Nurkassa

 No niin samassa nurkassa taas ollaan, kuin viimeksikin. Eli makuuhuoneen nurkassa. Ostettiin eilen kaksi vanhaa (kaupassa luki "aidosti vanhaa") laatikkoa. Päätettiin, että niistä syntyy meille puuttuvat yöpöydät. Kaikki laatikot oli hiukan erilaisia, mutta koitettiin löytää kaksi melko samanlaista yksilöä. Kaupungilla niitä kanniskellessa vaatteet tulivat aivan likaisiksi. (Laatikot olivat siis myös aidosti likaisia.)

Kotona niille näytettiin ensin harjaa terassilla, ei tehonnut. Sitten testivoittaja imuria, ei auttanut. Sitten vain laatikoiden kanssa jynssäys pesuun suihkuun ja jo lähti pinttynyt multa ja tilalle tuli kostea tolun tuoksu.

Halusimme tehdä laatikon sisälle yhden hyllyn ja eri vaihtoehtojen ja visioiden jälkeen suunnittelin hyllyn valmiista ruskeasta "puuritilä matosta", joka löytyi myös halvalla kaupasta. Tällä kertaa toteutus jäi Jonakselle ja näin tästä tulikin ihan yhteinen askarteluprojekti.

Puuritilikön osat ovat toisissaan kiinni nauhalla joka kulkee puiden läpi. Leikkasin levyn kahtia ja vielä molemmista levyistä irrotettiin kaksi rimaa tukipuiksi hyllyn alle. Tukipuut sahattiin oikean mittaisiksi ja niihin kiinnitettiin naulat, joiden tarkoitus on lukita ritilikkö paikoilleen vähän niin kuin sängyn sälepohja kiinnittyy. Myös hyllyn rimoja täytyi sahata, jotta ne mahtuivat laatikon sisälle. Ensin kiinnitettiin tukipuut paikalleen ja niiden päälle sitten nostettiin hyllylevy. Pamautimme pyynnöstäni vielä naulat etummaisiin rimoihin, kun huomasin, että ei hyllyä tarvitse saada irti. Nyt se pysyy myös paikoillaan, jos tahtoo vaikka kääntää yöpöydän johonkin toiseen suuntaan, vaikka näin päin:

Tästä tuli siis varsin muunneltava huonekalu.

Nyt kun tässä samassa nurkassa pyöritään saatte myös nähdä lisää vaaleanpunaista, nimittäin virkkaamani sängynvierusmaton! Tälläinen on myös Jonaksen puolella. Voi raukkaa ;)

Tänään käytiin myös kahvittelemassa mummin tulevilla synttäreillä, tuliaisena meillä oli: Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä-kortti ja masu-rasiaan piiloutunut enkelikaulakoru.

Enkeleitä - on heitä

Innostuin taas pitkästä aikaa ompelemaan Tilda-enkelin. Siivosin ihan ensiksi työpöydän korujutuista, jotta sain ompelukoneen siihen esille. Varoitin Jonasta, että kohta on sotku. Ja sotkuhan sitten tuli, kun levitin kaikki askartelukaapin kangastilkut esille ja etsin mieleisiä. Kankaita hypistellessä syntyi visio vaaleanpuna-valkoisesta suuresta enkelistä makuuhuoneeseen. Olen tehnyt yhden Tildan talossa-kirjan "suuri enkeli"-nuken aikaisemmin, itseasiassa se oli ensimmäinen Tilda nukke, jonka olen tehnyt. Päätin käyttää nyt tätä samaa kaavaa pienillä muutoksilla, sillä tahdoin ison näyttävän enkelin.

 Silmät ja suu on tehty tälläkertaa ompelemalla. Poskissa on sipaisut omaa poskipunaani.

 Virkkasin Tildalle ympyrä liivin, tällainen olisi kiva tehdä myös itselle! (Idea tuli, kun näin yhdellä hoitolapsella päällä tämmöisen ympyrän. Enkelin siipiä varten olen joutunut nakertamaan keskelle kolon. Sillä idea tuli tietysi jo siivet kiinnitettyä selkään. Liiviä koristaa itse tehty sydänhelmi.

 Käsien ympärille, hihan suihin tuli pitsinauhaa ja myös Tildan rintamukseen.

 Hups! Saakos toisten hameiden alle kurkkia? Hameen alta kurkistava pitsireuna jatkuukin kankaana kääntöpuolella ylös asti. Joskus on myös hauska tehdä hameen alle yksityiskohtia. Esim. hääasuun pukeutuneella Tildalla on myös sininen sukkanuha.

 Hiuksen on tehty Novitan Varpu-langasta. Mainittakoon tässä vaiheessa, että en ole uskollinen aidoille Tilda materiaaleille vaan käytän mitä löytyy. Tässä nukessa ei ole aitoja Tilda materiaaleja.

 Hiukset saivat koristeeksi rusetin taittelemalla ja ompelemalla.

Enkelin voi laittaa myös vaikka halutessaan istuskelemaan jonnekin.

Tein hiukan erilaiset käsien olkapäät kuin kaavassa.

Jalkojen päihin tuli tossut.

Siivet löytyi Tildan satumainen talvi-kirjasta, suurensin kaavaa, jotta sain niistä haluamani kokoiset. (Näyttääpäs kuvassa ryppyiseltä...) Nukkeen on myös ommeltu ripustuslenkki niskaan eli siis niskalenkki.

Monien tuntien väkertämisen jälkeen Tilda koristaa nyt makuuhuoneen seinää ja vahtii, että laitan silmät kiinni, jos meinaan herätä aamulla liian aikasin.

Iloista pääsiäistä!

 Nyt on kyllä tullut nautitta askarteluista ja käsitöistä jo muutama päivä ja ilokseni huomaan, että aikaa on vieläkin jäljellä, mahtavaa! Ylhäällä kuvassa on pääsiäisen kukkatervehdys mummille. Korttina on yllätysmuna, joka on kiinnitetty multaan hammastikulla. Ruskea kartonki on koristeltu kolmella värillä pumpulipuikoilla töpöttelemällä. Rusetti on etupuolella kiinni liimalla ja takana se on solmittu keltaisen yllätysmunan liikkuvaan kansiosaan. Joku on syönyt tässä jo ennen virallista munan syönti päivää suklaamunia ja pieniä keltaisia palleroita on jäänyt ihan esillekin, ajattelin uudelleen käyttää niitä hiukan. Alkuperäisenä ideana oli kätkeä pääsiäisruno munan sisälle, mutta siinä touhutessa idea muuttui. Eikös ennen munan yllätyksenä saattanut olla vaikka sormus? No tänne munaan mahtuikin ihan enkeli kaulakoru! Ja koska keltainen pallero oli ihan hiljaa liikkumatta kortin takana, saa nähdä koska mummi yllätyksen löytää!

No olen sitten enkelin lisäksi tehnyt muitakin koruja. Tässä herkullisen keväisen värinen cernit- ja fimo-massasta valmistettu kaulakoru. Valkoisen helmen idea syntyi ihan vahingossa: kun joskus askarrellessa menee hermot ja sitten ryttää ja pyörittelee asioita käsissään voi käydä myös ihan hyvin! Tälle voisi valmistaa vielä kaveriksi rannekorun ja korvikset!

Aikaisemmin tekemiäni sydänkoruja on nyt ihasteltu niin kovin, että päätin tehdä niitä hiukan lisää, jopa toiveväreissä. Joku onkin jo itselleen tilannut tällaiset. Tilaa sinäkin ;)

Sitten kun sydämien muotoon väsyy, tahtoo välillä tehdä jotain muuta. Nyt syntyi tällaiset korvakorut:

 Enkeli ideoita kehittelin vielä toisen enkelin muodossa. Tämänkin saa riipukseksi.

Sitten servettikoristeltu kaksipuoleinen riipus:

 Ja näistä kevään servettikukkasista on tulossa ehkäpä korvakorut. Kukat ovat molemmilla puolilla helmeä ja kaikki vähän erilaisia.

Sitten muutama jo aikasempi tuotos...
Ystäväni Pikku-Myy on myös päässyt servetistä koruun. Tätä Myytä ei voi katsoa kulmat kurtussa!

 Ja pompula pampulat! Tässä testasin helmien upottamista massaan ja sain samalla itselleni hauskat pompulat. Lapset ovatkin näitä kovasti töissä hypistelleet!

 Ja nyt ompelukone katselee minua tuossa vieressä ja Tilda-tyttö on ihan osissa. Taidan heltyä ja antaa itselleni luvan jatkaa käsitöitä! Ihanaa omella ja suunnitella pitkästä aikaa nukkeja!

Pimeyttä valoon - when the kaihtimet is not enough

 Täällä ei nyt siis kamalasti kaivata valoa pimeyteen vaan varsinkin aamusta on tunne että on tarvittu enemmänki pimeyttä valoon. Viime lauantaina meillä olikin ihan jonkin sortin ompeluseurat Karjaalla Jennin ja tyttöjen kanssa. Ensin kierrettiin "miesten kaupoissa" ostettiin rimaa ja silmuruuveja. Päästiin myös naisten kaupoille kun hankittiin laskosverhoon nauhoja.

 Erilaisten ideointien jälkeen päädyimme aloittamaan puuhat leikkaamalla kankaat oikean kokoisiin paloihin. Osa saumoista on hurruteltu Jennin hienolla saumurikoneella, jota itse en kyllä uskaltanut käyttää.

Eri saumoja silitellässä päässäni soi: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..." Huomasin siis jopa silittämisen olevan melko haastavaa kun tahtoi, että verhosta tulisi suora.

Palat liitettiin ensin toisiinsa ja joka vaiheessa saumat silitettiin joko Ailan, Jennin tai pikkuapureiden toimesta. Koko työ ei valmistunut lauantaina, vaan hiukan peloissani otin sen mukaani ja koitin pärjätä ohjeiden avulla loppuun. Minun kone ei ollut kovin yhteistyöhaluinen ja sainkin heilutella ratkojaa useaan otteeseen (prkl= ainakin on rakkaudella tehty). Ehkä ompelukin on kuitenkin aikalailla välineurheilua? Muistiinpanoista selviääkiin missä piti olla tarkka (esim. jätä kolo rimaa varten, tämä meinasi kuitenkin ihan ommellessa unohtua).

 

Välillä lähtikin epätoivon viestejä Karjaan suuntaan, mutta jollain ihme sitkeydellä verhot olivat jo sunnuntai-iltapäivään mennessä valmiit! Tein vielä cernit-massasta pyöreän vetopalleron nauhojen päähän. Näissä verhoissa on kyllä monta metriä, ellei kilometriä ompelemista, mutta lopputulos oli kyllä ihan arvoisensa! Nyt sitten haaveilen jo verhoista muihinkin huoneisiin...