Painopeitto makaronista

Yhtenä iltana ärsytti niin kovin, kun ei lapsi vaan millään käynyt nukkumaan. Itsellä olisi ollut taas monta hommaa tekemättä. Tuntui, että kaikki taikatemput ja kikka kolmoset oli kokeiltu. Yleisesti nukkumaan menoista tuntui tulevan vain ikävä taistelu heti iltasadun jälkeen. Tämän yhden illan jälkeen päätin heti lapseni viimein nukahdettua, että nyt on kyllä jotain vielä keksittävä, tilanne ei voi jatkua näin. Samalta istumalta painelin kangaskaapille ja kaivoin lähestulkoon ensimmäisen kankaan esiin jonka käteeni sain ja päätin, että tuosta tulee meille painopeitto.

Painopeittoja ja tyynyjä on ollut meillä myös päiväkodissa käytössä jo kauan aikaa sitten ja niistä on nyt selvästi tullut hittituote ja peittoa onkin kehitelty ihan kaikille ja kaiken ikäisille suunnatuiksi. Itselle suuri kynnys peiton kaupasta hankkimiselle oli hinta. Kauheaa laittaa iso summa rahaa johonkin kiinni testin vuoksi, jos se ei sitten toimikaan tai peitto on väärän painoinen. Itse kun tekee, niin tällä kertaa kustannuksia tuli makaronien verran.

Sen enempää mittailematta itse peittoa aloittaessa tekemään taitoni vain löytämäni kankaan kaksin kerroin. Saumuroin reunat yhteen toisiinsa ja huolittelin peiton avonaisen reunan myös saumurilla. Sitten ompelin ompelukoneella peittoon neljä saumaa pystyyn. Niin, että peittoon muodostui neljä ”putkea”. Tässä kohtaa kaapissa oli vähän ”kalliimpaa” makaronia, niitä tummia kiemuroita kaksi pussia. Joten yksi pussi (400g) jakaantui näihin putkiin silmämääräisesti tasan. Sitten ompelin sauman poikittain, että makaronit jäivät noin neliön muotoisiin ”tilkkuihin”. Sitten vain seuraava makaronipussi ja sama homma. Ja lisää makaronia kaupasta heti seuraavana päivänä ja peitto valmiiksi ennen unille menoa. Ompelin loput poikani kanssa yhdessä. Hänestä tämä oli kiinnostavaa puuhaa. Hän sai tällöin lisäysten jälkeen testata peittoa itse lattialla maaten. Hän koki, että neljä pussia oli riittävä määrä, se tuntui jo kovin painavalle.

Peitosta tuli siis 1,6 kg painava. Siihen on vielä mahdollisuus lisätä yksi rivi makaronia tulevaisuudessa. Kankaan raidallisia helpotti ompelua, suosittelen käyttämään jos ei jaksa kovin tarkkaan mittailla. Tämä tehtiin niin vauhdilla, kun se tuli heti käyttöön, ettei edes lankoja tullut mitenkään pääteltyä tai leikeltyjä. Peiton peitin vielä pussilakanalla, jotta se on mukavampi käyttää ja puhtaanapito helpottuu.

Meillä peittoa pidetään varsinaisen peiton päällä siihen asti, kun uni on tullut ja sitten nostan sen pois. Tämä ei ole käytössä siis koko yötä. Jostain luin myös, että ei kannata kovin pitkiä aikoja lapsilla painopeittoa pitää, kun niiden vaikutuksia ei ole vielä niin tarkkaan tutkittu. Lisäksi lapsen tulee päästä peiton alta itse pois ja se ei saisi ylittää lapsen omasta painosta yli 10%.

Pakko sanoa yli viikon käyttökokemuksen jälkeen, että TOIMII! Peitto antaa rauhallisen ja levollisen olon ja uni tulee sen avulla varsin nopeasti. Poikani sanoi, että peitto tuntuu siltä, kuin äiti halaisi mua kokoajan. ❤️ Kauniita unia! Nyt on lapsi yhtä rento, kuin keitetty makaroni!

Joulu lähestyy?

Jouluun on neljä kuukautta. Laskin sen ihan äsken, kun löysin vielä koneelta viime jouluun kuuluneita blogiin tarkoitettuja kuvia. Poikani kyllä tuossa tänään juuri katsoi kalenteria ja toivoi, että olisipa jo joulu. Ja miten onkaan, että kauhean usein löytää itsensä laulamasta vahingossa autossa joululaulua? Mutta tässäpä näitä kuvia nyt sitten tulee...Joten hyvää tulevan joulun odotusta.

Löytyi kasa valmistettuja valopaketteja. En nyt heti muista oliko omassa blogissa tähän ohjetta, mutta kuvat kertokoon kuinka homma on tehty. Osa on tehty paperinarusta ja osa ruskeasta kotinarusta. Muistan kun välillä kävi niin, että unohtui pahvirasian päälle laittaa tuo kelmu...onneksi ei ollut narut vielä kovin liimassa ja pelastin sen avaamalla kieputukset pakettien ympäriltä.

 Näistä tulee kyllä kiva tunnelma. Nämä lähtivät siis lahjaksi.

 Ostin myös yhden pari minikuusta jotka koristelin led valoilla, tontuilla ja helminauhalla. Tontut pyykkipojissa on valmiina ostettu, kuin myös tuo huopainen joulupukin junavaunu.

 Pakettikortteja tein taas omista valokuvista, niistä tulee aika kivoja.

Semmosia löytöjä...sitten taas kun löytyy aikaa pengon lisää kuvia.

Max-tonttu

Hei saanko esitellä teille hyvät naiset ja herrat, vähän tontut ja joulumieliset....Max-tonttu! 

Vaan mikähän on tämän tontun salaisuus?

 No nyt se paljastuu...Max piilottelee sisällään tyhjää Pepsi MAX pulloa. Joskus kun herää liian aikaisin voi saada tällaisia ideoita aikaiseksi...

 Apuna oli tietysti oma pieni taiteilijani. Liimalastakin oli aamusta johonkin kadonnut, joten liimaa saatiin levitellä pienellä pensselillä. Kaikki kankaanpalat kiinnitettiin liimalla toisiinsa ja pulloon.

 Max on nyt jo ilmoittanut minulle, että hänellä on vähän vääränlainen parta, sitä pitäisi kasvaa myös suun yläpuolella ja musta nenäkin tarvittaisiin....jos sitten taas joku (aikainen) aamu jatketaan.

 Tänään tuotiin kuusi tupaan ja aattona sitten koristellaan. Meillä on niin hieno kuusenjalka, että Max pääsekin sitten vahtimaan sitä tuonne kuusen alle, ettei vesi mene Max rajan alapuolelle.

Joulu on jo aika lähellä....

Vappua ja pääsiäistä

Vappua ja vähän pääsiäistä lötyy tästä setistä. En nyt viitsi kuitenkaan ympätä tähän joulua ja juhannusta, vaikka ulkona keli on... miten sen nyt kauniisti sanoisi, no valkoinen. Minulla oli kyllä joku mielikuva, että tästä keväästä piti tulla ennätyslämmin ja hienot kelit ennustettiin jatkuvaksi oikeen juhannukseen asti. No ehkä ne ei ole vielä alkaneet?

Me olemme kuitenkin hehkuttaneet täällä jo vappua ja askarrelltiin koko perhe tänään meille vappulasit hienoilla koristeilla. Kaikki saivat tehdä mieleisensä koristukset omavalintaiselle kartongille.

Piilotan tänne loppuun vähän pääsiäistä. Meillä ei mennyt ruohojen kasvatus tänä vuonna ihan niin kuin strömsössä. Ensin poikani piilotti kaupasta ostetut siemenet. Löydettiin sitten vain vanhoja kauranjyviä ja niitä piilotettiin multaan. No viikon odottelun ja mustan mullan tuijottamisen jälkeen päätettiin kysäistä vielä äidiltäni jäikö häneltä yhtään siemeniä. Kylvimme vielä uudet, mutta ei nekään tahtoneet meille suurta satoa tehdä. No kyllä me muutama pitkä vihreä ruoho nähtiin, se oli pojasta ainakin hauskaa.

Purkit on 2v 3kk taiteilijan tekemiä. Ensin oli suikale keltaista kopiopaperia johon hän sai liimata itse repimiään silkkipaperin paloja. Liimasimme paperin leikatun maitopurkin ympätille. (Kaikki hienot kuvat työn touhusta tuhoutui, kun poistin vahingossa kaikki kuvani puhelimesta).Sitten liimattiin nokka, silmät ja sulkia tipun peppuun. Ruohot vaan ei ihan kasvaneet haaveiden mukaan....Kaksi muuta purkkia piti viedä isomummeille, mutta ei kehdattu. Ehkä niihin voisi vielä jotain muuta istuttaa.

Mutta nyt hauskaa vappua!!

Syntymäpäivät panda-teemalla

 Poikani esitti toiveita syntymäpäivistään. Kakku pitää olla kyllä ja kynttilät...No minkälainen kakku? "Pappa-kakku" No sitten pohdin mitä sinne sisälle laitetaan täytteeksi? "Ääti ja banaania". Minkälaiset juhlat me sitten pidetään? "Pappa-juulat" Hmm...

Meillä on pojalla paljon tärkeitä "pappoja" täällä kotona. Oman isän lisäksi löytyy eri pehmoja, joille on annettu myös sama nimi. Kun hetken olin asiaa pohtinut, ehdotin mitäs jos se pappa-juhla olisi pappa-panda teemainen. Pappa-panda kakku sopi oitis pojalle ja siitä se ajatus sitten lähti....ja jatkui vaan!

Joskus on kiva "hurahtaa" johonkin oikein kunnolla. No mitäs kaikkea tämän kaksi vuotiaan synttäreillä sitten oli teemaan sopien? No tietysti se kakku!

Sitten onginasta löytyi muutamalle kalan lisäksi oma panda-kaulakoru fimo massasta. Itselläni oli myös tällainen koru juhlissa kaulassa.

Myös rusina-askeja oli koristettu pandamaisesti.

Pöytää koristi ikeasta ostetut bambumaiset oksat ja lasipurkissa valojen ja silkkipaperin kanssa pieni silk claysta muovailtu panda numeroineen. Pöytäliinan ompelin myös ikean kankaasta.

Pandamaista syötävää olivat Pandan lakut ja tassuilla koristellut muffiinit.

Keittiötä oli koristettu lippuviirinauhalla. Poikani tahtoi myös osallistua tähän projektiin yhtenä päivänä päiväunilta herättyään. Hän tahtoi kiinnittää sydämet sydän viiriin.

Myös takana näkyvä verho oon uusi ompelus

Sitten löytyi pöydän päältä lampun päälle roikkumaan laitettu ilmapallo hökötys serpenteineen.

Tigeristä löytyi teemaan servetit ja mukit. Olin kyllä vähän pettynyt mukipakettia avatessa, kun kaikkiin mukeihin ei ollutkaan kansia. Samoin kävi sangallisissa lahjakasseissa joita olin ostanut, osasta puuttuikin sanka. Joten itse ainakin käytän enemmän tarkkuutta ensi kerralla siitä firmasta mitään ostaessa. Outoa!

 Olin myös ostanut yhden palapelin Tigeristä, jota jokainen onkija sai ratkoa ennen onkimaan pääsyä. Ei muuten ollut helppo, vaikka vaan 9 palaa! Palapelissä oli sama panda kuin serveteissä.

Sankari sai sitten vielä varsinaisena synttärinä pakettinsa ja mukana oli myös panda kortti.

Askartelimme myös yhdessä eteisen oveen pandan poikani kanssa toivottamaan vieraita tervetulleiksi.

Olipas hankala kuvata aurinkoa vasten, mutta ei valiteta auringosta.

Tulikohan nyt kaikki pandahommat tänne?

Hurahtaminen oli kivaa!

LUUKKU 12 - Rakas tonttu

Näistä ihanista pehmeistä tontuista tulee kyllä niin hyvä joulumieli ja tunnelma kotiin. Viime kuussa blogini täytti 5 vuotta ja pidin sen kunniaksi arvonnan. Tänään esittelen yhden voitoista, joka matkasi uuteen kotiin Kouvolaan.

 Arvonnasta voitettu tonttu

 Tälläinen parrakas veijari pääsi siis uuteen kotiin.

 Näihin onkin kiva hyödyntää tekemiäni pakettikortteja tänä vuonna.

 Ja muistin ommella yhteen saumaan myös oman käsityömerkkini! Hyvä minä ja hyvä muistini! :)

Haluaisitko myös itse tehdä tällaisen ihanan tontun? Olen jo aikaisemmin tehnyt blogiin ohjeen kaavoineen. Kokeile ihmeessä! Onnistut varmasti!

Verhot Jussista

Toinen sisustusjuttu putkeen ja vielä samaan huoneeseen. Poikani huoneen verhot ovat valmistuneet jo aikaisemmin syksyllä. Inspiraatio niihin tuli aikaisemmin maalatusta seinästä.

 Verhot puuttuivat pitkään huoneesta, koska en löytänyt sopivaa kangasta johon olisin oikeasti ihastunut. Yhteinä vaihtoehtona pyöri Marimekon Jurmo kangas, mutta se oli vähän liian hintava kotiäidin budjetille toteuttaa. Sitten löysin tämän PaaPiin ihanan Jussi-puuvillakankaan ja kohta olinkin jo ompelemassa verhoja kasaan.

 Ihmettelen aina verhoja tehdessäni, että miksi kankaat ovat niin kapeita etteivät ne yksinään riitä peittämään ikkunaa vai onko meillä vaan jotenkin leveät ikkunat? Tähänkin kankaaseen ompelin reunoille tuollaiset kehykset harmaasta kankaasta. Samaa harmaata on myös verhon alareuna ja nauhat joilla valerullaverho pysyy ylhäällä. Verho ei ole ihan täyttä valetta, kyllä sen halutessaan voisi myös avata, mutta se ei riitä peittämään koko ikkunaa alas asti auki ollessaan.

 Napeista en tehnyt avattavia. Eli ne on ommeltu suoraan läpi nauhasta ilman napinläpiä. Ajattelin niiden pysyvän näin ryhdikkäämmin kasassa ja varmasti saman pituisina. Nauhat eivät ole kiinni verhoissa, vaan ne on pujotettu myös verhotankoon roikkumaan.

 Kangasta jäi vähän (ja sitä on ihan pieni pala vieläkin, jonka aijon jotenkin hyödyntää) joten päätin vaihtaa huoneessa olleessa kaapistossa olevien laatikoiden ilmettä, laittamalla niiden sisälle samaa kangasta kuin verhoissa. Kaappi on samaa sarjaa kuin olohuoneemme kirjahylly, jossa myös on yhdet ovet sellaista vitriinimallia johon voi laittaa itse mieleisen kuvan tai kankaan. Molemmat kaapit ovat IKEAsta.

Kangas: PaaPii Jussi-puuvilla, harmaa konkurssi Anttilasta

Muistutus: Oletko osallistunut jo blogini 5v. arvontaan?

Pöllöjä siellä ja täällä

 Huomattiin poikani kanssa, että viime kirjastoreissulta tuli lainattua sattumalta kirjoija, joissa jokaisessa melkein on pöllö jossakin. No me päätettiin tehdä vielä yksi pöllö lisää! Ihan iski inspiraatio. Menin sitten äkkiä haalimaan askartelukaapista vähän tarvikkeita. Otin alustan ja muut tarvikkeet esille. Hetken mietin, että kutsun pojan askartelemaan pöydän ääreen, mutta kun hän niin hyvin viihtyi lattialla kirjoja katsellen, kun minua odotti, että päätin tuoda askartelut hänen luokseen.

Nämä ehdin pikaisesti napata mukaan.

 Innokas askartelija pääsi puuhiin. Ensin leikattiin yhdessä kuviot irti papereista. Olin niihin pikaisesti piirtänyt muodot silmille, siiville, vartalolle ja nokalle. En ottanut alkuun tarroja ja liimapuikkoa vielä esille, jotta huomio olisi saksissa. Sylissä leikkaaminen yhdessä oli jopa helpompaa kun pöydän ääressä.

 Itselläni on tapana opettaa saksien käyttöä, niin että sakset aina "syövät paperia". Saksien suu menee auki ja kiinni ja paperi maistuu hyvälle saksien mielestä. "Suu auki ja sitten haukataan". Saksissa olevat kolot on taloja, yhdessä asuu peukalo ihan yksinään ja muut sitten toisessa talossa (niin moni kuin mahtuu taloon sisälle).

Meillä olisi kyllä tarvetta vielä ponnahdussaksille, niillä liekkausliikkeen harjoittelu on helpompaa. Lisäksi on olemassa ponnahdussaksista tandemversio, johon saa sekä lapsen, että aikuisen kädet kiinni samaan aikaan. Nämä kuvassa olevat sakset ovat muoviset lastensakset. Niissä ei ole teriä, mutta ihmeen hyvin ne leikkaavat paperia. Olen huomannut, että ihan ohut kopiopaperi ei niillä leikkaannu kuitenkaan kovin hyvin, mutta sitä paksummat.

 Kun pöllön osat saatiin leikattua tarttui poikani taas satukirjaan. Se piti taas lukea uudestaan läpi askartelun välissä.

 Sitten päästiin tutustumaan liimapuikkoon ja liimaamiseen. Olemme aikaisemmin käyttäneet askartelussa kontaktimuovia ja tarroja ja teippiä (niissä oppii liimauksen tekniikkaa ilman sotkua). Nyt pöllön vartalosta tuli iso tarra, joka kiinnitettiin.

 Repiminen on yleensä vielä tämän ikäisistä hauskempaa ja helpompaa, mutta jos kiinnostusta saksiin jo löytyy niin kannattaa siihen mielestäni kannustaa. Me käytimme vähän molempia tekniikoita.

  Viimeistelimme pöllön yötaivaan värikkäillä tähtitarrolla. Tarroja poikani osaakin jo varsin näppärästi itse liimailla. (Ikää 1v 9kk). Ja aika erityisen jännää pojasta oli saada "äidin tussilla" piirtää pöllölle silmät. Hän tahtoi myös nenään laittaa vähän tussia.

Valmista työtä tietysti ihailtiin ja sitä lähdettiin myös papalle näyttämään. Työlle poika valitsi paikan oman huoneen seinältä maalausten yläpuolelta. Siellä se nyt on ja sanoo "uuh uuh".