Lapsen oma kirja - lahja kolmevuotiaalle

Eilen juhlittiin kolmevuotiasta neitiä, jolla tahtoa riittää varmasti yhtä paljon kuin Pikku-Myyllä! Tämän neidin isosisko on kova tekemään tehtäviä kirjoihin ja papereille ja liimailemaan tarroja ja askartelemaan. Siitä se ajatus sitten lähti: "Mitä isot edellä, sitä pienet perässä." Pikkuneiti saisi ihan oman kirjan, jonne saa tehdä ihan omia juttuja ja ihan vaikka tusseilla, kun on jo "iso tyttö".

Aloitin kirjan teon hankkimalla kovakantisen muistivihon, jossa oli valkoiset tarpeeksi paksut sivut (ei mitään lirupaperia). Kirjan kannet koristelin uudelleen (kuvana on väritetty värityskuva) ja päälystin kirjan kontaktimuovilla (ihan tuli vanhat kouluajat mieleen...).

Kirjan sisälle jätin suurimman osan sivuista ihan tyhjäksi, jotta kirjan omistaja saa tehdä kirjastaan juuri sen näköisen kuin tahtoo. Tyhjät sivut eivät välttämättä ole kuitenkaan pelkästään houkuttelevia, joten liimasin muutaman värityskuvan sivuille joukkoon.

Kirjan alussa on haastattelu kirjan omistajalle. Myös alkuun on laitettu muutama liimaus ja piirustustehtävä esim. valokuva perheen jäsenestä ja sitten viereen saa perheenjäsenen kuvan. Kirjaan voi myös taiteilijan luvalla lisätä tekstiä: kommentteja ja lausahduksia joita on saattanut sanoa kirjan sivua tehdessään.

Tietysti myös tähän kirjaan saa liimata tarroja! Ja niitä täytyi ehdottomasti sujauttaa tähän mukaan! Parhaimmillaan kirjasta voi tulla mukava muisto, jota voi hymy huulella lueskella vähän isompana, vähän niin kuin vauvakirjaa, mutta eri tavalla.

Ihana neiti sai tietysti myös kortin! Kortissa kurkistelee hiiri käpyä syöden. Hiiri on kotoisin Ikean lahjapaperista. Juhlan kunniaksi se sai rusetin häntäänsä.

Kirjaan tehtiinkin heti illasta jo muutamia värityksiä ja piirustuksia. Neidin isosisko alkoi jo haaveilla myös omasta kirjasta... :)

Kekkonen, kekkonen, kekkonen - isänpäivälahja

Tämä isänpäivälahja meni nyt ihan kekkosteluksi! 

Tänä vuonna isänpäivälahja pyöri ihan selkeästi kekkosteeman ympärillä. Ensin tuli tehtyä paita kesämieskekkonen-kankaasta. Epäilen kyllä, että kankaan kekkosmalli voi olla otettu myös isästäni?

Sitten kuvioihin tuli avaimenpereä ja tietysti kortti! Siis Kekkonen, Kekkonen ja Kekkonen... :)

T-paita

Kortti

Korttiin tein tietokoneen avulla kekkos-ja isänpäivä-teemaista paperia.

Avaimenperä, joka syntyi näin kutistemuovista:

 Ensin käsittelin isäni kuvan tietokoneella, samoin kuin tekisin sabluunaan tauluun tai paitaan. Sujautin printatun kuvan kutistemuoviarkin alle. Sitten piirsin permanet-tussilla kuvion läpi, kaikki pienet yksityiskohdatkin.

 Työ pysyi teippien avulla paikallaan.

 Kuva piirrettynä. Sitten leikkaus...

 ...ja reikä. Reijittäjällä saa mielestäni sopivan reijän avaimenperää varten.

 Sitten muovi kutistumaan uuniin. Työ meni jälleen alkuun aivan rullalle, mutta...

 ..kyllä se sieltä kolmessa minuutissa oikeni. Kuumennuksen jälkeen painoin työtä vielä pannulapulla.

 Valmiin avaimenperän saikin kätevästi roikkumaan paidan lenkkiin.

Lisää kutistemuovista: Kutistemuovi kokeiluja

Isänpäivänä meillä tulikin sitten sopivasti auton kanssa ongelmia.

Kukas muukaan sitten tuli auttamaan, kuin oma isä! Kiitos.

Pitkin ihanaa sammalpolkua -tunika

Lehdet ovat melkein kaikki jo pudonneet, mutta sammalta on vielä näkyvillä! Eli ainakaan täällä ei ole vielä satanut lunta. Naapurin tontilta on omenat jääneet keräämättä... Enkä toivo rottien tulevan keräämään niitä!

Tästä viikosta tuli hieman erilainen päiväkodissamme jylläävän EHEC-bakteerin takia. Olin valmistanut tästä ihanasta kankaasta myös jotain pientä, pienelle ihmiselle, mutta ne treffit jäi nyt kokematta karanteenin vuoksi. Joten en paljasta vielä tätä kyseistä pientä luomusta. Tässä kuitenkin aivan ihastuttavalla kankaalla itselleni uusi tunika!

Kangas: Sammalpolku, valmistuttaja: Pehemiä/Majapuu/Paapii
Kaava: pääpiirteissään: Onion 2035, muokkauksia: kaulus, hihansuiden ja helman pituus.

Lisättynä kaavaan korkea kaulus pitsivetskarilla. Inspiraation pitsivetskariin kauluksessa sain Miinullekko blogista. Minun vetskarini aukeaa kyllä kokonaan, mutta kauluksen avattuaan ei avaa kangasta sen enempää.

 Sitten kun jotain haluaa valmiiksi ja ei ole juuri sen väristä lankaa kuin pitäisi, joutuukin pohtimaan eri vaihtoehtoja: tällä kertaa helmaan. No päädyin sitten "kääntämään" reunan resorilla ja sauma jäi mukavasti piiloon nurjalle puolelle.

 Tämä kangas on kyllä aika herkku. Vaikka kuvio toistaakin varmasti siinä jossain kohdassa itseään, sitä ei ole kyllä helppo huomata, ainakaan minun silmällä! Kangas ei ole ehkä ihan niin paksua kuin kuvittelin, mutta kuitenkin ihanan pehmeää. Onionin kaava oli ensimmäisen kerran testissä ja pakko myöntää, niin kuin monet muutkin ovat kehuneet, että oikein toimiva kaava!

Kitara-pipo, nyt rokataan!

Kitaraa soittava veljeni sai syntymäpäivälahjaksi Askartelukaapista: Kitara-pipon. Kitaran toteuttamiseen käytin kankaan painantaa. Musta kangas on gollegea.

Olen tainnut aikaisemminkin selostaa käyttämääni painotekniikkaa, mutta tässä kertausta:

Ensin muokkasin netistä löytämääni kitaran kuvaa kuvankäsitteluohjelmalla. Tulostin sen haluamaani kokoon ja piirsin kontaktimuoville sabluunaksi. Tämän jälkeen leikkasin kaikki osat irti joihin tahdoin tulevan valkoista väriä ja kiinnitin muovin kankaalle.

 Kaikki pienet yksityiskohdat joihin ei tahdo värin leviävän tulee myös peittää irtileikatuilla osilla. Tässä kuvassa niitä tuntui oleva tuhottomasti kielten kohdalla! Sabluunan tekoon kannattaa käyttää teräväkärkisiä saksia tai askarteluveistä. Itse useimmin käytän saksia. Ihan todella pienissä osissa turvaudun veitseen. Tässä ei veistä tarvittu. Leikatessa pitää olla huolellinen ja on leikattava tarkasti piirrettyjä viivoja pitkin, ei vain melkein...

 Sabluuna on valmis. Kaikki osat ovat paikallaan.

 Sitten kaivetaan kaapista esille kangasvärilaatikko ja todetaan niiden olleen kaapissa taas niin kauan, että maalit ovat ehtineet kuivahtaa. Sain kuitenkin vesitilkalla herätettyä eloon peittovalkoisen värin. Tämä on mielestäni hauskin vaihe, maalin töpöttely sabluunalle. Se tapahtuu yleensä nopeasti joten yritän tässä vaiheessa aina tehdä mahdollisimman hitaasti, jotta tämä vaihe kestäisi pitkään. Vaihe tuntuu siksikin lyhyeltä, että sabluunaa on saattanut valmistaa yli tunnin ja itse painaminen vie 5 minuuttia. Kannattaa muistaa laittaa alle paperia, jos kangas päästää väriä läpi.

 Kun kaikki kohdat on töpötelty aletaan poistamaan muoveja. Isot ensin ja sitten pienet osat nuppineulan avulla. Kannattaa olla varovainen, ettei suttaa maalia muoveja irrotellessa.

 Kun kaikki muovit on irrotettu ja tahdot että työ kuivuu nopeasti voit seikkailla omaan vessaan ja kaivaa esiin hiustenkuivaajaan. Kuivaajalla tuulettemalla ja lämpöä puhaltamalla väri kuivuu melko nopeasti. Tätä on myös hyvä käyttää kun tekee moniväristä työtä apuna kuivattelussa eri värien välillä.

Kun työ on kuiva se silitetään puuvillakankaan tai leivinpaperin läpi silitysraudan kuumimmalla asteella. (Kannattaa noudattaa väripurkissa olevia ohjeita).

Kun sain kuvan painettua valmiiksi ompelin kankaasta pipon! Kaava oli samantapainen kuin aikaisemmissa trikoopipoissa.

 Tässä valmis rokkaavaa kitara-pipo! Itselle oli ainakin sopiva, mutta toivottavasti veljestäni ei tule tiukkapipoinen :)

 Synttärisankari sai myös kitara-aiheisen kortin.

Ja jos aikaisemmat painatukset kontaktimuovilla kiinnostaa klikkaile näitä:

Kuultoa seinässä - sabluunamaalaus seinälle

Rakas ystäväni muumipeikko - jättisabluunaa käytetty muumipeikon tekoon seinälle

Piirustus paidassa - lapsen piirustus paitaan

Tehdään vaikka paita tai taulu - oma kuva tai kenen vaan kuva paidassa tai taulussa

Melkoiset maalausvälineet

Meilläpä oli jo alkusyksystä käytössä melkoiset maalausvälineet! (Jostain syystä tämä maalauspuuha on unohtunut laittaa tänne.) Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että me maalailimme elokuussa jo autoilla, ennen kuin syksyisessä Taika lehdessä tehtiin niin ;) Meillä idea lähti ihan miettimällä, millä eri välineillä voisi maalata isoa paperia lapsen kanssa. Ja yhdeksi välineeksi päätyi eri kokoiset autot.

Ihmishahmojen maalaus:

 Ensiksi piirsimme lasten kuvat paksulla tussilla suureen paperiin,lapsen koittaessa pysyä paikallaan. Tämä oli hauska vaihe. Jokainen lapsi tuli mielellään piirrettäväksi, toisten seuratessa jännittyneinä vieressä. Aikuinen nimesi samalla kehon osia, joita pitkin tussi kulki.

 Tässä muutama maalausväline pesussa. Autoilla maalatessa, on hyvä valita sellaisia autoja, joista saa renkaan irti. Tällöin puhdistaminen maalauksen jälkeen on helpompaa.

 Meillä oli käytössä pari erikokoista autoa, iso suti ja sieni, jolla sai antaa väriä omalle kuvalleen. Myös erilaiset maalaustelat voisivat olla hauskoja, mutta meiltä ei sellaisia tässä innostuspuuskassa löytynyt.

 Koitimme suojata mahdollisimman suuren osan lattiaa kuvan ympäriltä, sillä autot olivat aika kovia kurvailemaan (välillä jopa ulos paperilta).

 Valmiit hahmot koristavat leikkihuoneen seinään. Näitä mennään aina välillä katsomaan ja etsimään joukosta oma kuva. Meillä leikkihuoneessa myös nukutaan. Alkuun kesti hämärässä silmä tottua hahmoihin, ettei luullut jonkun lapsista seisovan sängyssään :)