Häämuistoja

Tämän valkoisen, mustan, harmaan, sateisen, loskaisen, talvisen hetken keskellä vietimme tavallista arkista iltaa syömällä makaronilaatikkoa kynttilänvalossa, se piristää! Mutta myös menneiden muistelu voi piristää. Vai eikö ole jokin sanonta, ettei menneitä pitäisi muistella? No ehkä elämän kohokohtia saa?

Esittelenpä nyt tässä yhden onnellisen päiväni askarteluja. Hääpäivä on ollut tärkeä päivä elämässäni ja siihen on mukava palata muistoissa katselemalla kuvia ja hypistellä käsissään: säästettyä kirkko-ohjelmaa, kutsukortteja tai vaikka tuijottelemalla taulua, josta osa on tehty kyseisenä päivänä.

Vietimme syksyisiä häitä vuonna 2008 täällä Lohjalla. Kaikenlainen askartelu ja suunnittelu alkoikin vasta saman vuoden kesäkuun alusta ja silti saatiin kaikki tehtyä! Joku voisi olla aika kauhuissaan aikataulun suhteen ja ei nyt mennyt ehkä niin kuin naimisiin-sivustoilla opastetaan tekemään, mutta jokainen tyylillään!

Sanottakoon, että muumi on ollut lähellä sydäntäni myös häiden aikaan ja näin muumit pääsivät koristamaan esim. kakkua ja ohjelmavihkosta. Mikähän oli nyt sitten hääjuhlien tyyli tai teema? Hmm..se oli jotain valkoista, vaaleanpunaista, ripaus muumia ja paljon meidän näköistä ohjelmaa. Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta erilaisia käänteitä on silti mukava muistella jälkeenpäinkin! Eipä jaaritella, vaan tässä kurkistus eri askarteluista häistämme:

Kutsut: sisälehtinen oli kiinnitetty osittain liimalla. Kortissa oli sisällä runo ja kehotus osallistua juhlaan.

Kirkko-ohjelma oli yksinkertainen. Se oli tehty hieman paksummasta kopiopaperista ja kopioitu kaksipuolisesti ja taitettu niin, että reunat eivät olleet täysin vastakkain, jotta toisen sivun teksti näkyi jo ohjelman ollessa kiinni.

Ohjelmalehtinen, joka sisälsi tietoa menusta, hääparista, juhlapaikasta ja ehkä jopa jonkun vitsin jne. Kantta koristaa muumit.

Kakkumme korkeimmalla korokkeella oli Niiskuneiti ja Muumipeikko. Heidän vaatteensa, kuin myös hääpukuni ompeli kaasoni Jenni. Niiskuneidistä tuli kyllä varsinainen "bridezilla" ennen häitä. Hänellä oli jopa kaksi mekko joista valita!

Pöydissä oli koristeena vaaleanpunaisia kalloja ja itse poimittuja kanervia paperinarurusetein koristeltuna. Paju taipui myös sydämen muotoon ja siihen kiinnitettiin kanervaa rautalangalla. Pöydissä oli myös tietoa ruuan kanssa nautittavasta viinistä.

Kaasoni tyttö oli syönyt ahkerasti purkkiruokaa ja näin saimme askarreltua niistä tuikkupurkit juhlapaikkaan. Purkkiin oli solmittu paperinarusta rusetti ja purkissa oli hiekkaa ja tuikku. Juhlasali koristeltuna.

Juhlijoiden istumapaikat löytyivät merkityiltä paikoilta, ne oli tehty samasta paperista kuin kutsukortin kansi. Paikkaansa kohti pääsi suunnistamaan pöytäkartan avulla.

Häissämme ei heitetty riisiä kirkosta ulos tullessa, vaan keräsimme metsästä puolukanvarpuja, joista irrotimme lehdet ja kuivatimme ne. Tätä oli jo testattu aikaisemmin kaasoni häissä ja se toimi! Ekologista, sanoisinko...

Teimme myös yhteistyötä isäni kanssa hääopasteita valmistaessa. Isäni sahaili kyltit ja Jonaksen kanssa hoidimme maalauksen. Tässä vielä puuttuu teksti A&J. Tuli jonkun mielestä liian hienot tai sitten niin rumat, ettei jaksanut niitä katsella, sillä kyltit ehtivät olla paikallaan noin pari tuntia, kunnes ne oli varastettu. Niitä ei nimittäin näkynyt enää juhlien alkaessa. Yksi kyltti on edelleen tallella, joka oli asennettu kauemmaksi juhlapaikasta. Niin, että kuka kehveli ne vei?

Sitten näytän taas jotain ihanan Jennin tekemää. Pakko kun löysin tämän tuolta hääjuttuja kaivaessa, se sai minut hymyilemään. Meidän häissä myös morsian perinteisesti ryöstettiin. Nyt oli asialla aurinkolasein varustautuneet salkkumiehet. Ihmiset ehkä häkeltyivät niin paljon, että tilanteesta ei ole kyllä varmaan ainuttakaan kuvaa. Salkut oli lainattu iskältä ja niihn oli tuunattu jokaiseen yksi numero 20, 9, ja 2008. Salkut sisälsivät tehtäviä sulhaselle. Tehtävä eteni ohjelmaformaattia "Ota tai jätä" mukaillen. Tässä Jennin tekemät aivan mahtavan hienot kirjekuoret kirjeineen salaisen tehtävän saaneille.

Vieraskirjan luona oli myös suuri taulupohja ja maaleja. Alhaalta keskiosa oli peitetty paperilla, jotta se jäi tyhjäksi myöhempää tuunausta varten. Ideana oli, että jokainen sai piirtää sydämen tauluun hääparille muistoksi. Myöhemmin painoin tuohon tyhjään kohtaan kuvan hääkuvastamme. Jotkut ehkä muistavat vieläkin, minkä sydämen ovat maalanneet, toiset saattoivat olla jo ottaneet jotain väkevämpää liikaa tai muisti on muuten vaan heikko maalaushetkestä. Taululla on paljon tunnearvoa, vaikkei se mikään täydellinen mestariteos olekaan. No onhan se!

Lisäys 1.7.2012 Teinpä havainnon että hääautojen koristelu kiinnostaa. Tässä vuodelta 2008 kuva hääautosta omissa häistäni. Auto on sama kuin veljeni häissä, mutta koristeet vaaleanpunaisia. Isäni on hoitanut auton koristelun toivomallani värillä. Jos nauhat eivät ole kangasta, vaan esim. lastusatiininauhaa voivat ne naarmuttaa auton pintaa. Nauhan ja auton väliin on hyvä laittaa jotain pehmustetta, esim kaksi puolista teippityynyä. En kyllä sitten tiedä mitä auton maali pitää teipistä...