Rakas ystäväni muumipeikko

Asustelen Lohjalla vielä keskeneräisessä, itse suunnittelemassani, mutta arkkitehdin piirtämässä hirsitalossa mieheni kanssa. Nyt kun tietokonekin netteineen on saatu kytkettyä, löytyy myös aikaa oleilla koneella. Minulla oli visio jo ennen kuin talomme seinät pystytettiin, siitä mitä haluan työhuoneemme seinään. Tahdoin muumipeikon!

Kuljeskelin eräänä päivänä citymarketissa ja vastaani osui aivan ihana kuva muumipeikosta nojaamassa koivuun. (Jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt mainosta mukaani. Se oli kuitenkin vauvojen vaippamainos ja tapojeni mukaan en kehdannut, joten kuva jäi kauppaan).

Sitten työkaverini antoi minulle lahjaksi pienen purkin (varmaan yhden pienimmistä muumipurkeista, joita löytyy). Siinä purkissa koivuun nojaili muumipeikko. Kuva oli noin 10cm korkea. Ja kun internetin ihmeellinen maailmakaan ei tarjonnut kaipaamaani kuvaa, päätin aloittaa suurennusprosessin hyvin perinteisin keinoin.

NÄIN KUVA SYNTYI:

Ensiksi tarvitsin kuvan "irti" purkista. Käytin apuna leivinpaperia ja piirsin muumin siihen. Sitten siirsin sen paperille ja skannasin tietokoneelle. Tietokoneella käsittelin äärirajoja tummemmiksi ja tarkemmiksi. Sitten tulostin niin suuren muumin kuin sain A4 paperiin.

Tämän jälkeen leikkasin A4 paperin 4 osaan ja skannasin nämä osat jälleen koneelle ja tulostin A4 koossa. Sitten tein näille kuville samoin: leikkasin jälleen 4 osaan skannasin ja tulostin. Tein tätä niin kauan, että muumi oli tarpeeksi iso.Se kasvoi lähes 90 cm korkuiseksi (ja tähän ei siis ole laskettu puunvartta).

Liitin kaikki muumipaperinpalaset teipein yhteen kuin palapelin. Lisäsin tyhjiä arkkeja muumin yläpuolelle ja hahmottelin mallin puusta käsin.


Kun vihdoin koitti aika, että taloa pääsi koristemaalaamaan, menin oitis maalikauppaan. Kuvaan on käytetty Taikamaalia (vihreä), sinistä, valkoista ja mustaa, siis neljää eri väriä.

Pohjana on kipisilevyseinä, joka on kahteen kertaan pohjamaalattu. Tein ensin taustan yläosan ja sen alle rajasin vesivaakalaseria apuna käyttäen vihreän alueen. Telani ei ollut yhteistyöhaluinen, joten jouduin soveltamaan ja vetelemään vihreän värin seinään sienellä.

Sitten tein ison sabluunan kirjanpäälystysmuovin kanssa (käytin samaa tekniikkaa kuin paitoja/tauluja tehdessäni) johon piirsin muumipeikon ja koivun (vain alaosat). Kukkien ja lehtien sabluunat tein erikseen. Leikkasin ja laitoin sabluunan seinään. Se pysýi hyvin paikallaan tarrautuvan pinnan ansioista ja sitä oli vielä helppo siirrellä ja hienosäätää.

Puun runkoa (yläosaa) oli vaikea saada aikaiseksi muovilla (olisi se ollut mahdollista, mutta paljon aikaa vievää), niinpä jatkoin muovisabluunaa ylöspäin maalarinteipein. Hahmottelin siis suoraan seinään sellaisen puun kuin tahdoin (ei mennyt siis enää piirustuksen mukaan) ja sain näin kuvan ylettymään kattoon asti.

Sitten maalia purkista vaahtomuovista tehtyyn töpöttimeen ja mielestäni kivoin vaihe alkoi! Reunojen kohdalla sai olla kuitenkin tarkkana ettei maalia päässyt livahtamaan muovin alle. Lopuksi muovi irrotettiin ja annettiin kuvan kuivua. Ja näin oli valkoinen väri seinässä. Vihreää väriä pääsin töpöttämään valkoisen kuivuttua.

Mustien ääriviivojen piirtäminen oli tarkkaa ja kärsivällisyyttä kysyvää hommaa. Käsi piti olla niin vakaa, mutta rento. Eniten päänvaivaa aiheutti vääränlaiset pensselit. Eli ehdottomasti pisaranmuotoinen pensseli oli paras. Kaikki pensselit vain kului kuitenkin työssä ja imivät jotenkin liikaa väriä itseensä ja niitä joutui ajoittain vaihtamaan. Tässä taiteilija on tarkassa työssään.

Tältä kuva näytti ääriviivat maalattuna. Sitten tein runkoon maalarinteipillä rajattuja alueita mustaa väriä varten.Loppusuora häämötti viemeisiä töpötyksiä töpsytellen.

 

JA TADAA! 

TÄSSÄ VALMIS TYÖHUONEEMME SEINÄ 03/2011.