LUUKKU 14 - Joulupolku

 Seikkailimme 10 päivää sitten pihallamme juhlien pikkujouluja. Olin valmistanut pienen tonttupolun/seikkailun lapsille ja halukkaille aikuisille pikkujoulujen alkuun. Jäi kyllä hyvä mieli ja kannatti järjestää, kun lapset olivat niin innoissaan ja tosissaan mukana selvittämssä jouluista mysteeriä. Nyt tulee paljon tekstiä. Jaksatkohan lukea loppuun? ;)

Joulupolku, lyhtyjen mysteeri

Näin homma eteni...

Kun olin varmistanut, että rata oli valmiina tulin hakemaan lapsia sisältä apuun. Olin "löytänyt" pihalta puhelimen ja ihmettelin kenen se voi olla. Ja kerroin, että se soi aina välillä ja aluksi en vastannut ja sitten kun vastasin, minua pyydettiin tulemaan ulos leikkipaikan lähelle. En kuulemma voi tulla yksin, kun hommassa tarvitaan paljon käsiä ja minun piti tulla kysymään lähteekö joku avuksi. No arvaatteko lähtikö? Kyllä sain oikein reippaita apulaisia mukaani.

Oma pikkutonttuni (1v 10kk) oli vielä aika pieni ymmärtämään jutun juonta, mutta oli kyllä myöskin mukana seikkailemassa. Olin koittanut tehdä radasta kaiken ikäsille sopivan, sillä lapsia juhlissa oli  eri ikäisiä, 3-9 vuotiaita, oman poikani lisäksi.

Reitillä oli 6 pistettä. Ensimmäiseksi, kun kaikki olivat pihalla puhelimeni alkoi taas soida (laitoin soittoääni valikosta aina tarvittaessa saman soittoäänen soimaan). Pisteillä ei siis tarvinnut olla ohjeita erikseen vaan ne "tulivat" minulle puhelimeen. Tonttu tarkkaili meitä ja otti yhteyttä aina kun tarvittiin.

Ensimmäiseksi kerroin lapsille, että tontut ovat olleet edellisenä yönä meidän pihalla ja naapurin pihalla (äitini mökin piha) ja heiltä on jäänyt pihalle joulumuorilta lainattuja lyhtyjä. Jos mitenkään voimme auttaa etsimään niitä ja palauttamaan sovittuun paikkaan. Yksi lyhty voisi kuulemma löytyä hiekkalaatikosta.

 Meidän hiekkalaatikolla ei ole enää paljon leikitty tässä marraskuussa ja se on aina peitettynä pressulla, kun sitä ei käytetä. Olin sinne päivällä piilottanut 5 pientä muovipussia sisältöineen (jokaiselle yhden löydettävän jutun) ja ensimmäisen lyhdyn (sitä en kaivanut hiekkaan). Lasten tehtävä oli kaivaa pussit esiin saamiensa ohjeiden mukaan. Luulin, että tehtävä olisi helppo, mutta kyllä siihen upposi aika hyvin aikaa! Pussit kuitenin onneksi löydettiin.

Niiden sisältä löytyi tulitikkurasian kuori, rasian laatikko, tulitikkuja, kynttilä ja kartta. Nyt alkoi lapsia jännittää vielä enemmän. Mikä ihmeen kartta se oikein oli! Ja he alkoivat miettiä mihin nyt pitää mennä.

 Sytytimme ensimmäiseen lyhtyyn kynttilän ja lähdimme kartan ohjaamaan suuntaan. Matkalla puhelin soi jälleen ja sain lisää ohjeita. Kerroin niitä eteenpäin lapsille, aivan kuin joku puhuisi minulle puhelimessa. Seuraava lyhty pitäisi olla ihan lähellä. (Olin kiinnittänyt etsittäviin lyhtyihin numerolaput). Kohta etsintöjen jälkeen löytyikin numero kaksi.

Meille selvisi, että meidän täytyi tehdä samalla tavalla kuin tontut olivat viime yönä tehneet. Ja toisella pisteellä olikin aiheena lumisota. Ihmettelimme miten voimme olla lumisotaa, ilman lunta. Sitten löytyikin ämpäri johon olin tehnyt häntäpalloja sanomalehdestä ja pakastepusseista.

Ensin aikuiset joutuivat seisomaan lankulle ja lapset saivat heittää heitä lumipalloilla ja sitten aikuiset pääsivät heittämään myös lapsia. Kun leikki oli ohi, sytytimme lyhtyyn kynttilän (kynttilät olivat muissa lyhdyissä valmiina).ja lähdimme seuraavaan kartan osoittamaan paikkaan. Karttaan oli merkitty seuraavaan kohtaan tähtiä.

Kolmas lyhty löytyi pihatulen vierestä mökin pihalta. Jälleen puhelin soi ja se antoi tehtäväksi koittaa tuijotella tähtiä taivaalla. Harmiksi oli pilvinen taivas ja siellä ei mitään näkynyt. (Minun oli tarkoitus samaan aikaan sytyttää korkealle yksi tähtisädetikku palamaan, mutta se oli märästä lumesta kastunut, niin ei onnistunut) Sytytin sitten yhden tähtisädetikun ja pidin sitä kädessäni. Sanoin, että sain tähden kiinni. Tontut olivat täällä kuulemma leikkineet tähtien kanssa, kun kolmas lyhty unohtui. Kaikki saivat tähtisädetikut ja se olikin jännään seurata tähtien räiskettä.

Kun viimeinenkin tikku sammui, jatkoimme matkaa kulkien pihasaunan takaa. Saunan portailla oli taas yksi lyhty ja puhelin soi. Piti kuulemma liikkua hiljempaa, kun tontuilla oli saunassa juuri saunavuoro, etteivät he säikähdä. (Olin laittanut saunaan radio Aallon päälle, koska sieltä tulee näihin aikoihin vain joulumusaa).

 Lapset menivät hiljaa kuuntelemaan saunan ovelle, siellä kuulemma jotkut juttelivat (toimittajat äänessä). Sitten ne kuulemma alkoivat laulaa Joulupuu on rakennettu-laulua. Hiivimme hiljaa kurkkimaan saunan sivuikkunasta ja siellä tosiaan istui lyhtyjen valossa kaksi tonttua. (Yhden kynttilän olin laittanut kiukaseen, niin näytti kuin siellä olisi tuli päällä.) Onneksi tontut eivät huomanneet meitä ja niillä oli vaatteet päällä!

Ikkunan takana tontut saunoivat, heistä ei saatu kuvaa :)

Sitten lähdimme kohti seuraavaa paikkaa. Se olikin jo viides lyhty. Kartan mukaan siellä pitäisi olla silta. Koitin lapsille selittää, ettei meidän pihalla ole mitään siltaa. Olisin kyllä huomannut jos olisi ollut. Puhelin soi taas ja silta löytyi! Olimme sen tehneet mieheni kanssa laittamalla puulavoja, lautoja ja tikapuut pitkin maata kulkemaan. Niitä pitkin oli tarkoitus päästä yli toiselle puolelle. Myös jonkun oli kuljetettava viides lyhty mukanaan. Sillan sai ylittää yksi kerrallan ja jokainen sai raikuvat kunnianosoitukset päästyään sillan yli.

Kartan mukaan oli enää yksi paikka löydettävänä. Olin yrittänyt piirtää karttaan siihen kohtaan lyhdyn, mutta lasten mielestä seuraavaksi piti löytää jotain linnunpönttöihin liittyvää. No onneksi seuraava lyhty oli lähellä lintujen ruokkimispaikkaa, niin oli sitten jonkunlainen aasinsilta.

Puhelin soi jälleen ja saimme viimeiset ohjeet ja löysimme lyhdyn. Ensin leikimme piirissä Tonttujen jouluyötä (Tämä ei ollut yhtään suunniteltu, tajusin, että paketit puuttuivat pöydän alta ja piti keksiä joku harhautus, jonka aikana voisin juosta korjaamaan tilanteen. Taisi mennä täydestä) ja sen jälkeen lapset saivat tehtävän. Jokaisen tulisi hiipiä terassille vuorollaan ja tuoda yksi lyhty pöydälle, niin ettei kukaan talossa sisällä olevista saa huomata. Kun lyhty oli saatu pöydälle sai hakea itselleen aarteen pöydän alle kätketystä korista. Kylläpä oli taitavia hiipijöitä nämä lyhtyjen palauttajat ja kaikki löysivät itselleen aarteen. (Ne esittelenkin myöhemmin)

Kun kaikki olivat saaneet aarteen kerroin, että tontut tulevat ensi yönä hakemaan lyhdyt pöydältä ja kiittelin avusta. Pääsimme sisälle lämmittelemään, syömään puuroa ja paistamaan pipareita.

Kiitos kuvista Aimo ja Jenni! Ja kiitos paljon kaikille osallistuneille <3