PIM, POM! Onko siellä ketään kotona? Ovi avautuu hetkeksi ja menee taas nenän edestä kiinni. Sitten kuuluu jännittynyttä naurua ja jos kurkistaa laatikkoon voi nähdä pienen pojan joka heiluttaa päätään ei:n merkiksi.
Siitä asti kun 1-vuotis valokuvaukset ovat olleet ohi, on meillä pyörinyt suuri pahvilaatikko ympäri taloa. Sen nimi on laatikkomaja. Siellä on leikitty jo monet kivat leikit ja taidetaan vielä leikkiä jatkossakin. Kuvauksista jäänyt laatikko sai nimittäin muuntua majaksi, joka on pikku hiljaa muokkautunut tämän hetkiseen olemukseensa.
Meillä on aina tykätty leikkiä ovilla, niin ensin päätin tehdä laatikkoon oven. No jotta laatikkoon ei olisi niin pelottava mennä, sinne tarvittiin valon lähde eli ikkuna. Ja täytyyhän jostain ikkunasta voida vaan kurkistaa kuka on tulossa, niin sen voi myös halutessaan sulkea.
Aukkojen leikkaaminen siististi onnistui kätevästi askarteluveitsellä. Veitsi on terävä ja sitä kannattaa käyttää todella varovaisesti. Sanoinko jo, että se on terävä? No se on terävä, itse en edes huomannut kun viilsin sillä sormeeni jota pidin toisella puolella tukena (fiksua). No on myös vähän verta koristeena ;)
Jatketaanpas vielä luomiskertomusta. Pahvilaatikko kaipasi itseensä jotain muutakin kuviota kuin ruskeaa pintaa. Piirsin sitten punaisella tussilla vähän koristeita taloon, joita nimesimme yhdessä lapsen kanssa. Oveen tuli myös kyltti, jossa oli asukkaan nimi.
Myöhemmin meillä oli täällä kolme reipasta tyttöä, jotka saivat idean värittää taloa. Totta kai se kävi! Myös laatikkomajan sisälle tuli väriteltyä ja piirreltyä kaikenlaista. Tytöt olivat innoissaan!
Laatikkomajaan on myös tukeva katto, mutta se on saanut jo uuden elämän taikahiekkaleikeistä.
Laatikkomajan oviaukkoon voi myös virittää ikeasta hankitun tunnelin. Majaan on välillä paljon hauskempi kulkea putkea pitkin. Silloin ei pääse tulemaan isompia tunkeilijoita (äiti tai isä) mukaan.
Myös pehmolelut tekevät välillä yllätyshyökkäyksiä majaan ja silloin ne tunkevat sisään ovesta ja ikkunoista. Asukas antaa heille usein lentävän häädön, välillä naurun kera. Ertyisesti tämä yksi lintu ei saa tulla taloon ja se usein kysyykin MIKSI? Ja se vasta hauskaa onkin.
Tällä viikolla talo sai taas vähän jotain uutta tuunausta ovikellon ja postilaatikon. Ovikellon alapuolella oleva kukka oli toiminut aikaisemmin ovikellona, mutta pitihän siitä tehdä samanlainen kuin kotiovessa ja samalla pim pom tekstillä. Postilaatikot on varmasti myös jänniä, kun niitä voi avata. Poika on vain usein sitä mieltä, kun näkee minkä tahansa postilaatikon, että "ei oo tullu postia". Pää alkaa heti pyöriä ja ilme on aika surkea. Meille taitaa tulla liian vähän postia?
Tähän laatikkomajan postilaatikkoon saa myös itse toimittaa postia. Sitä varten on askarreltu kolme erilaista kirjekuorta, jossa on sisällä tukena paperia. Kuorista voi jo päätellä mitä postia ne ovat...yksi kirje on rakkauskirje äidiltä ja isiltä, toinen on lasku lumiukolta viime talvesta ja kolmas on pihan linnuilta.
Leikkimaailmaan voi helposti sujahtaa mukaan ja rikastuttaa lapsen leikkiä. Jos lapsi on terve, kun se leikkii, niin onko äiti myös? ;)
(Iso laatikko on isin työpaikalta Motonetin varastosta)
