Saisiko olla Tinaa ja perunaa A la Aila?

Eilen valettiin tinaa uuden vuoden kunniaksi. Mieheni oli mennyt lupaamaan, että askartelee kanssani (siis viime vuonna) ja pitihän tämä lupaus sitten lunastaa vuoden viimeisenä päivänä, kun valettiin tinaa. Perinteisen tinan valun lisäksi harrastimme tällaista perunateatteria:

 Eli jos tahdot taata tulevan onnesi tai sen miltä tina näyttää voit valmistaa muotin tinalle perunasta. Olen valmistanut tällaisia tinaristejä nuorten kanssa rippileirillä muutama vuosi takaperin ollessani töissä seurakunnan nuoriso-ohjaajana. Muistan, että tällaisia ristejä tehtiin myös jollain omalla leirillä vielä kauemmin aikaa sitten. No nyt tehtiin myös ihan muita kuvioita! Tinasta voi siis valmistaa vaikka oman korun tai koristeen muistoksi.

 Perunaan tehdään haluttu kuvio kaivertamalla. Itselläni ei ollut sen kummoisempia välineitä kuin veitsi ja jälkiruokalusikka.

Jos kuvioon tahtoo tehdä ripustamista varten reiän, on hammastikku oiva apukeino. Sen voi pistää kuvioon joko pystyyn tai sitten kuvion läpi sivusta. Tikun saa irti kun kuvio on jähmettynyt. Tikun laittamisessa tulee kuitenkin huomioida sen sijainti, että tina pääsee sen ympärille. Samaa muottia voi käyttää useamman kerran.

 Nykyajan induktioliesillä ei voi sulattaa tinaa, mutta sulatus kävi myös melko helposti/kuumasti takan lämmössä. Näitä on kiva puuhastella myös leirinuotiolla.

 Muotin on oltava tasaisella alustalla ja varmistaa, että kuvio on tasainen, jotta tina valuu kaikkiin kohtiin kuviossa. Sulanut tina kaadetaan muottiin varovasti, mutta nopeasti.

 Sitten peruna nostetaan varovasti kylmään veteen. Kuuluu mahtava sihahdus ja tina on jäähtynyt!

Tässä uiskentelee tinakala. Työt joihin ei ole tyytyväinen voi sulattaa aina uudestaan ja uudestaan... Lasihelmet tarttuvat tinaan jos niitä ei paina liian syvälle perunaan.

Meillä ei ollut kovin paljon tinaa, joten tässä tuotokset jotka lopulta jäivät (ainakin toistaiseksi). Nämä ovatkin mieheni käsialaa ja nyt ne pääsevät kuusen oksille...

Usko, toivo ja rakkaus