Helmeilyä

Ehkä tämä helmeily sopisi paremmin helmikuun puuhiin, mutta minäpä olen tainnut ottaa varaslähdon. Eilen pikkuinen kummityttöni kävi askartelupöytäni äärellä ja huomasi tekemiäni helmiä. Hän ilmoitti että: "ne on mummin helmet!" Niissä kun oli käytetty samoja värejä kuin edellisissä kokeilussa tuli pikkuneidille mieleen mummin saamat lahjahelmet. Mieletön muisti ja ajatusten yhdistely! Semmoinen saa hymyn huulille.

Tässä on nyt sitten tehty tällaisia helmikokeiluja, jotka eivät ole vielä päätyneet koruiksi vaan odottavat vielä sitä vaihetta. Tutkiskelin vanhoja Taika askartelulehtiä ja koitin oppia jotain tuon cernit massan käytöstä. Eli nämäkin tuotokset ovat kokeiluja. Minulla kun ei ollut edes askarteluun kaulinta, toimi lasinen glögipullo hyvin siinä tehtävässä.

Lämmitin massaa n. 50 asteisessa uunissa hetken ja se oli helpommin käsiteltävää. Päätin hiukan testata cut´n roll tekniikka, joka saatiin ainakin lehtikuvissa näyttämään niin yksinkertaiselta, mutta ei se niin kovin helppoa mielestäni ollut. Eli ensin tehtiin pieniä pötköjä yhdestä väristä ja niiden ympärille laitettiin ohut kaulittu kerros toista väriä. Sitten pötköt laitettiin vieretysten ja niiden ympärille kieputettiin levy ja sen jälkeen rullailtiin pötköä pöytää vasten, niin että värit tarttuivat toisiinsa. Siitä sitten leikattiin sopivia paloja joita sitten kaulin. Kokeilin myös leikata pötkön paloiksi ja laitoin palat yhteen toisiinsa ja näin kuvioista tuli pienempiä. Jämäpaloista pyörittelin pieniä helmiä.

Kuvion paino helmeen:
Tein massasta ensin haluamani muodon, esim. pyöreä tai neliö jne. Löysin tapettipalavarastostani kohokuvioista tapetti ja kiinnitin sitä palan kaakeliin maalarinteipillä. Laitoin kuvion tapetin päälle ja kaulin kerran hitaasti painaen yli. Näin helmeen syntyi painokuvio. Tämän jälkeen kaiversin hammastikulla reiän helmeen. Innostuinkin sitten painamaan kuvioita melken kaikkiin helmiin. Minulla oli myös toista tapettia mutta sen kuvio ei ollut tarpeeksi selkeä.

Sitten helmet lähtivät kohti uunia, omissa olomuodoissaan. Ne viihtyivät sadassa asteessa n. puoli tuntia., jonka jälkeen annoin niiden jäähtyä rauhassa.

Ylhäällä oleva lähikuva on tästä vaalenpunaisesta riipuksesta, johon olen hammastikulla maalannut kultaista maalia kuvion kaikkiin koloihin. Helmi on myös lakattu (ehkä vääränlaisella lakalla, kun haisee pahalle). Eli siitä tuli kaunis haiseva helmi :) Muut helmet odottavat vielä pääsyä nauhoihin.

Myös tämä ikuisuus projekti päättyi eilen! Sain korjattua olohuoneen maton ja olen siihen nyt kovin tyytyväinen! Suuren virkatun maton halkaisia on 180 cm. Jipii!

Onnea mammalle!

 Ostinpa viikonlopun kunniaksi kauan haaveilemaani materiaalia: Cernit-massaa. Ajattelin kokeilla osaisinko tehdä siitä jotain. Näitä tehdessä opin jälleen, että voisi jostain lukea ensin ne ohjeet esim. miten massaa käsitellään oikein.

Luulin sen olevan pehmeää kuin muovailuvaha, mutta kun yritin muovata massaa, se mureni käsiini. Ehdin jo syyttää Tiimaria myymästä minulle jotain vanhaa tavaraa. No laitoin hiukan vettä käsiini ja sain massan hiukan pehmenemään. Ideana oli tehdä helmet äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Reijät tein helmiin hammastikuilla eli jotain olin oivaltanut ilman ohjeitakin. Seuraavan kerran teen jotain ohjeiden mukaan... Nyt pitäisi vielä tehdä uusi kokeilu massalla, niin että lämmitän sitä alkuun ohjeen mukaan, jospa se sitten olisi helpompaa. Sitten vasta tiedän valitanko Tiimariin vai löytyikö vika käyttäjästä.

Näistä uunissa kovetetuista helmistä syntyi äidille kaulakoru ja korvakorut. Helmiin on käytetty kolmea eri väriä ja lisäksi helmivarastoistani tuollaisia liiloja helmiä lisänä.

 Paina halutessasi: Ohjeet Cernit-massan käyttöön

Seiniä lasten makuun?

 Päiväkodissa on joskus kiva toteuttaa myös itseään ja muokata ympäristöään. Yhdessä työkavereiden kanssa huonekalujen pyörittely on hauskaa ja virkistävää! Jostain kohtaa huonetta voi löytyä aivan käyttämättömiä neliöitä! Kannattaa siis välillä kokeilla jotain uutta! Piristä siis kevättäsi ja katso omaa ympäristöäsi uusin silmin, ei vain kotia, vaan paikkaa jossa työskentelet ja vietät aikaasi. Miten siitä voisi saada jotain uutta irti tai viihtyisämmän?

Muistan kun pienenä aina välillä tuli tavaroiden ja huonekalujen uudelleen järjestelyvimma omassa huoneessa. Tällöin kohteliaasti soitin aina äidille töihin, että saako järjestystä vaihtaa. Hiukan vaarallisiakin tilanteita huonekalujen siirtämiseen välillä liittyi kun ei aina ihan omia voimia ja huonekalujen kokoa osannut suhteuttaa toisiinsa (joskus oli stereon kaiutin pudota päähän korkean hyllyn päältä).

Voi myös olla, että huonekalut on jo pyöritelty ja halutaan jotain muuta, vaikka uusi maisema johon voi ohi kulkiessa luoda silmäyksen. Maalauslahjani ei ole mitkään parhaat mahdolliset, ehkä sinä saat tämän toteutettua astetta paremmin, mutta näissä tiloissa ne ovat toimineet. Seiniin on usein myös askarreltu jotain.

Pitkien jaarittelujen jälkeen, tässä seiniä/ovia "lasten makuun?" ja myös omaani ainakin työpaikalla:

Ylhäällä oleva kuva on "synttäriseinä" uni-/leikkihuoneessa, jokaisella lapsella ja aikuisella oli oma sirkushahmonsa ja syntymäpäivän koittaessa hahmo seisoi erityisellä alustalla ja kun juhlat oli juhlittu sai lapsi valita hahmolle ilmapallon. Kultaiset tähdet ovat tarranauhasta leikattuja ja kimaltelivat ihanisti myös valojen ollessa himmeinä, Värit olivat satumaiset ja pihan poikki kulki suklaatie. 2009

 

Muumilaakso, uimamajan suunnalta. Suuri seinä teos: Ihan vapaasti vesivärein maalattu muumiteemaisen vuoden iloksi.Työ tuli sirkuksen tilalle. Muumit on askarreltu värityskirjaa apuna käyttäen ja laminoitu. Ne on kiinnitetty kuvaan sinitarralla ja muumien paikkaa voi käytännössä vaihtaa. Kuva muutti mukanani ryhmää vaihtaessa ja iloitsee nyt pienten puolella uni-/leikkihuoneessamme. 2010

 

  Koiramäki ovessa. Tämä on yhteistyöllä tehty taideteos, maalamassa oli myös mahtavan taitava Kaisa! Olen piirtänyt kuvan ensin läpi koiramäen kirjan kannesta ja suurentanut palapalalta (samaa tekniikkaa käyttäen kuin suuressa muumikuvassa talomme seinään) kunnes kuva oli juuri sopiva lasioveen. Suuri kuva oli kiinni teipein lasin toisella puolella ja näin oli helppo maalata aivan kuin värittämällä värityskirjaa ja lisäämällä lopuksi ääriviivat. Työ on edelleen melko hyvässä kunnossa vaikka onkin jo yli 3 vuotta vanha ja maalattu muistaakseni lasimaalein. 2008

 Tämä on samalta muumivuodelta. "Muumimamman hillokellari" syntyi kellarimaiseen käytävään. Idea oli, että sinne sijoitettaisiin lasten tekemiä syksyisiä herkkuja. Innostuin sitten tekemään oikein koko seinän kokoisen kellarin lahjoitus tapeteista ja yllätinkin työtoverini, jotka olivat kuvitelleet kellarin ehkä noin 5 kertaa pienemmäksi. Teimme syksyn sadolle paperipusseista laarit kellarin lattialle, ja hyllyille lapset askartelivat mm. hillopurkkeja ja mehua. Kellarin tyhjennyksen yhteydessä lapset saivat liimata omat työnsä värilliselle A3 paperille ja niistä tulikin aika kivoja syksyn sadon kollaaseja (tulipa käytettyä hienoa sanaa). 2010

 Niin onko tämä muumivuodelta? No on tietysti! Olenko ollut jotenkin innostunut itse muumiteemasta? Ehkä... Tässä samalla tekniikalla maalaamani muumitalo lasioveen kuin yllä käytetyssä koiramäki kuvassa. Kuva on edelleen hyvässä kunnossa ja siihen on käytetty akryylimaalia ja ääriviivat on tehty permanent tussilla. 06/2010

 Ja nyt olenkin lentänyt toiseen siipeen. Sinne saavuttuani seinät olivat aivan tyhjillään (lapset olivat lähteneet lomalle ja paikka oli riisuttu lasten töistä). Tuli tarve saada jotain kivaa katseltavaa ruokahuoneeseen uuden alun iloksi. Niinpä vihreä lintuparvi pääsi istumaan kultaisille tarraoksille. Tarraoksat on leikattu kultaisesta tarramuovi rullasta jota olemme joskus saaneet lahjoituksena päiväkodille (lahjoitukset ovat usein todella ihania). Sitä ei kulunut suurtakaan pätkää (pisimmän oksan verran), vaikka siitä saikin näin suuren seinän kokoisen taideteoksen tehtyä. Pitkät oksat on leikattu yhtenäisestä palasta ja lyhyet oksat on liitetty pitkään ns. puskusaumana (tapetointitermiä lainatakseni toivonmukaan oikein). 2011

 Ja nyt olisi taas kamala hinku keksiä jotain uutta johonkin seinään! Onneksi meillä on vielä kotona 2 seinää joihin joskus saan keksiä jotain kivaa (ne on siis säästössä). Mutta jos sitten töissä joku päivä, edes vähän...

Häämuistoja

Tämän valkoisen, mustan, harmaan, sateisen, loskaisen, talvisen hetken keskellä vietimme tavallista arkista iltaa syömällä makaronilaatikkoa kynttilänvalossa, se piristää! Mutta myös menneiden muistelu voi piristää. Vai eikö ole jokin sanonta, ettei menneitä pitäisi muistella? No ehkä elämän kohokohtia saa?

Esittelenpä nyt tässä yhden onnellisen päiväni askarteluja. Hääpäivä on ollut tärkeä päivä elämässäni ja siihen on mukava palata muistoissa katselemalla kuvia ja hypistellä käsissään: säästettyä kirkko-ohjelmaa, kutsukortteja tai vaikka tuijottelemalla taulua, josta osa on tehty kyseisenä päivänä.

Vietimme syksyisiä häitä vuonna 2008 täällä Lohjalla. Kaikenlainen askartelu ja suunnittelu alkoikin vasta saman vuoden kesäkuun alusta ja silti saatiin kaikki tehtyä! Joku voisi olla aika kauhuissaan aikataulun suhteen ja ei nyt mennyt ehkä niin kuin naimisiin-sivustoilla opastetaan tekemään, mutta jokainen tyylillään!

Sanottakoon, että muumi on ollut lähellä sydäntäni myös häiden aikaan ja näin muumit pääsivät koristamaan esim. kakkua ja ohjelmavihkosta. Mikähän oli nyt sitten hääjuhlien tyyli tai teema? Hmm..se oli jotain valkoista, vaaleanpunaista, ripaus muumia ja paljon meidän näköistä ohjelmaa. Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta erilaisia käänteitä on silti mukava muistella jälkeenpäinkin! Eipä jaaritella, vaan tässä kurkistus eri askarteluista häistämme:

Kutsut: sisälehtinen oli kiinnitetty osittain liimalla. Kortissa oli sisällä runo ja kehotus osallistua juhlaan.

Kirkko-ohjelma oli yksinkertainen. Se oli tehty hieman paksummasta kopiopaperista ja kopioitu kaksipuolisesti ja taitettu niin, että reunat eivät olleet täysin vastakkain, jotta toisen sivun teksti näkyi jo ohjelman ollessa kiinni.

Ohjelmalehtinen, joka sisälsi tietoa menusta, hääparista, juhlapaikasta ja ehkä jopa jonkun vitsin jne. Kantta koristaa muumit.

Kakkumme korkeimmalla korokkeella oli Niiskuneiti ja Muumipeikko. Heidän vaatteensa, kuin myös hääpukuni ompeli kaasoni Jenni. Niiskuneidistä tuli kyllä varsinainen "bridezilla" ennen häitä. Hänellä oli jopa kaksi mekko joista valita!

Pöydissä oli koristeena vaaleanpunaisia kalloja ja itse poimittuja kanervia paperinarurusetein koristeltuna. Paju taipui myös sydämen muotoon ja siihen kiinnitettiin kanervaa rautalangalla. Pöydissä oli myös tietoa ruuan kanssa nautittavasta viinistä.

Kaasoni tyttö oli syönyt ahkerasti purkkiruokaa ja näin saimme askarreltua niistä tuikkupurkit juhlapaikkaan. Purkkiin oli solmittu paperinarusta rusetti ja purkissa oli hiekkaa ja tuikku. Juhlasali koristeltuna.

Juhlijoiden istumapaikat löytyivät merkityiltä paikoilta, ne oli tehty samasta paperista kuin kutsukortin kansi. Paikkaansa kohti pääsi suunnistamaan pöytäkartan avulla.

Häissämme ei heitetty riisiä kirkosta ulos tullessa, vaan keräsimme metsästä puolukanvarpuja, joista irrotimme lehdet ja kuivatimme ne. Tätä oli jo testattu aikaisemmin kaasoni häissä ja se toimi! Ekologista, sanoisinko...

Teimme myös yhteistyötä isäni kanssa hääopasteita valmistaessa. Isäni sahaili kyltit ja Jonaksen kanssa hoidimme maalauksen. Tässä vielä puuttuu teksti A&J. Tuli jonkun mielestä liian hienot tai sitten niin rumat, ettei jaksanut niitä katsella, sillä kyltit ehtivät olla paikallaan noin pari tuntia, kunnes ne oli varastettu. Niitä ei nimittäin näkynyt enää juhlien alkaessa. Yksi kyltti on edelleen tallella, joka oli asennettu kauemmaksi juhlapaikasta. Niin, että kuka kehveli ne vei?

Sitten näytän taas jotain ihanan Jennin tekemää. Pakko kun löysin tämän tuolta hääjuttuja kaivaessa, se sai minut hymyilemään. Meidän häissä myös morsian perinteisesti ryöstettiin. Nyt oli asialla aurinkolasein varustautuneet salkkumiehet. Ihmiset ehkä häkeltyivät niin paljon, että tilanteesta ei ole kyllä varmaan ainuttakaan kuvaa. Salkut oli lainattu iskältä ja niihn oli tuunattu jokaiseen yksi numero 20, 9, ja 2008. Salkut sisälsivät tehtäviä sulhaselle. Tehtävä eteni ohjelmaformaattia "Ota tai jätä" mukaillen. Tässä Jennin tekemät aivan mahtavan hienot kirjekuoret kirjeineen salaisen tehtävän saaneille.

Vieraskirjan luona oli myös suuri taulupohja ja maaleja. Alhaalta keskiosa oli peitetty paperilla, jotta se jäi tyhjäksi myöhempää tuunausta varten. Ideana oli, että jokainen sai piirtää sydämen tauluun hääparille muistoksi. Myöhemmin painoin tuohon tyhjään kohtaan kuvan hääkuvastamme. Jotkut ehkä muistavat vieläkin, minkä sydämen ovat maalanneet, toiset saattoivat olla jo ottaneet jotain väkevämpää liikaa tai muisti on muuten vaan heikko maalaushetkestä. Taululla on paljon tunnearvoa, vaikkei se mikään täydellinen mestariteos olekaan. No onhan se!

Lisäys 1.7.2012 Teinpä havainnon että hääautojen koristelu kiinnostaa. Tässä vuodelta 2008 kuva hääautosta omissa häistäni. Auto on sama kuin veljeni häissä, mutta koristeet vaaleanpunaisia. Isäni on hoitanut auton koristelun toivomallani värillä. Jos nauhat eivät ole kangasta, vaan esim. lastusatiininauhaa voivat ne naarmuttaa auton pintaa. Nauhan ja auton väliin on hyvä laittaa jotain pehmustetta, esim kaksi puolista teippityynyä. En kyllä sitten tiedä mitä auton maali pitää teipistä...