Pöllöjä siellä ja täällä

 Huomattiin poikani kanssa, että viime kirjastoreissulta tuli lainattua sattumalta kirjoija, joissa jokaisessa melkein on pöllö jossakin. No me päätettiin tehdä vielä yksi pöllö lisää! Ihan iski inspiraatio. Menin sitten äkkiä haalimaan askartelukaapista vähän tarvikkeita. Otin alustan ja muut tarvikkeet esille. Hetken mietin, että kutsun pojan askartelemaan pöydän ääreen, mutta kun hän niin hyvin viihtyi lattialla kirjoja katsellen, kun minua odotti, että päätin tuoda askartelut hänen luokseen.

Nämä ehdin pikaisesti napata mukaan.

 Innokas askartelija pääsi puuhiin. Ensin leikattiin yhdessä kuviot irti papereista. Olin niihin pikaisesti piirtänyt muodot silmille, siiville, vartalolle ja nokalle. En ottanut alkuun tarroja ja liimapuikkoa vielä esille, jotta huomio olisi saksissa. Sylissä leikkaaminen yhdessä oli jopa helpompaa kun pöydän ääressä.

 Itselläni on tapana opettaa saksien käyttöä, niin että sakset aina "syövät paperia". Saksien suu menee auki ja kiinni ja paperi maistuu hyvälle saksien mielestä. "Suu auki ja sitten haukataan". Saksissa olevat kolot on taloja, yhdessä asuu peukalo ihan yksinään ja muut sitten toisessa talossa (niin moni kuin mahtuu taloon sisälle).

Meillä olisi kyllä tarvetta vielä ponnahdussaksille, niillä liekkausliikkeen harjoittelu on helpompaa. Lisäksi on olemassa ponnahdussaksista tandemversio, johon saa sekä lapsen, että aikuisen kädet kiinni samaan aikaan. Nämä kuvassa olevat sakset ovat muoviset lastensakset. Niissä ei ole teriä, mutta ihmeen hyvin ne leikkaavat paperia. Olen huomannut, että ihan ohut kopiopaperi ei niillä leikkaannu kuitenkaan kovin hyvin, mutta sitä paksummat.

 Kun pöllön osat saatiin leikattua tarttui poikani taas satukirjaan. Se piti taas lukea uudestaan läpi askartelun välissä.

 Sitten päästiin tutustumaan liimapuikkoon ja liimaamiseen. Olemme aikaisemmin käyttäneet askartelussa kontaktimuovia ja tarroja ja teippiä (niissä oppii liimauksen tekniikkaa ilman sotkua). Nyt pöllön vartalosta tuli iso tarra, joka kiinnitettiin.

 Repiminen on yleensä vielä tämän ikäisistä hauskempaa ja helpompaa, mutta jos kiinnostusta saksiin jo löytyy niin kannattaa siihen mielestäni kannustaa. Me käytimme vähän molempia tekniikoita.

  Viimeistelimme pöllön yötaivaan värikkäillä tähtitarrolla. Tarroja poikani osaakin jo varsin näppärästi itse liimailla. (Ikää 1v 9kk). Ja aika erityisen jännää pojasta oli saada "äidin tussilla" piirtää pöllölle silmät. Hän tahtoi myös nenään laittaa vähän tussia.

Valmista työtä tietysti ihailtiin ja sitä lähdettiin myös papalle näyttämään. Työlle poika valitsi paikan oman huoneen seinältä maalausten yläpuolelta. Siellä se nyt on ja sanoo "uuh uuh".