keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pingviini menee päiväkotiin

Jos joku on tällä hetkellä meidän ryhmässä "in", niin se on krokotiili ja pingviinit! Olemme lukeneet lasten kanssa paljon satuja, yleensä samat suosikit luetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä Pingviini menee päiväkotiin-kirjassa on jotain sellaista taian omaista sadun lumoa, jota ehkä me aikuiset emme aivan taivoita. Itsellenikään ei ole vielä selvinnyt mikä tarinan opetus on tai onko siinä edes sellaista. Tarvitseeko saduissa olla opetusta? Ainakin tämä satu puhututtaa paljon, myös meitä aikuisiakin.

Kun satua oli luettu milloin kahden kesken tai koko ryhmänä, satu siirtyi lasten leikkeihin. Ulkona liukumäen luona lapset jäivät vaarallisesti mäen alle suu auki odottamaan ja me aikuiset emme ymmärtäneet alkuun, että hehän olivat vain krokotiilejä. Krokotiilikin meni kirjassa makaamaan mäen alle, kun pingviini laski. Ja aikuiset eivät myöskään ymmärtäneet, miksi lasten täytyi laskea mäestä pää edellä... No tietysti tarvitsi, pingviinikin laski juuri sillä tavalla joutuessaan krokotiilin suuhun! Leikissä tahdottiin kokeilla tietysti molempia rooleja.

Leikin myötä tuli myös puhetta, että meillä pitäisi olla iso krokotiili ja pingviini. Kävimme lasten kanssa muumikoneella (=kopio koneella, josta on saanut joskus muumi-värityskuvia) ottamassa suurennokset kirjan päähenkilöistä.

Ryhmässämme on myös askartelubuumi, monet tahtovat leikata paperia tai lainatakseni erästä kaksi vuotiasta poikaa: "Naksittaa". Tähän tilanteeseen sopi siis hyvin pingviiniaskartelu.(Nämä kaverit on valmistettu kuitenkin hieman eri kaavalla kuin viimeksi.)

Tässä yhteinen taideteoksemme kirjasta: Pingviini menee päiväkotiin (yläpuolella aikaisemmin puhalletut uudenvuoden raketit)
Kirjassa muuten pingviinillä oli vaatteet, joten niin on myös näillä kavereilla...

Koitamme nyt kuitenkin harjoitella ettei liukumäestä lasketa pää edellä tai että sinne alas ei voi jäädä istumaan. Onneksi näitäkin sääntöjä voi hyvin harjoitella sadun keinoin. Pitää osata myös katsoa, ettei alla näy yhtään krokotiiliä ennen laskua, ettei laske kenenkään päälle, toisin sanoen ei joudu krokotiilin suuhun.

Aloitimme nyt myös vuorovaikutusleikkikerhon, ja mitäs kummaa lapset nimesivät sen krokotiili-kerhoksi...

perjantai 25. tammikuuta 2013

Talviset puut

Lumiset puut ovat ihastuttavia luonnossa! Yritin saada tähän syntymäpäiväkorttiin vähän tuota huurteisten puiden tunnelmaa.

Materiaalit: kartonki, kopiopaperi, sanomalehti, kakkupaperi. Kortin malli: oma

torstai 24. tammikuuta 2013

New blog Love

Voi mahtavuus, sain tälläisen hienon punaisen sydämen tunnustuksena Jenniltä joka kirjoittelee ihanaa Murusia blogia. Kiitos Jenni! <3 Joudun myös antamaan tunnustusta sinulle!

Minun sydämeni sykkii monellekin blogille. Kaikkiin en ole osannut vielä liittyä lukijaksi, mutta tahdon nyt tämän sydämen ojentaa eteenpäin (lukijoiden määrästä riippumatta) näille mahtaville blogeille. Näissä blogeissa on elämää:


 Tässä tunnustuksen saaneille vielä tunnustuksen pelisäännöt:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
- Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Muistoja tyynyihin 2

 Tänään juhlitaan 80-vuotis syntymäpäiviä. Sen kunniaksi valmistin päivän sankarille, mummilleni tyynyn hänen vanhoista valokuvistaan.

Olen jo aikaisemminkin tehnyt valokuvia tyynyyn melko saman tyylisesti, mutta nyt vielä mielestäni helpommalla tekniikalla, kuva saadaan suoraan kankaalle. Tyynyn kuvat on sommiteltu ensin kuvankäsittely ohjelmalla (värejä ei ole muokattu, vaan ovat luonnollisissa väreissään) ja tämän jälkeen tulostettu suoraan käsityöliikkeestä hankitulle kangasarkille. Kätevää!

Kuva kankaalle: PhotoFabric-arkit
Pakkauksessa oleva ohje kuului näin:
1. Avaa kuva käyttäen tietokonesovellusta
2. Aseta yksi arkki "Photofabricia" mustesuihkukirjoittimeen. Syötä arkki siten, että kangaspuoli on sillä puolella johon printteri kirjoittaa.
3. Asenna printteriin asetukset "normaali resoluutio" musteen säästämiseksi tai "korkeaan resoluutioon" hienompien yksityiskohtien printtausta varten.
4.  Printtauksen jälkeen anna kankaan kuivua kokonaan. Poista taustapaperi. Huuhtele 30 sekuntia juoksevan veden alla tai kunnes valuva vesi on puhdasta.
5. Aseta märkä printattu kangas pyyhkeen päälle kuivumaan tai peitä pyyhkeellä ja silitä kuivaksi silitysraudalla.

Itse en muuttanut printteristä mitään asetuksia, skannatessa kuvia albumeista käytin kuitenkin parempaa resoluutiota, sillä alkuperäiset kuvat olivat todella pieniä. Annoin kankaan lepäillä rauhassa tunnin verran printtauksen jälkeen. (Oli varmaan kuiva jo aikaisemminkin.) Kastellessa kangasta en huomannut värien mitenkään valuvan jne. vesi oli minusta kirkasta kokoajan. Silitys vaiheessa pyyhkeenä käytin sileää keittiöpyyhettä, jotta pyyhkeen koho/ruutukuviot eivät painautuneet silitettävään pintaan. Silitin kankaan sen olleessa märkä ja yllätyin, kuinka mahtava uniikki puuvillakangas minulla olikaan!
 Tyynyn muut osat on ommeltu Marimekon punavalkoisesta koralli-puuvillakankaasta. Kuvaa kehystää pitsi. Tein myös pienen muistotekstin tyynyn reunaan tulostamalla samaisen kangasarkin alareunaan, joka jäi tyhjäksi.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hulmuhelma tunika

 Hyvää ja koukuttavaa joulua minulle!

Ostin itselleni kangasta ennen joulua, jotta saisin lomalla ommella. Nautin kuitenkin lomasta tekemättä juuri mitään, joten ompelu säästyi loppiaisviikonloppuun. Ja kun jotain alotan tekemään, en malta lopettaa ennen kuin se on valmis. Mikä ei tässäkään tapauksessa yhtään haittaa, sillä olen niin onnellinen lopputuloksesta.

Uutta vuotta kohti lähden siis helmat hulmuten. Olkoot tämän luomukseni nimi siis Hulmuhelma tunika.
Tunika kokonaisuudessaan
Helman rakenne.
Hurmaavinta tunikassani on mukavuus ja eläväinen helma
 Kaava on omaa käsialaa. Yläosaan ja hihoihin olen hyödyntänyt ruotsalaisen ompelulehti Sömnadsin 11/2012 mallia 118 muuntamalla. Veikeän hulmuhelman idean sain yhdestä lasten hameesta. Pallokangas, resori ja napit ovat Lohjan metripalasta.

Tästä tuli hyvä mieli!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Saisiko olla Tinaa ja perunaa A la Aila?

Eilen valettiin tinaa uuden vuoden kunniaksi. Mieheni oli mennyt lupaamaan, että askartelee kanssani (siis viime vuonna) ja pitihän tämä lupaus sitten lunastaa vuoden viimeisenä päivänä, kun valettiin tinaa. Perinteisen tinan valun lisäksi harrastimme tällaista perunateatteria:


 Eli jos tahdot taata tulevan onnesi tai sen miltä tina näyttää voit valmistaa muotin tinalle perunasta. Olen valmistanut tällaisia tinaristejä nuorten kanssa rippileirillä muutama vuosi takaperin ollessani töissä seurakunnan nuoriso-ohjaajana. Muistan, että tällaisia ristejä tehtiin myös jollain omalla leirillä vielä kauemmin aikaa sitten. No nyt tehtiin myös ihan muita kuvioita! Tinasta voi siis valmistaa vaikka oman korun tai koristeen muistoksi.

 Perunaan tehdään haluttu kuvio kaivertamalla. Itselläni ei ollut sen kummoisempia välineitä kuin veitsi ja jälkiruokalusikka.

Jos kuvioon tahtoo tehdä ripustamista varten reiän, on hammastikku oiva apukeino. Sen voi pistää kuvioon joko pystyyn tai sitten kuvion läpi sivusta. Tikun saa irti kun kuvio on jähmettynyt. Tikun laittamisessa tulee kuitenkin huomioida sen sijainti, että tina pääsee sen ympärille. Samaa muottia voi käyttää useamman kerran.
 Nykyajan induktioliesillä ei voi sulattaa tinaa, mutta sulatus kävi myös melko helposti/kuumasti takan lämmössä. Näitä on kiva puuhastella myös leirinuotiolla.

 Muotin on oltava tasaisella alustalla ja varmistaa, että kuvio on tasainen, jotta tina valuu kaikkiin kohtiin kuviossa. Sulanut tina kaadetaan muottiin varovasti, mutta nopeasti.
 Sitten peruna nostetaan varovasti kylmään veteen. Kuuluu mahtava sihahdus ja tina on jäähtynyt!
Tässä uiskentelee tinakala. Työt joihin ei ole tyytyväinen voi sulattaa aina uudestaan ja uudestaan... Lasihelmet tarttuvat tinaan jos niitä ei paina liian syvälle perunaan.
Meillä ei ollut kovin paljon tinaa, joten tässä tuotokset jotka lopulta jäivät (ainakin toistaiseksi). Nämä ovatkin mieheni käsialaa ja nyt ne pääsevät kuusen oksille...
Usko, toivo ja rakkaus