Kun satua oli luettu milloin kahden kesken tai koko ryhmänä, satu siirtyi lasten leikkeihin. Ulkona liukumäen luona lapset jäivät vaarallisesti mäen alle suu auki odottamaan ja me aikuiset emme ymmärtäneet alkuun, että hehän olivat vain krokotiilejä. Krokotiilikin meni kirjassa makaamaan mäen alle, kun pingviini laski. Ja aikuiset eivät myöskään ymmärtäneet, miksi lasten täytyi laskea mäestä pää edellä... No tietysti tarvitsi, pingviinikin laski juuri sillä tavalla joutuessaan krokotiilin suuhun! Leikissä tahdottiin kokeilla tietysti molempia rooleja.
Leikin myötä tuli myös puhetta, että meillä pitäisi olla iso krokotiili ja pingviini. Kävimme lasten kanssa muumikoneella (=kopio koneella, josta on saanut joskus muumi-värityskuvia) ottamassa suurennokset kirjan päähenkilöistä.
Ryhmässämme on myös askartelubuumi, monet tahtovat leikata paperia tai lainatakseni erästä kaksi vuotiasta poikaa: "Naksittaa". Tähän tilanteeseen sopi siis hyvin pingviiniaskartelu.(Nämä kaverit on valmistettu kuitenkin hieman eri kaavalla kuin viimeksi.)
Tässä yhteinen taideteoksemme kirjasta: Pingviini menee päiväkotiin (yläpuolella aikaisemmin puhalletut uudenvuoden raketit)
Kirjassa muuten pingviinillä oli vaatteet, joten niin on myös näillä kavereilla...
Koitamme nyt kuitenkin harjoitella ettei liukumäestä lasketa pää edellä tai että sinne alas ei voi jäädä istumaan. Onneksi näitäkin sääntöjä voi hyvin harjoitella sadun keinoin. Pitää osata myös katsoa, ettei alla näy yhtään krokotiiliä ennen laskua, ettei laske kenenkään päälle, toisin sanoen ei joudu krokotiilin suuhun.
Aloitimme nyt myös vuorovaikutusleikkikerhon, ja mitäs kummaa lapset nimesivät sen krokotiili-kerhoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti