Tehdään vaikka paita tai taulu!

Lahja 1-vuotiaalle

Tässä yksi lempipuuhistani: paitojen painaminen. Usein etsiskelen vaatekaupoista ja marketeista kohtuuhintaisia, kivoja yksivärisiä paitoja pitkillä ja lyhyillä hihoilla, joihin saisi loihtia kuvan lahjaksi taikka omaksi iloksi. "Kohtuuhintaisissa" paidoissa on vaan aina se vaara, että muutaman pesun jälkeen omistaa napapaidan, siksi kannattaakin valita valmiiksi vähän pidempi paita malli. Parhaiten kuva onnistuu puuvillakankaalle.

Paitojen tekemiseen ihastuin täysin, kun sain ystävältäni lahjaksi punaisen paidan, jossa nasu juoksi suuri ilmapallo kädessään. Minäkin tahdoin tehdä tällaisia iloisia paitoja! Pienempänä olin mummin kanssa yhdessä painanut kankaalle kuvia, mutta tämä oli uusi tekniikka minulle.

Kovasti en viitsi esitellä kaikkia kuvia, joita olen tehnyt (ettei mene kopiosuojan rikkomiseksi). Näytänpä tässä kuitenkin paljon käyttämäni tekniikan tuloksia, kuvia joihin on käytetty vain yhtä väriä (jolle saattaa olla hieno nimikin). Ehdottomasti Suuri kunnioitus tämän tekniikan oppimisesta kuuluu ihanalle Sarkulle, joka oli taitava käsistään ja opetti minua käsittelemään kuvaa koneella ja saamaan tuotoksen vielä kankaalle.

Ensimmäiset työt ovat vuodelta 2006 ja muut matkan varrelta kohta nykyaikaa.

Paitoja:

Huomaan ainakin itse taitojen kehittyneen kun aikaa on kulunut:

Ensimmäinen threshold-paita, käytän vieläkin!

Uusin threshold-paita

Lahja veljelle

Lahja Elvis fanille

Lahja ystävälle

Tässä vain osa tekemistäni paidoista.


 Samalla tekniikalla toteutettuja tauluja:

Mummin lapsenlapset

 Tässä vain osa tekemistäni tauluista.

Ja näin ne syntyvät:

Tarvitaan:

tietokone ja kuva esim. kasvoista, kuvankäsittelyohjelma (itse käytän Paint Shop Pro 9), paita tai taulupohja (joka on halutessa pohjamaalattu), kangasvärit tai esim. tauluun sopivat akryylimaalit, kontaktimuovia, permanent-tussi, terävät sakset/askarteluveitsi, sanomalehteä, nuppineulan, hiustenkuivaajan, silitysraudan ja laudan, sekä puhtaan kankaan.

Näin teen:

Askartelu alkaa tietokoneelta. Kun kuva on kuvankäsittelyohjelmassa, rajaan haluamani alueen uudeksi kuvaksi. Poistan ympäriltä taustan värjäämällä sen valkoiseksi. Tämän jälkeen tarvitset toimintoa ”threshold”. Kuva kannattaa muokata osissa. Aloita silmistä (joskus jopa yksi silmä kerrallaan). Kuvan tummennusasteita säädetään, kunnes saadaan haluttu ulkonäkö. Kun kuva on kokonaan käsitelty, se tulostetaan sen suuruiseksi, kuin tarve.

Tulostuksen jälkeen kiinnitän sinitarralla kontaktimuovista sopivan palan tulosteen päälle. Niin että, muovi osa on ylöspäin ja kuva näkyy läpi. Kuva piirretään kaikkineen yksityiskohtineen muoviin permanent-tussilla. Kun kaikki kohdat on piirretty kuva voidaan irrottaa muovista ja alkaa leikkaus.

Kaikki tummat kohdat leikataan tarkasti pois. Ihan pieniin yksityiskohtiin kannattaa käyttää terävää askarteluveistä, se vaatii kuitenkin hiukan harjoittelua (en ole sen käytössä itsekään mikään mestari). Veitsi on niin terävä, että kannattaa katsoa, että alla on jotain tarpeeksi paksua ja tukevaa esim. pahvia. Omia sormia kannattaa myös tarkkailla, missä milloinkin ovat. Kädenkään ei kannata paljon antaa täristä. Leikkaaminen vie kaikista eniten aikaa. Osat jotka ovat vaaleita, mutta irtoavat leikatessa tummia osia irti säästetään.

Kun kaikki osat on leikattu muovi asetetaan haluttuun kohtaan kankaalle. Irronneet vaaleat osat leikataan oikeaan muotoon ja asetetaan oikeille paikoille. Kun olet tarkastanut, että muovit ovat paikoillaan ja paitaa painaessa laittanut sanomalehteä paidan sisään, voit kaivaa värit esille.

Väri kannattaa laittaa erilliseen astiaan, itse laitan esim. vanhan puhtaan pakastusrasian kannelle. Töpöttimen voi valmistaa itse, tai ostaa valmiina. Omat töpöttimet on tehty superlonista joka on taitettu ja laitettu maalarinteipillä tai lahjanarulla kiinni (näin töpöttimeen saa varren). Töpöttimeen ei kannata ottaa liikaa maalia kerralla. Aina maalia lisää ottaessa on syytä töpötellä johonkin puhtaaseen kohtaan ennen varsinaista pintaa töpöttäessä. Tästä vaiheesta kannattaa nautiskella, koska se on mielestäni kivoin ja kestää yleensä aika pienen hetken. Varovaisuutta kannattaa käyttää aina muovien reunojen läheisyydessä, ettei väri pääse livahtamaan paikkoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu.

Kun väri on töpötelty tasaisesti pinnalle, muovin voi varovasti poistaa. Kankaalle jää vielä kiinni näitä mahdollisia pieniä muovipaloja, jotka eivät lähde isoa muovia vedettäessä irti, voi ne poistaa nuppineulaa apuna käyttäen.

Jos olet yhtä malttamaton kuin minä, tässä vaiheessa otat esille hiustenkuivaajan. Lämmintä ilmaa ei tarvitse kovin kauan puhallella, kun töpötetty pinta on kuiva. Hiustenkuivaaja on hyvä apu, varsinkin silloin kun työn tulee olla aivan kuiva ennen värin ns. kiinnittämistä tai uuden värin painamista. (Tauluun väriä ei tarvitse kiinnittää ja sen voi antaa rauhassa kuivua).

Värjätty pinta kannattaa silittää "kiinni" purkin ohjeen mukaan, näin kuvasta tulee pesun kestävä (kestää nurin päin käännettynä 40 astetta). Omilla väreilläni silitän kuvan päältä, joka on peitetty puhtaalla puuvillakankaalla tai leivinpaperilla n. minuutin ajan. Sitten paita päälle ja menoks!

Muistoja tyynyihin

Olin reissussa viime pääsiäisen aikaan Pietarsaaressa. Kävin siellä paikallisessa kangaskaupassa. Paikan myyjä oli hurjan innostava ja oli laittanut myös omia tekeleitään esille.

Olin jo aikaisemmin ollut aikeissa tehdä äitienpäivälahjaksi valokuvatyynyt äidilleni, kun olin ihastunut ihanan ja taitavan ystäväni Jennin tekemiin tyynyihin, mutta en ollut vielä varma tekniikasta jolla tekisin kuvat kankaalle.

Siinä kaupassa sitten silmääni osui eräs tyyny, jossa oli valokuva. Myyjä kertoi itse tehneensä sen. Tiedustelin tietysti heti, mitä tekniikka hän oli käyttänyt tyynyä tehdessään. Hänpä esitteli minulle A4 kangasarkkeja joihin pystyi printtaamaan kuvan ja käyttämään sitä valmiina kankaana.

Muistin kuitenkin, että minullapa on aika monta muutakin projektia vielä kesken ja jätin vielä tämän tuotteen ostamatta (pakko myöntää myös, että oli aika kallista ja mietin jos vastaavaa saisi netistä halvemmalla).

Asiaa myöhemmin tutkittuani suuntasin Lohjalla kirjakauppaan. Löysin sieltä samantapaisen tuotteen, mutta se ei ollut kangasta vaan jonkinlaista kalvopintaista silitettävää paperia. Kuva silitettäisiin ensin kankaalle (tai suoraan paitaan) ja sitten kangasta voisi käyttää ompeluun. Hinta oli suhteellisen edullinen, jos vertaa kohtaamaani kangasversioon. Sitten huomasin palanneeni kotiin pakkaus mukanani ja olikin pakko jo heti kotona kokeilla, miten tuote toimii!

Ohjeet kannattaa tosiaan lukea! Kuvaa täytyy sen verran käsitellä koneella, että sen on oltava peilikuva halutusta tuloksesta. Muutenhan jos kuvan kääntyminen ei haittaa mitään säätöjä ei tarvitse tehdä, mutta jos lisää tekstiä sen on oltava ns. väärinpäin/peilikuvana. Tulostaminen oli yhtä helppoa kuin tavalliseen paperiin.

Kuva laitettiin printattu puoli kangasta vasten ja silitettiin pakkauksen ohjeen mukaan. Huomasin myös, että jos silitti liian miedolla lämmöllä pitkään, kuva ”halkeili”. Kun kuva oli jäähtynyt, siitä poistettiin päällimmäinen kerros (vähän kuin leikkitatuoinneista). Sitten sainkin alkaa sommitella, leikata ja ommella tyynyjä.

Tässä ensimmäinen kokeilu: Tyyny kummitytölle.

Ja sitten äitienpäivälahjani: Kuvissa minä ja veljeni pienenä.

Laitoin myös tyynyihin pienet laput muistoksi tekijästä.

Itse olen ajatellut myös omaan kotiini tehdä tällaiset tyynyt, ehkä makuuhuoneeseen sängyn päälle meidän molempia lapsuuskuvista. Ovat vielä ajatuksena, ei jo työn alla. Tämä kuitenkin oiva lahjaidea tai omaksi iloksi!

Rakas ystäväni muumipeikko

Asustelen Lohjalla vielä keskeneräisessä, itse suunnittelemassani, mutta arkkitehdin piirtämässä hirsitalossa mieheni kanssa. Nyt kun tietokonekin netteineen on saatu kytkettyä, löytyy myös aikaa oleilla koneella. Minulla oli visio jo ennen kuin talomme seinät pystytettiin, siitä mitä haluan työhuoneemme seinään. Tahdoin muumipeikon!

Kuljeskelin eräänä päivänä citymarketissa ja vastaani osui aivan ihana kuva muumipeikosta nojaamassa koivuun. (Jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt mainosta mukaani. Se oli kuitenkin vauvojen vaippamainos ja tapojeni mukaan en kehdannut, joten kuva jäi kauppaan).

Sitten työkaverini antoi minulle lahjaksi pienen purkin (varmaan yhden pienimmistä muumipurkeista, joita löytyy). Siinä purkissa koivuun nojaili muumipeikko. Kuva oli noin 10cm korkea. Ja kun internetin ihmeellinen maailmakaan ei tarjonnut kaipaamaani kuvaa, päätin aloittaa suurennusprosessin hyvin perinteisin keinoin.

NÄIN KUVA SYNTYI:

Ensiksi tarvitsin kuvan "irti" purkista. Käytin apuna leivinpaperia ja piirsin muumin siihen. Sitten siirsin sen paperille ja skannasin tietokoneelle. Tietokoneella käsittelin äärirajoja tummemmiksi ja tarkemmiksi. Sitten tulostin niin suuren muumin kuin sain A4 paperiin.

Tämän jälkeen leikkasin A4 paperin 4 osaan ja skannasin nämä osat jälleen koneelle ja tulostin A4 koossa. Sitten tein näille kuville samoin: leikkasin jälleen 4 osaan skannasin ja tulostin. Tein tätä niin kauan, että muumi oli tarpeeksi iso.Se kasvoi lähes 90 cm korkuiseksi (ja tähän ei siis ole laskettu puunvartta).

Liitin kaikki muumipaperinpalaset teipein yhteen kuin palapelin. Lisäsin tyhjiä arkkeja muumin yläpuolelle ja hahmottelin mallin puusta käsin.


Kun vihdoin koitti aika, että taloa pääsi koristemaalaamaan, menin oitis maalikauppaan. Kuvaan on käytetty Taikamaalia (vihreä), sinistä, valkoista ja mustaa, siis neljää eri väriä.

Pohjana on kipisilevyseinä, joka on kahteen kertaan pohjamaalattu. Tein ensin taustan yläosan ja sen alle rajasin vesivaakalaseria apuna käyttäen vihreän alueen. Telani ei ollut yhteistyöhaluinen, joten jouduin soveltamaan ja vetelemään vihreän värin seinään sienellä.

Sitten tein ison sabluunan kirjanpäälystysmuovin kanssa (käytin samaa tekniikkaa kuin paitoja/tauluja tehdessäni) johon piirsin muumipeikon ja koivun (vain alaosat). Kukkien ja lehtien sabluunat tein erikseen. Leikkasin ja laitoin sabluunan seinään. Se pysýi hyvin paikallaan tarrautuvan pinnan ansioista ja sitä oli vielä helppo siirrellä ja hienosäätää.

Puun runkoa (yläosaa) oli vaikea saada aikaiseksi muovilla (olisi se ollut mahdollista, mutta paljon aikaa vievää), niinpä jatkoin muovisabluunaa ylöspäin maalarinteipein. Hahmottelin siis suoraan seinään sellaisen puun kuin tahdoin (ei mennyt siis enää piirustuksen mukaan) ja sain näin kuvan ylettymään kattoon asti.

Sitten maalia purkista vaahtomuovista tehtyyn töpöttimeen ja mielestäni kivoin vaihe alkoi! Reunojen kohdalla sai olla kuitenkin tarkkana ettei maalia päässyt livahtamaan muovin alle. Lopuksi muovi irrotettiin ja annettiin kuvan kuivua. Ja näin oli valkoinen väri seinässä. Vihreää väriä pääsin töpöttämään valkoisen kuivuttua.

Mustien ääriviivojen piirtäminen oli tarkkaa ja kärsivällisyyttä kysyvää hommaa. Käsi piti olla niin vakaa, mutta rento. Eniten päänvaivaa aiheutti vääränlaiset pensselit. Eli ehdottomasti pisaranmuotoinen pensseli oli paras. Kaikki pensselit vain kului kuitenkin työssä ja imivät jotenkin liikaa väriä itseensä ja niitä joutui ajoittain vaihtamaan. Tässä taiteilija on tarkassa työssään.

Tältä kuva näytti ääriviivat maalattuna. Sitten tein runkoon maalarinteipillä rajattuja alueita mustaa väriä varten.Loppusuora häämötti viemeisiä töpötyksiä töpsytellen.

 

JA TADAA! 

TÄSSÄ VALMIS TYÖHUONEEMME SEINÄ 03/2011.