Sydämellistä ystävänpäivää!

 Ystävänpäivän askarteluja on tullut tehtyä sekä töissä, että kotona. Pojastani on tullut innokas askartelija ja hän jo hyvin näppärästi leikkaa ja liimaa, kun antaa vain ohjeet mitä ollaan tekemässä. Nyt tehtiin siis ystävänpäiväkortteja.

 Myös töissä teimme lasten kanssa ikkunaan koristeita tällä tekniikalla kuluneella viikolla. Tämä askartelu sopii siis ihan yksi vuotiaillekin. Tarvitaan eri värisiä silkkipaperi paloja. Lapsi voi leikata niitä itse tai ne voi olla valmiiksi aikuisen leikkaamia. Pöydälle levitetään kontaktimuovin palanen liima puoli ylöspäin. Jotta muovi pysyy paikallaan, se kannattaa kiinnittää alustaan kulmista esim. maalarinteipillä. Sitten vain silkkipapereita alustaan kiinnittämään.

 Kun pinta alkaa olla suhteellisen täynnä tarvitaan toinen samankokoinen kontaktimuovin pala. Se painetaan toisen muovin päälle niin, että silkkipaperit jäävät niiden väliin. Työ voi olla valmis sellaisenaan tai siitä voi leikata halumiaan kuvioita.

 Piirsin muoviin sydämiä. Jatkoimme työskentelyä toisena päivänä. Sitten oli vuorossa sydänten leikkaaminen ja kortin kokoaminen liimaamalla. Valkoiseen paperiin sai käyttää äidin kuviosaksia. Sitten valkoinen paperi kiinni kartonkiin ja sydän kiinni valkoiseen ja reunoilta hieman ylimääräisten leikkausta ja kortti oli valmis.

 Päiväkodissa vietimme myös ystäväpäivänä koko päiväkodin lauluhetken. Ennen lauluhetkeä lapset saivat valmistaa sydämen. Lauluhetken lopuksi sydämen sai tulla kiinnittämään yhteiseen jättimäiseen ystävänpäiväkorttiin. Suuri kortti on kiinnitetty liikuteltavaan sermiin ja se laitettiin ilostuttamaan päiväkotimme yhteistä aulaa.

 ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

p.s. en aloittanut sanoilla, "pitkästä aikaa..."

Muistamisia

Työkaverini eläkejuhlaa vietettiin eilen ja tämän yöpuvussa hissuttelevan Tilda-nuken tein hänelle muistoksi. Näitä nukkeja on kyllä kiva aina välillä päästä tekemään. Semmoista pientä näpertelyä ja saa penkoa sopivia kankaita ja materiaaleja kaapista. Kaavat tähän Tilda nukkeen löytyy kirjasta Tilda satumainen talvi. Vielä jos oikein olisi löytänyt aikaa olisi voinut koittaa neuloa tälle minikokoiset villasukat. Mutta ehkä lahjan saaja voi ne toteuttaa joskus, kun hänellä on aikaa ;)

 Nukke sujahti sellofaaniin ja päätti vähän velttoilla. Paketin sisällä oli myös kortti. Noita Tagul "tekstejä" on myös kiva tehdä. Käyppä vaikka tästä kokeilemassa.

Sopivasti rauhallisia, mutta villejä eläkepäiviä toivottaen <3

Ristiäislahja

 Viikonloppuna olimme ristiäisissä ja tässä nimen saajalle annettu lahja.

Tein mekkobodyn, muokkamalla perusbodyn päälle mekon.

 Helman alla kurkkii body, joka menee kokonaan olalle asti.

 Hihat on tehty kaksinkertaisesti. Lyhempi hiha on huoliteltu saumurilla.

Asun kaveriksi tein unikaverin, jossa on samaa kangasta. Tämä kaveri ei käy pieneksi, sitten, kun mekko ei enää mahdukaan. Inspiraatiota on otettu oman pojan rakkaasta unilelusta.

 Mekon taakse silitin vielä merkin.

 Ja tälläinen punaisen sävyinen söpö paketti siitä tuli.

Kerättiin vielä vähän poikani kanssa kukkia pihalta vauvalle ja sitten askartelin kortin pupu-teemalla.

Kaava: Kisuliini Ottobre 6/2012, muokattu bodyn päälle mekko. Pehmolelun kaava: oma
Kankaat: PaaPii

Ruusuisia unia

Taas olen saanut ommella jotain ihanaa lahjaksi! Unipesän eli Baby nestin. Nämä tulivat minulle tutuksi, kun Murusia blogin Jenni teki aikaisemmin omaa luomustaan yhtenä kesänä. En ollut päässyt tällaisen ompelua kokeilemaan aikaisemmin ja ohjeetkin jostain syystä vaikuttivat minusta vaikeilta. Mutta nyt on juuri syntyneelle ystävän prinsessalle tehty toivottavasti ruusuisia unia sisältävä pesä.

 Unipesän pakkasin sellofaaniin ja sisälle tein pienen ohjeistuksen, mistä pesässä on oikein kysymys ja mitä iloa siitä voi olla.

Tässä vielä hommat kesken

 Teko vaiheessa kyllä ihmettelin kaikkia juttuja, kuten miksi pitää olla kaksi täyttöaukkoa, eikö voi vaan yhtä jättää auki? No huomasin täyttäessä, kuinka kätevää oli, että niitä on se kaksi. Ja onko sillä väliä koska sen narun pujottaa? No kannattaa silloin, kun se on vielä täyttämättä, niin ei mene sormet...(onneksi en ollut kuin osittain täyttänyt, mutta enpä täytteitä poiskaan saanut.

Unipesän kaavan toteutin tällä ohjeella. Ainoastaan tein tuon keskialueen eri kankaasta, saman kokoisena, kuin sisälle tullut pehmuste kerros. Täytin reunat vanulla ja pohjassa on kaksinkertainen fleece sisällä.

Ja kortinkin tein mukaan...

Toivottavasti taloon muuttanut uusi asukas saa perheineen nukkua kauniita unia! <3

Vuorovaikutusleikkejä

Tänään oli meidän Leppäkerttu-kerhon juhlat eli viimeinen kerho kerta. Oman innostuksen ja poikani iloksi päätin ehdottaa pitää tässä keväällä avoimessa päiväkodissa vuorovaikutusleikkikerhoa vapaaehtoisesti. Ei meidän onneksi sitä tarvinnut ihan kahdestaan pitää, vaan sain innokkaita kerholaisia mukaan.

 Kokoonnuimme kahdeksan viikon ajan kerhoilemaan ja leikkimään yhdessä. Itsellä on kokemusta kyllä työn puolesta vuorovaikutusleikkikerhoista, mutta en ollut koskaan pitänyt sellaista kerhoa lapsille, niin, että oma vanhempi on mukana.

Se oli kyllä mielettömän kivaa! Vaikkakin itselle ohjaaminen oli välillä haastavaa, kun joukossa mukana oli oma lapseni. Vanhempien läsnäolo toi uudenlaisen twistin toimintaan mukaan, lapsi haki ja sai turvaa omasta tutusta aikuisesta ja oli paljon enemmän käsiä apuna eri leikeissä.

Huomaa, että pikku hiljaa alkaa myös miettiä, että töihin paluu lähestyy kokoajan uhkaavasti... Sitä välillä haaveilee jos jonkun uuden työn voisi aloittaa... (minua kyllä odottaa kokonaan uusi päiväkoti). Voisin hyvin pitää tälläisiä leikkikerhoja lapsille ja vanhemmille, jos sillä voisi tienata elantonsa. Jostain syystä tällä hetkellä kiehtoisi kovasti tehdä työtä lasten sekä vanhempien parissa, ei välttämättä pelkästään lasten. Niin no päiväkodissa sekin toteutuu, mutta ei siis sillä tavalla kuin tarkoitan.

No miksi minä tätä tänne kirjotan, niin vaikka leppäkerttujen takia. Kerholaisia ilmoittautui mukaan 7, mutta olimme koolla yleensä noin 4 laspsen ja vanhemman kesken. Kerhoon oli siis ennakkoon ilmoittautuminen. Lapset olivat kaikki 2-vuotiaita. He valitsivat kerhon nimeksi Leppäkerttu-kerho. Siksi maalailin pieneksi muistoksi pienet leppäkerttukivet kaikille.

 

Kerhossa meillä oli käytössä myös passit, joihin joka kerta sai liimata lopuksi pienen valitsemansa tarran. Passin taakse liimasin viimeistä kertaa varten kaikkien kerhossa leikittyjen leikkien nimet, jotta niitä voi vielä myöhemminkin muistella ja leikkiä kotona.

Tästä jäi kyllä hyvä mieli ja kivoja muistoja <3