Örkkilän pakopeli

Lapseni tykkää kotitekoisista ”pakopeleistä”. Välillä hän tekee niitä itsekin meidän vanhempien ratkottaviksi. Viime tammikuussa juhlimme synttäreitä pakoteemalla. Ystäväni kyseli, mitä juttuja silloin juhlissa oli. No minäpä päätin olla tehokas ja kirjata niitä samalla tänne blogiin, kun muistelen. Saa nähdä muistanko vielä kaiken... olen huomannut, että muistini on nykyään huono. Ehkä sen kapasiteettia verottaa työn ohessa opiskelu.

 Kaikesta en näköjään ollut ottanut kuvaa, mutta koitan sanoin kuvailla. Alkuun olin rajannut teipillä alueen keittiön kaakelilattiasta. Se toimi peliruudukkona. Olin lukinnut talostamme kolme ovea (työhuone, makuuhuone, kylpyhuone). Ovissa oli eri värisen örkit vihjaamassa, minkä värinen avain oveen tarvittiin. (Oikeasti lukkoihin käy kaikkiin sama avain.) Juhlijoita oli myös kolme ja heistä jokainen sai vuorollaan toimia avaimen etsijänä. Ennen juhlia olin valmistellut kortit, joissa oli vihjeitä ja numeroita. Koska lapseni pitää myös paljon numeroista. Ensin luin kirjeen joka löytyi ruudukon vierestä. Siinä kerrottiin hassun örkin piilottaneen kätkön jonnekin taloon ja jos lapset haluavat löytää sen, heidän tulee selvittää vihjeiden perusteella tie kätkön luo. Yhdessä kortissa luki ”aloita tästä”. Valittiin kuka sai avata sen. Ja sovittiin, että jokainen sai vuorollaan yrittää tehtävää ja halutessaan pyytää apua muilta. Sieltä tuli ensimmäinen vihje, jossa kerrottiin, että piti tutkia tarkasti keittiön pöytää ja tuolien alta. Lapset ihmettelivät, miksi ovia oli lukossa ja yhdessä ovessa luki örkin puhekuplassa ”liilaa olla pitää”. He itse päättelivät, että varmaan avain tarvitaan. Yhteistyönä ensimmäinen avain lopulta löytyi keittiön tuolin alta teipattuna ja siinä oli kiinni pieni liila merkki. He menivät liigan oven luo ja avain toimi lukkoon!

Oven takana oli mittaus tehtävä. ”Örkkilässä kaikki mitataan duplolegoissa. Örkkilän Heikki on ihmisten mitassa 42 cm. Kuinka monta legoa hän on pitkä?” Jokaisen tehtävän ratkaisu oli aina numero. Jos epäili olevansa oikeassa, saattoi mennä katsomaan, oliko ruudukossa vastauksen numeroa. Joukossa oli myös hämäys numeroita, joiden takana luki kannustuksia yrittää uudelleen. Tehtävässä tuli tajuta rakentaa legoista torni, joka oli tasan 42cm korkea. Vieressä oli lankkuun kiinnitetty ompelumitta. Kun oikea ratkaisu ja numero löytyi, sen takaa löytyi uusi vihje uudesta avaimesta. Nyt oli seuraavan vuoro etsiä.

”Jotain kuumaa, jossa voi leikisti tehdä örkkiruokaa”. No leikkiuunihan se oli. Sinne oli piilotettu punaisella merkitty avain. Punaisen örkin huoneesta löytyi taikahiekkaa. Tehtävänä oli, että jokainen vuorollaan yritti löytää hiekasta piilotetun timantin. Vihjelapussa vihattiin, että niistä piti tehdä lasku. "Örkkien rahaa on timantit. Etsikää jokainen yksi timantti. Vihje O + O + O = ?" Ensin lapset laskivat, että timantteja oli kolme, mutta se ei ollut oikea vastaus. Sitten he huomasivat timanteissa numerot (olin kiinnittänyt niihin teipit ja teippiin kirjoittanut numeron. Numerot olivat 1+2+3. Sitten löytyi oikea vastaus ja saatiin uusi vihje avaimesta. ”Jotain pehmeää, johon sohvalla on kiva painaa pää”. Ja niin löytyi sininen avain sohvatyynyyn teipattuna.

Sinisellä avaimella pääsi kylpyhuoneeseen. Siellä pyyhe, jonka päällä oli vettä vadissa, pieniä muovimukeja, pitkä grillitikku ja maljakko, jonka pohjalla oli yllätysmunan muovikuori. Tehtävänä oli pelastaminen: "Örkkilän sini on jäänyt sukellusveneellä pinteeseen. Lasiin ei saa koskea. Pyyhkeen päällä olevia asioita saa vain käyttää. Pelastakaa sini!" Eipä mennyt kauan, kun joku keksi, että aletaan laittaa vettä maljakkoon ja näin he huomasivat, että sukellusvene alkoi nousta. Grillitikku oli sitä varten, kun itsellä testivaiheessa muna saattoi kääntyä linkkuun maljakossa ja sen takia ei mahtunut jatkamaan matkaa ylös asti. Tikulla tökkäämällä sen sai jatkamaan. Lapset eivät kuitenkaan tikkua tarvinneet. Ihmettelivät lähinnä onko se vain hämäystä. Hämäystavaroita olisikin voinut olla enemmän myös tarjolla! No sini pelastui ja kiitokseksi munan sisältä löytyi numero. Numeron takaa löytyi vihje, että aarrekätkö on todella lähellä. Katsokaa jääkaappiin!

No jääkaapista löytyi viesti, että se olisi aika huono kätköpaikka, katsokaa isoon mustaan saappaaseen. Eikä sielläkään ollut muuta kuin viimeinen vihje, jossa luki "katsokaa omaan taskuunne". Sillä aikaa, kun lapset keskittyivät rataan, kipitin pilottamaan aarteet eli kökkökätköt heidän takkiensa taskuun eteiseen. Aarteen paljastuminen kököiksi ei ollut pettymys, vaan nauratti kovasti. Ihana, kun he ymmärsivät kökkö huumoria ja heistä oli hassua, että omasta taskusta löytyi kökköjä. Niitä sai toki maistaa, jos uskalsi (olivat suklaarusinoita). Sitten päästin vielä herkuttelemaan örkkijärskiannoksilla. Jäätelön päälle sai tietysti laittaa haluamiaan kökkökoristeita.

Painopeitto makaronista

Yhtenä iltana ärsytti niin kovin, kun ei lapsi vaan millään käynyt nukkumaan. Itsellä olisi ollut taas monta hommaa tekemättä. Tuntui, että kaikki taikatemput ja kikka kolmoset oli kokeiltu. Yleisesti nukkumaan menoista tuntui tulevan vain ikävä taistelu heti iltasadun jälkeen. Tämän yhden illan jälkeen päätin heti lapseni viimein nukahdettua, että nyt on kyllä jotain vielä keksittävä, tilanne ei voi jatkua näin. Samalta istumalta painelin kangaskaapille ja kaivoin lähestulkoon ensimmäisen kankaan esiin jonka käteeni sain ja päätin, että tuosta tulee meille painopeitto.

Painopeittoja ja tyynyjä on ollut meillä myös päiväkodissa käytössä jo kauan aikaa sitten ja niistä on nyt selvästi tullut hittituote ja peittoa onkin kehitelty ihan kaikille ja kaiken ikäisille suunnatuiksi. Itselle suuri kynnys peiton kaupasta hankkimiselle oli hinta. Kauheaa laittaa iso summa rahaa johonkin kiinni testin vuoksi, jos se ei sitten toimikaan tai peitto on väärän painoinen. Itse kun tekee, niin tällä kertaa kustannuksia tuli makaronien verran.

Sen enempää mittailematta itse peittoa aloittaessa tekemään taitoni vain löytämäni kankaan kaksin kerroin. Saumuroin reunat yhteen toisiinsa ja huolittelin peiton avonaisen reunan myös saumurilla. Sitten ompelin ompelukoneella peittoon neljä saumaa pystyyn. Niin, että peittoon muodostui neljä ”putkea”. Tässä kohtaa kaapissa oli vähän ”kalliimpaa” makaronia, niitä tummia kiemuroita kaksi pussia. Joten yksi pussi (400g) jakaantui näihin putkiin silmämääräisesti tasan. Sitten ompelin sauman poikittain, että makaronit jäivät noin neliön muotoisiin ”tilkkuihin”. Sitten vain seuraava makaronipussi ja sama homma. Ja lisää makaronia kaupasta heti seuraavana päivänä ja peitto valmiiksi ennen unille menoa. Ompelin loput poikani kanssa yhdessä. Hänestä tämä oli kiinnostavaa puuhaa. Hän sai tällöin lisäysten jälkeen testata peittoa itse lattialla maaten. Hän koki, että neljä pussia oli riittävä määrä, se tuntui jo kovin painavalle.

Peitosta tuli siis 1,6 kg painava. Siihen on vielä mahdollisuus lisätä yksi rivi makaronia tulevaisuudessa. Kankaan raidallisia helpotti ompelua, suosittelen käyttämään jos ei jaksa kovin tarkkaan mittailla. Tämä tehtiin niin vauhdilla, kun se tuli heti käyttöön, ettei edes lankoja tullut mitenkään pääteltyä tai leikeltyjä. Peiton peitin vielä pussilakanalla, jotta se on mukavampi käyttää ja puhtaanapito helpottuu.

Meillä peittoa pidetään varsinaisen peiton päällä siihen asti, kun uni on tullut ja sitten nostan sen pois. Tämä ei ole käytössä siis koko yötä. Jostain luin myös, että ei kannata kovin pitkiä aikoja lapsilla painopeittoa pitää, kun niiden vaikutuksia ei ole vielä niin tarkkaan tutkittu. Lisäksi lapsen tulee päästä peiton alta itse pois ja se ei saisi ylittää lapsen omasta painosta yli 10%.

Pakko sanoa yli viikon käyttökokemuksen jälkeen, että TOIMII! Peitto antaa rauhallisen ja levollisen olon ja uni tulee sen avulla varsin nopeasti. Poikani sanoi, että peitto tuntuu siltä, kuin äiti halaisi mua kokoajan. ❤️ Kauniita unia! Nyt on lapsi yhtä rento, kuin keitetty makaroni!

Jouluinen rauhoittumispullo

Minä törmäsin netissä rauhoittumispulloihin. Lapseni on himoinnut kaupassa semmoisia lumihiutalepalloja jo aiemmin ja nähtyäni tämmöisen pullon, ajattelin, että voimme tehdä sellaisen itse. Aikaisemmin olen tehnyt tällaisen "hiutalepallon" pilttipurkkiin. Liimasin sen kannen pohjaan pienen joulupukin, joka on saanut lumet päälleen, purkkia ravistaessa. Nämä kaikki ideat yhdistyivät päässäni ja mietin, miten pullon sisään voisi saada jonkun hahmon sateeseen ja keksin laminoida kuvan.

 Poikani jo odottaa, koska otamme taas tonttukuvia hänestä. Tähän "hätään" emme niitä vielä räpsineet, vaan etsimme yhdessä hänestä viimevuotisen tonttukuvan tietokoneelta. Printtasimme kuvan kahtena kappaleena ja leikkasin ne ääriviivoja pitkin. Poikani leikkasi niille valkoisen taustan ja liimasi omat kuvansa siihen.

Laminoimme kuvan ja leikkasimme sille reilut reunat laminointikalvosta. Kuvan leveyden määrittelin mittaamalla pullon noin halkaisijan viivottimella. Tämä pullo oli pepsi max ja sen läpimitta noin 5cm. Rullasin kuvan löyhästi ja työnsin pullon suusta sisään. Siellä se avautui suoraksi, eikä tuskin ole enää saatavissa pois.

Tämän jälkeen poikani laittoi pulloonn eri hileitä ja täytimme sitä vedellä. Hileet kelluivat ja nousivat pintaan. Mietin,että pintajännityksen rikkominen voisi auttaa ja pudotimme pulloon pienen pisaran fairya. Lisäsimme myös hileitä. Lapseni oli nähnyt rauhoittumispullojen kuvia, joten  hän halusi, että tämänkin pullon vesi värjätään. Värjäsimme sen pienellä pisaralla kaapissa olleella elintarvikevärillä.

Liimasimme pullon korkin kiinni pullooon, jotta vesi ei pääse karkuun.

Nyt on ihana tutkia kuinka lumet leijuvat pienen tontun päälle.

Tulipa tuunattua nämä jouluvalotkin tänään. Vanhoista oli jo useampi valo palanut, eikä niihin löytynyt enää varalamppuja. Nyt on taas jouluisen tunnelman aika!

Sydämellistä ystävänpäivää!

 Ystävänpäivän askarteluja on tullut tehtyä sekä töissä, että kotona. Pojastani on tullut innokas askartelija ja hän jo hyvin näppärästi leikkaa ja liimaa, kun antaa vain ohjeet mitä ollaan tekemässä. Nyt tehtiin siis ystävänpäiväkortteja.

 Myös töissä teimme lasten kanssa ikkunaan koristeita tällä tekniikalla kuluneella viikolla. Tämä askartelu sopii siis ihan yksi vuotiaillekin. Tarvitaan eri värisiä silkkipaperi paloja. Lapsi voi leikata niitä itse tai ne voi olla valmiiksi aikuisen leikkaamia. Pöydälle levitetään kontaktimuovin palanen liima puoli ylöspäin. Jotta muovi pysyy paikallaan, se kannattaa kiinnittää alustaan kulmista esim. maalarinteipillä. Sitten vain silkkipapereita alustaan kiinnittämään.

 Kun pinta alkaa olla suhteellisen täynnä tarvitaan toinen samankokoinen kontaktimuovin pala. Se painetaan toisen muovin päälle niin, että silkkipaperit jäävät niiden väliin. Työ voi olla valmis sellaisenaan tai siitä voi leikata halumiaan kuvioita.

 Piirsin muoviin sydämiä. Jatkoimme työskentelyä toisena päivänä. Sitten oli vuorossa sydänten leikkaaminen ja kortin kokoaminen liimaamalla. Valkoiseen paperiin sai käyttää äidin kuviosaksia. Sitten valkoinen paperi kiinni kartonkiin ja sydän kiinni valkoiseen ja reunoilta hieman ylimääräisten leikkausta ja kortti oli valmis.

 Päiväkodissa vietimme myös ystäväpäivänä koko päiväkodin lauluhetken. Ennen lauluhetkeä lapset saivat valmistaa sydämen. Lauluhetken lopuksi sydämen sai tulla kiinnittämään yhteiseen jättimäiseen ystävänpäiväkorttiin. Suuri kortti on kiinnitetty liikuteltavaan sermiin ja se laitettiin ilostuttamaan päiväkotimme yhteistä aulaa.

 ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

p.s. en aloittanut sanoilla, "pitkästä aikaa..."

Hope-huutokauppa lähestyy

Olen ollut jo muutamassa hyväntekeväisyys huutokaupassa mukana lahjoittamalla käsitöitäni huutokaupattavaksi. Tähän tällä viikolla järjestettävään huutokauppaan lähdin mukaan näillä töillä. Toivottavasti niistä on iloa huudoissa voittaneelle, ainakin ne on rakkaudella tehty.

 Tässä myrskyisessä paidassa on mukavana yksityiskohtana valenappilista keltaisilla napeilla. Kangas on Story of Roon ja kaava PaaPiin kaavakirjasta. Paita on tehty koossa 110. Kangas on pesty ennen ompelua hajusteettomalla pesuaineella. Ja kun kangas on saanut kutistua jo ennen ompelua pesussa, valmis tuote pysyy aika hyvin mitoissaan siitä eteenpäin. Merkin ompelin helmaan ja niskaan piirsin kokomerkin.

Mittoja vaatteesta:
Olka-helma 42cm
Kainalo-kainalo 31cm
Kainalo-hihansuu 30cm

 Tätä kangas ihanuutta olen säästellyt kaapissani ja jäi sitä onneksi vieläkin johonkin vaatteesseen. Nyt tämä tahtoi muuttua ihanan pehmeäksi taskutunikaksi. Inspiraationa tämän pohalla on oma tämän hetken lempikaavani aikuisille Ottobren Hideaway. Se mielessäni muokkasin tuota samaista PaaPiin paita kaavaa kuin yllä tämän mekon/tunikan. Tässä asussa juju on noissa ihanissa isoissa taskuissa joihin on mukava sujauttaa kädet ja kyllä niihin aarteitakin mahtuu. Kangas on noshin 100% luomupuuvillaa. Kangas on pesty ennen ompelua hajusteettomalla pesuaineella, joten tämäkin vaate pysyy jälleen hyvin mitoissaan ompelun jälkeen.

Mittoja vaatteesta:
Olka-helma 60cm
Kainalo-kainalo 32,5cm
Kainalo-hihansuu 30cm

 Onpas mahtavaa olla taas mukana tekemässä hyvää ihan vain ompelun ilosta <3 Nyt sinä voit saada aivan ihania käsitöitä itsellesi samalla, kun niistä kertynyt tuotto menee hyvään tarkoitukseen Hopelle. Liity siis mukaan ryhmään, jossa huutokauppa käydään. Ennakkoon voi jo tutustua kohteisiin ja huutaa saa alkaa sitten perjantaina 5.10.2018 10.-22.00.

Huutokaupan sivulle pääset tästä, muista lukea ohjeet sivuilta.

Synttärit Postimies Pate -teemalla

Viime tammikuussa meillä juhlittiin syntymäpäiviä. Edelleen meillä tykätään Postimies Patesta. Välillä leivontakin on vähän kuin askartelua, joten tässä siis kakkua, olkaapa hyvät.

 Täytekakun pintaan tuli kermalla pursotettua lunta.ja sinne sitten taiteellisesti kakkua pitkin ajaen Paten auto jäi "lumeen" kiinni. Takaluukusta tietysti ("Voi ei!") levisi paketit pitkin ja poikin. Leikkiauton mukana (joka oli siis lahja sankarille samalla kakun mukana) ei tullut Jessi kissaa, joten pienistä lakun paloista tuli tehtyä hankeen kadonnet korvan päät. Pieni pettymys oli lapselle, kun kermaisesta lumesta ei löytynyt ollenkaan Jessiä.

Lisäksi juhlissa oli Paten teemaväreissä ilmapalloja ja pojan kanssa tehty viirinauha. Viirinauhaan printtasimme Postimies Pate värityskuvia, joita hän sai halutessa värittää. Värittämisen  jälkeen leikkasin kuvat viirin muotoon ja kiinnitin nitojalla nnauhaan,

Joulu lähestyy?

Jouluun on neljä kuukautta. Laskin sen ihan äsken, kun löysin vielä koneelta viime jouluun kuuluneita blogiin tarkoitettuja kuvia. Poikani kyllä tuossa tänään juuri katsoi kalenteria ja toivoi, että olisipa jo joulu. Ja miten onkaan, että kauhean usein löytää itsensä laulamasta vahingossa autossa joululaulua? Mutta tässäpä näitä kuvia nyt sitten tulee...Joten hyvää tulevan joulun odotusta.

Löytyi kasa valmistettuja valopaketteja. En nyt heti muista oliko omassa blogissa tähän ohjetta, mutta kuvat kertokoon kuinka homma on tehty. Osa on tehty paperinarusta ja osa ruskeasta kotinarusta. Muistan kun välillä kävi niin, että unohtui pahvirasian päälle laittaa tuo kelmu...onneksi ei ollut narut vielä kovin liimassa ja pelastin sen avaamalla kieputukset pakettien ympäriltä.

 Näistä tulee kyllä kiva tunnelma. Nämä lähtivät siis lahjaksi.

 Ostin myös yhden pari minikuusta jotka koristelin led valoilla, tontuilla ja helminauhalla. Tontut pyykkipojissa on valmiina ostettu, kuin myös tuo huopainen joulupukin junavaunu.

 Pakettikortteja tein taas omista valokuvista, niistä tulee aika kivoja.

Semmosia löytöjä...sitten taas kun löytyy aikaa pengon lisää kuvia.