Joulu lähestyy?

Jouluun on neljä kuukautta. Laskin sen ihan äsken, kun löysin vielä koneelta viime jouluun kuuluneita blogiin tarkoitettuja kuvia. Poikani kyllä tuossa tänään juuri katsoi kalenteria ja toivoi, että olisipa jo joulu. Ja miten onkaan, että kauhean usein löytää itsensä laulamasta vahingossa autossa joululaulua? Mutta tässäpä näitä kuvia nyt sitten tulee...Joten hyvää tulevan joulun odotusta.

Löytyi kasa valmistettuja valopaketteja. En nyt heti muista oliko omassa blogissa tähän ohjetta, mutta kuvat kertokoon kuinka homma on tehty. Osa on tehty paperinarusta ja osa ruskeasta kotinarusta. Muistan kun välillä kävi niin, että unohtui pahvirasian päälle laittaa tuo kelmu...onneksi ei ollut narut vielä kovin liimassa ja pelastin sen avaamalla kieputukset pakettien ympäriltä.

 Näistä tulee kyllä kiva tunnelma. Nämä lähtivät siis lahjaksi.

 Ostin myös yhden pari minikuusta jotka koristelin led valoilla, tontuilla ja helminauhalla. Tontut pyykkipojissa on valmiina ostettu, kuin myös tuo huopainen joulupukin junavaunu.

 Pakettikortteja tein taas omista valokuvista, niistä tulee aika kivoja.

Semmosia löytöjä...sitten taas kun löytyy aikaa pengon lisää kuvia.

Isänpäivä puuhastelut 2016

 Sunnuntaina juhlittiin ja lahottiin isejä. No meidän kotona "pappaa" ja onpa tässä myös esillä poikani teokset vaarilleen ja faffalleen. Askartelijana on siis toiminut 1v 9kk poikani, välillä enemmän ja vähemmän autettuna. Hän on kyllä niin innokas näissä puuhissa!

 Poikani hakee aina välillä maalaus essun ja ilmoittaa "maalaa", kun hän toivoo, että maalataan. Ulkona oli tullut juuri iso kasa lunta ja maa oli valkoisenaan. No me maalattiin sitten lunta!

 Siinä maalatessa tulikin idea, että tehdään näistä isänpäiväkortteja. Iso jääkarhu on tehty maalaamalla käsi ja painamalla sormin lisäksi korvat ja töpöhäntä. Pieni karhu on painettu nyrkin sivulla ja sille om sormella painettu korvat, tassuja näkyviin ja töpöhäntä.

Tällaiset kolme korttia tuli. Piirsimme yhdessä jääkarhuille silmät ja nenän ja kynnet mustalla tussilla. Lisäksi poikani sai liimata kuviin sydän tarroja.

 "Hyvä isä on tehty lempeästä mielestä, 

kannustavasta kielestä, suuresta sylistä 

ja ripauksesta hyväntahtoista veijaria."

 Tämä oli tekstinä kortin takana 💕

 Sitten lahjojen kimppuun... avaimen perät kutistemuovista ja niille lahjakotelot.

 Ensin etsimme autolehdistä papan, faffan ja vaarin auton merkit.

 Pappa oli itse mukana vähän auttamassa tässä askartelussa. He koristelivat pojan kanssa kopiopaperilla päällystetyt tulitikkuaskit. Askeihin sai piirrellä kynillä.

 Piirtely jäi heti kun poika bongasi liimapuikon. Sitten piti saada jo päästä liimaamaan. On kyllä näppärät otteet liimaajalla!

 Sitten oli minun vuoro päästä askartelemaan pojan kanssa. Maalasimme pojan valitsemalla akryylivärillä käden ja painoimme sen kutistemuoville.

 Sitten kun maalit olivat kuivuneet, kuviot leikattiin ja tehtiin reikä ennen kutistamista.

 Ohjeet kutistemuoviin löytyy täältä.

 Tässä kuva ennen uuniin menoa.

 Ja tässä kun kädet tulivat uunista. Pinta ei ole aivan tasainen, maali on mennyt vähän "ryppyisen" tuntuiseksi verrattaen muilla väreillä tehneenä. Samanlaisia käsiä askartelimme myös pienellä taaperoporukalla ennen isänpäivää.

Sitten pujotettiin avainrengas reiästä ja koko avaimenperä viesteineen auton sisälle askiin.

 Tässä ollaan sitten jo valmiita. Näillä innostuttiinkin kovasti myös leikkimään. Renkaina on muuten käytetty tuollaisia koristekiviä joita joskus ollut kynttilöiden kavereina, ne kiinnitettiin kuumaliimalla. Pappa liimasi, mutta poikani sai valita kivet.

Poikani rakastaa kun pappa on tehnyt hänelle aamuisin välillä paistettuja kananmunia. No tämä lahja oli kyllä niin osuva, se nimettiin muna-alustaksi. Siihen pappa voi laittaa paistinpannun, kun on paistanut kananmunia. Tämä valimistettiin avoimessa päiväkodissa. Lisäksi ostimme paketin luomumunia.

Ja sai se isäntä kauan himoitsemansa suklaapommin, joita olen välillä joillekin antanut lahjaksi. Ja poikani auttoi myös minua koristelemaan minun antamani lahjan paketin.

Siinäpä oli taas juttua kerrakseen...

Laatikkomaja

PIM, POM! Onko siellä ketään kotona? Ovi avautuu hetkeksi ja menee taas nenän edestä kiinni. Sitten kuuluu jännittynyttä naurua ja jos kurkistaa laatikkoon voi nähdä pienen pojan joka heiluttaa päätään ei:n merkiksi.

Siitä asti kun 1-vuotis valokuvaukset ovat olleet ohi, on meillä pyörinyt suuri pahvilaatikko ympäri taloa. Sen nimi on laatikkomaja. Siellä on leikitty jo monet kivat leikit ja taidetaan vielä leikkiä jatkossakin. Kuvauksista jäänyt laatikko sai nimittäin muuntua majaksi, joka on pikku hiljaa muokkautunut tämän hetkiseen olemukseensa.

 Meillä on aina tykätty leikkiä ovilla, niin ensin päätin tehdä laatikkoon oven. No jotta laatikkoon ei olisi niin pelottava mennä, sinne tarvittiin valon lähde eli ikkuna. Ja täytyyhän jostain ikkunasta voida vaan kurkistaa kuka on tulossa, niin sen voi myös halutessaan sulkea.

Aukkojen leikkaaminen siististi onnistui kätevästi askarteluveitsellä. Veitsi on terävä ja sitä kannattaa käyttää todella varovaisesti. Sanoinko jo, että se on terävä? No se on terävä, itse en edes huomannut kun viilsin sillä sormeeni jota pidin toisella puolella tukena (fiksua). No on myös vähän verta koristeena ;)

Jatketaanpas vielä luomiskertomusta. Pahvilaatikko kaipasi itseensä jotain muutakin kuviota kuin ruskeaa pintaa. Piirsin sitten punaisella tussilla vähän koristeita taloon, joita nimesimme yhdessä lapsen kanssa. Oveen tuli myös kyltti, jossa oli asukkaan nimi.

 Myöhemmin meillä oli täällä kolme reipasta tyttöä, jotka saivat idean värittää taloa. Totta kai se kävi! Myös laatikkomajan sisälle tuli väriteltyä ja piirreltyä kaikenlaista. Tytöt olivat innoissaan!

Laatikkomajaan on myös tukeva katto, mutta se on saanut jo uuden elämän taikahiekkaleikeistä.

 Laatikkomajan oviaukkoon voi myös virittää ikeasta hankitun tunnelin. Majaan on välillä paljon hauskempi kulkea putkea pitkin. Silloin ei pääse tulemaan isompia tunkeilijoita (äiti tai isä) mukaan.

 Myös pehmolelut tekevät välillä yllätyshyökkäyksiä majaan ja silloin ne tunkevat sisään ovesta ja ikkunoista. Asukas antaa heille usein lentävän häädön, välillä naurun kera. Ertyisesti tämä yksi lintu ei saa tulla taloon ja se usein kysyykin MIKSI? Ja se vasta hauskaa onkin.

Tällä viikolla talo sai taas vähän jotain uutta tuunausta ovikellon ja postilaatikon. Ovikellon alapuolella oleva kukka oli toiminut aikaisemmin ovikellona, mutta pitihän siitä tehdä samanlainen kuin kotiovessa ja samalla pim pom tekstillä. Postilaatikot on varmasti myös jänniä, kun niitä voi avata. Poika on vain usein sitä mieltä, kun näkee minkä tahansa postilaatikon, että "ei oo tullu postia". Pää alkaa heti pyöriä ja ilme on aika surkea. Meille taitaa tulla liian vähän postia?

 Tähän laatikkomajan postilaatikkoon saa myös itse toimittaa postia. Sitä varten on askarreltu kolme erilaista kirjekuorta, jossa on sisällä tukena paperia. Kuorista voi jo päätellä mitä postia ne ovat...yksi kirje on rakkauskirje äidiltä ja isiltä, toinen on lasku lumiukolta viime talvesta ja kolmas on pihan linnuilta.

Leikkimaailmaan voi helposti sujahtaa mukaan ja rikastuttaa lapsen leikkiä. Jos lapsi on terve, kun se leikkii, niin onko äiti myös? ;)

(Iso laatikko on isin työpaikalta Motonetin varastosta)