät naulakoissa sekottuisi. Fleecet on leikattu torkkupeitoista joita aika ajoin myydään jopa 2e hintaan. Sillä hinnalla ei välttämättä saa edes metriä fleeceä kangaskaupasta. Eli ei mikään kallis pipo!

Tänään päästiin myös juhlimaan 3-vuotiasta tädin murua. Tässä askartelemani kortti ja dvd kotelo. Dvd:ssä oli koottuna eri kuvia ja videoita 3 vuoden ajalta.

Nappikorut

Eilen illalla innostuin pitkästä aikaa tekemään itselleni koruja. Kesän käsityöreissulta hankitut lenkkiketjut ja kevään ruotsin matkalta ostetut napit pääsivät nyt käyttöön! Sormet onkin nyt hellänä korupiikkien vääntelystä, niitä kuluikin tässä puuhassa melkoisesti. Innostuin tekemään kaulakorun lisäksi myös rannekorun ja sarjaan sopivat korvikset.

 Koruja tai avaimenperiä lasten kanssa
Vietin syyslomaani kummitytön kanssa ja muiden puuhien ja askartelujen lomassa hän sai myös kokeilla tehdä omia koruja kutistemuovista. Tällä kertaa muovi oli hobbypointista hankittua läpinäkyvää/huurteista kutistemuovia. 7 kuviosta 2 käpristyyi uunissa rullalla niin, että reunat osuivat toisiinsa ja kuvat eivät enää suoristuneet. Piirustukset on piirretty "isojen tyttöjen tusseilla" eli vedenkestävillä piirtoheitintusseilla. Tässä taiteilijan kotiin viemät luomukset: