Ja näin se homma eteni...
Kiinnitin kontaktimuovia lapseni korkeudelle kulmista teipeillä kiinni. Liima pinta jäi siis ulos päin. Meillä kun ei oikein seinissä ole tasaisia pintoja (hirsitalo), niin ovi oli oikein sopiva kohde.
Sitten etsittiin askartelukaapista sopivia materiaaleja. Tässä on löytynyt silkkipaperia, langan pätkiä ja niin kuin sormikin näyttää pehmeitä höyheniä.
Pieni taapero sai niitä sitten kuljettaa ja asetella tahtomallaan tavalla kiinni muoviin. Erityisen paljon hän piti silkkipaperipalojen laittelusta, joten niitä leikattiin välissä vähän lisääkin.
Sitten kun taiteilija (1v 1kk) oli valmis, pakeni hän sen merkiksi pois taiteen luolta oven taakse.
Yhdessä veimme valmiin työn eteisen ikkunaan ja ihastelimme sitä auringon valossa.
Muoks. Kerrottakoon vielä, kun poikani heräsi päiväunilta, hän yritti kiinnittää yli jääneitä sulkia samaiseen oveen. Laitoimme sitten muovia lisää, hänen aloitteestaan ja teimme pari taideteosta lisää.
Muoks. Kerrottakoon vielä, kun poikani heräsi päiväunilta, hän yritti kiinnittää yli jääneitä sulkia samaiseen oveen. Laitoimme sitten muovia lisää, hänen aloitteestaan ja teimme pari taideteosta lisää.