Ssshhhhh! Nämä ovat meidän salaisuuksia iseille. Isänpäivän ja äitienpäivän alla meillä puhutaan salaisuusasioita päiväkodissa. Useinkaan eivät nämä pienet ihmiset ehkä vielä osaa pitää salaisuuksia, mutta haittaakse? No ei! Kaikessa touhuumisessa lasten kanssa on tärkeintä se itse tekeminen ei niinkään lopputulos, työ on onnistunut jos sitä tehdessä on ollut mukavaa!
Me teimme/teemme tänän vuonna kahdenlaisia kortteja, sillä ryhmässämme on taidoiltaan hyvin erilaista porukkaa (johtuen varmaankin iästä 1-3v.). Molempien korttien alkuperäisidea on tullut jostain askarteluaiheista blogeja selatessa, en siis väitä omiksi ideoikseni, mutta annetaan hyvän kiertää. Molemmissa korteissa on isä vähän eritavalla toteutettuna.'
Helpompi kortti (ja myös nopea, jos ei jaksa vielä pitkiä aikoja keskittyä) :
Käteen levitetään "hiusväriä" eli maalia kaikkkiin sormiin. Maalin laittaminen iholle voi olla joillekin järkyttävä kokemus, varsinkin jos se on ihan uutta.
Käsi painetaan paperiin ja varmistetaan, että jokainen sormi on osunut. Työn annetaan kuivua.
Tussilla piirretään itse tai aikuisen kanssa naamaan eli kämmenosaan jossa ei ollut maalia silmät ja suu. Kuvio leikataan irti, lapsi voi osallistua leikkaamiseen omien taitojen mukaan. Ponnahdussakset ovat erittäin kätevät myös ihan pienten kanssa leikatessa. Saksia löytyy monenlaisia jotka pitävät sisällään ponnahdusominaisuuden. Meillä on käytössä välillä myös "tandem"-sakset, joihin saa sekä aikuisen, että lapsen sormet samaan aikaan.
Työ liimataan lapsen valitsemaan korttipohjaan ja koristellaan. Tämän kortin taiteilija valitsi isälleen vaaleanpunaisen rusetin, jonka leikkasimme yhdessä. Lisäksi isän korvaan on lentänyt jumbolävistäjällä tehty sydän.
Olen nähnyt myös samalla tekniikalla valmistetun äidin, äidillä voi olla vaikka rusetti hiuksissa.
Vaativampi kortti (sisältää saksien käyttöä, tekeminen vie pidemmän ajan):
Olin ensin ajatellut, että tämä askartelua on niin vaativa, että se on hyvä tehdä yksi lapsi kerrallaan, mutta lapset olivat eri mieltä. Koska ei osattu päästä ratkaisuun kuka pääsee ensimmäisenä askartelemaan, kolme kolme-vuotiasta pääsi yhtäaikaa hommiin. Kerroin heille, että voi joutua aina hetken odottamaan vuoroaan, kun heitä on enemmän kuin aikuisia.
Teimme hommaa sitten sarjatyönä. Ja lapset olisivat jaksaneet tehdä vaikka kuinka kauan! Olin aivan yllättynyt pienten ihmisten keskittymiskyvystä! Ensin jokainen sai valita isälle naamanvärin. Piirsin kuvion lapsen valitseman väripaperin taakse, ja leikkasimme kuviot irti yhdessä lasten kanssa. Samalla pääsimme harjoittelemaan kehon hahmotusta, mietimme aina myös omista naamoista missä kohdassa on esim. silmät ja onko nenä silmien yläpuolella vai alapuolella jne. Mietimme myös mitä erityis tuntomerkkejä omalla isällä on. Onko partaa? Viikset? Pieni vai iso? Juhlan kunniaksi isä saattoi pukeutua kravaattiin tai solmioon.
Kortin takana on lapselle tehty haastattelu isästä. Jonka voit halutessasi kurkata tästä:
Haastattelu isästä. (toimii myös äitienpäivänä äideistä)
Kyllä on meidän ryhmän lapsilla ihania isejä, katsokaa vaikka!
