Sydämellistä ystävänpäivää!

 Ystävänpäivän askarteluja on tullut tehtyä sekä töissä, että kotona. Pojastani on tullut innokas askartelija ja hän jo hyvin näppärästi leikkaa ja liimaa, kun antaa vain ohjeet mitä ollaan tekemässä. Nyt tehtiin siis ystävänpäiväkortteja.

 Myös töissä teimme lasten kanssa ikkunaan koristeita tällä tekniikalla kuluneella viikolla. Tämä askartelu sopii siis ihan yksi vuotiaillekin. Tarvitaan eri värisiä silkkipaperi paloja. Lapsi voi leikata niitä itse tai ne voi olla valmiiksi aikuisen leikkaamia. Pöydälle levitetään kontaktimuovin palanen liima puoli ylöspäin. Jotta muovi pysyy paikallaan, se kannattaa kiinnittää alustaan kulmista esim. maalarinteipillä. Sitten vain silkkipapereita alustaan kiinnittämään.

 Kun pinta alkaa olla suhteellisen täynnä tarvitaan toinen samankokoinen kontaktimuovin pala. Se painetaan toisen muovin päälle niin, että silkkipaperit jäävät niiden väliin. Työ voi olla valmis sellaisenaan tai siitä voi leikata halumiaan kuvioita.

 Piirsin muoviin sydämiä. Jatkoimme työskentelyä toisena päivänä. Sitten oli vuorossa sydänten leikkaaminen ja kortin kokoaminen liimaamalla. Valkoiseen paperiin sai käyttää äidin kuviosaksia. Sitten valkoinen paperi kiinni kartonkiin ja sydän kiinni valkoiseen ja reunoilta hieman ylimääräisten leikkausta ja kortti oli valmis.

 Päiväkodissa vietimme myös ystäväpäivänä koko päiväkodin lauluhetken. Ennen lauluhetkeä lapset saivat valmistaa sydämen. Lauluhetken lopuksi sydämen sai tulla kiinnittämään yhteiseen jättimäiseen ystävänpäiväkorttiin. Suuri kortti on kiinnitetty liikuteltavaan sermiin ja se laitettiin ilostuttamaan päiväkotimme yhteistä aulaa.

 ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

p.s. en aloittanut sanoilla, "pitkästä aikaa..."

Siitä tunnet sä ystävän...

...kun on vierelläs vielä hän.

 Tänä vuonna en ehtinyt montaa korttia väkertää, mutta sainpa edes muutamalle tehtyä ihan oikean ystävänpäiväkortin. Viime vuodesta en edes muista, teinkö kortin korttia? :) Ideana oli laittaa sukulaisille ja tutuille 1v kuvauksista kuvia, mutta valokuvien teetto epäonnistui ja odotamme uusia kuvia edeleen postista. Ja jos sinulle ei tullut korttia, se ei tarkoita, että olisit ollut yhtään sen vähemmän mielessäni kuin muut. <3 Sillä tämä olkoon ystävänpäiväkorttini myös sinulle!

 Koristelin korttipohjan valkoisella liidulla, sinne tänne suihkien kuin pöllyävää lunta. Sydämet lentelevät siellä myös tuulessa, mutta keskellä korttia on luukku. Siellä on lämpimiä ajatuksia ja sinne tuuli ei pääse puhaltamaan. Luukkuun on liimattu koristeita kultaisesta tarrapaperista ja punaiset sydämet. Tunnistatko mistä luukku on otettu?

Saatat olla oikeassa, kyseessä on Liberon kosteupyyhkeiden luukku. Sitä varten korttiin on tehty reikä ja luukun takana piileskelee meidän perhe tärkeän viestin kanssa.

Ja valokuvan suojaksi toiselle puolelle liimasin valkoista paperia ja kirjoitin vielä päivään kuuluvat toivotukset. 

Siis hyvää ystävän päivää kaikille, mutta erityisesti tietysti kaikille ystävilleni! <3

Kuvan siirto puulle

No niin tämä nappasi heti, joten piti ehdottomasti kokeilla! Mellun Hollywool-blogissa: Kuvan siirto puulle. Mennään siis sen kunniaksi samalla otsikolla. Taidan pitää puusta, kun asun hirsitalossa ja valokuvista olen pitänyt aina. Siis mahtava yhdistää nämä kaksi elementtiä. Olen aikaisemmin, vuosia sitten testannut saman tyylistä tekniikkaa, joka ei päätynyt yhtään näin hienoon lopputulokseen. Siinä muistelen käyttäneeni mustesuihkutulostinta ja erikeeperi laimennettiin vedellä. Mutta mitä sitä nyt hyvää tavaraa laimentamaan!!

Jotta minun ei tarvitse monen mutkan takaa etsiä itselleni tätä ohjetta, laitan sen myös tähän kuvineen muistin tueksi itselleni. Uskon, että näitä tulee tehtyä vielä lisää.

Tavoite: Siirtää valokuva puulle

Tarvitset:
Puuta (sileä pintaista tai itse hiottua, jotta ei tule tikkuja sormiin)
Erikeeperiä
Kuvan (joka on tulostettu laser-printerillä tai kopiokoneella)
Kärsivällisyyttä (annat liiman kuivua hyvin)

1. Valitse kuva jonka haluat siirtää puulle (tai kankaalle). Huomioi tulostaessa kuvaa, että lopputuloksessa kuva on peilikuvana. Mahdollisen tekstin tulee siis kulkea peilikuvana.

2. Etsi sopiva kuiva puu johon haluat kuvan kiinnittää. Minä löysin palan ylijäänyttä saunan laudetta. Ja kun on innostus kokeilla jotain, ei jaksa mennä kaivamaan sahaa esille, jotta saisi palasta sopivan kokoisen. Sen voi tehdä myöhemminkin?

3. Sitten levittelin erikeeperiä kuvan yli melko runsaasti.

4. Ja painelin kuvan kiinni puuhun hellän jämäkästi taputellen. Sitten alkoi ärsyttävä vaihe: odottaminen. Työn pitää antaa kuivua reilusti. Mellun ohjeessa luki yön yli, itse tein työn aikaisin aamulla joten päätin odottaa päivän yli, iltaan :)

5. Sitten kastelin paperin erittäin märällä pehmeällä tiskirätillä painellen.

6. Kun paperi oli vettynyt, aloin hinkata sitä sormella. Paperi rullautui irti! Ja kuva oli todella tarttunut puuhun! Taikaa? Tämä vaihe vaatii myös kärsivällisyyttä: Kuva ei ehkä tule ihan hetkessä esiin.

7. Huuhtelin kuvan vielä hanan alla ja taputtelin kuivaksi. Tämän jälkeen vielä hieroin muutamista kohdista pinnalta pois paperin nukkaa.

Vielä pitäisi tehdä näin:

8. Sahaa puu oikean mittaiseksi ja hio sahattu pinta.

9. Lakkaa työ läpinäkyvällä lakalla, anna kuivua ja asettele esille.

Nämä vaiheet tulee sitten kun saan sen sahan esille ;) Puupalikkani on sen muotoinen, että saatan piilottaa siihen lenkkiruuvit ja teen työstä roikkuvan taulun.

Tämä on ehdottomasti myös mahtava lahjaidea! Sopii moneen tilanteeseen. Näitä voisi varmasti tehdä vaikka lapsenkin ottamasta kuvasta/lapsesta otetusta kuvasta äitienpäivälahjaksi päiväkodissa? Ehkä vielä liimailla jotain koristuksia kuvan ympärille. Täytyy vain todeta vielä, että mahtava idea, kuka sitten tämänkin keksinyt!

Ystävänpäivänä

Tässä pieniä muistamisia työkavereille ystävänpäivänä...korvakorujen muodossa :)

 Yhdellä työkaverilla oli tiedossa lapsenlapsen leppisaiheiset syntymäpäivät. Kaupoista ei tahtonut löytyä tähän vuodenaikaan oikein mitään sopivaa...joten teinpä hänelle punaisten korvisten lisäksi leppäkertun kaulaa! Leppäkerttu on valmistettu Silk Clay massasta. Tämä oli ensimmäinen kokeiluni tällä massalla. Massa on ihanan tuntuista käsissä ja kätevää, kun se kuivuu huoneilmassa. Tätä massaa on varmasti helppo muovailla myös lapsen kanssa, verrattuna esim. cernit-massoihin. Valmiista tuotteesta tulee hyvin kevyt.

 Leppäkerttu löysi kodikseen sydänrasian. Tätä rasiaa kun oli pakko kokeilla, kun törmäsin siihen Kapteenilla-blogissa. Hän oli linkittänyt myös alkuperäisohjeen, joka löytyy blogista 1973. Rasia on kiva tehdä kuviollisesta paperista, mutta kohokuviot (ainakin kimalleliimaiset) eivät tahtonet mennä kivutta veitsenterän läpi tai sitten teräni oli tylsä. Joten jos teen seuraavan rasian, valitsen tasaisen kuviollisen paperin :)

Kiitos ystävyydestä! <3

Ystävälle

Ystävänpäivä meni, mutta siitä muistoiksi jääköön tänä vuonna nämä:

Kortteja halausten kera...

 Suu makeaksi työkaverien seurassa itse tehdyllä valkosuklaa-juusto-mansikkakakulla...

 Taulu TÄRKEÄLLE YSTÄVÄLLE perheineen, huoneen tauluksi...

 Ystävien seurassa vietetään monta hetkeä elämässä! Kiitos ystäville!

Kerrottakoon...

EN VIELÄKÄÄN saanut aitoja kukkia mieheltäni... Tällä kertaa kukat olivat serveteissä :) Kyllä on mielikuvitusta! Toimisiko tämä julkinen tunnustus ja ehkä joskus herra toisi kukkia?

 Tahdon lisätä vielä tähän postaukseen yhden syntymäpäiväkortin. Tätä oli hauska tehdä! Tahdoin tehdä korkokengän ja eikös se nyt siltä näytä??

 Kortin takana oli vähän toisenlaiset korkokengät... 

Onnea Vielä Jaanalle, tänään oikeana juhlapäivänäsi! 

Ja voi ei minäkin vanhenen...mutta onneksi vasta huomenna!

Jääkarhu askartelua isommille ja pienemmille

Viime viikolla ryhdyimme ryhmässämme jääkarhu puuhiin... Tässä osa työn tuloksista. Miten voi olla, että jääkarhu, jonka lapsi on leikannut ja liimannut muistuttaa lasta? Huomasin myös tämän saman tunteen viime vuoden pingviiniaskarteluissa. Katsommeko töitä vain tietyllä tavalla ja näemme mitä haluamme? Onko näillä nalleilla sattumalta luonnetta? Päätä sinä!

 Taustojen tekeminen silkkipaperimaalaus-tekniikalla onnistui kaikilta (1-3-vuotiaita). Kaikki repivät innoissaan silkkipaperia. Repiminen on yllättävän vaikeaa, mutta silkkipaperi repeää onneksi melko helposti ja kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Yksi 2v. poika ei ollut varma voiko aloittaa, kysyi ensin: "Saako rikkoo?" Taustana käytimme vesiväripaperia. Silkkipaperi ei aina kuitenkaan luovuttanut paljonkaan väriä, auttoi jos silkkipaperien alle ruiskutteli myös vettä. Ai että mikä tunne lapsilla olikaan kun sai suihkepullon käteen!

Kaikki eivät kuitenkaan olleet vielä valmiita melko vaativaan leikkaamiseen edes aikuisen avulla, joten oli kehitettävä toisenlainen karhu pikkuisille. Muistin sitten jossain nähneeni jääkarhun, joka oli painettu kädellä. Tätä täytyi sitten itse testata, kun lapset nukkuivat. Oletko muuten maalannut omaa kämmentäsi maaliin ja testannut miltä se ehkä lapsesta tuntuu? Vaikka itse toimin itseni maalarina, voin hyvin ymmärtää, miksi kaikki eivät pidä maalista ihollaan.

Lasten kanssa syntyi sitten tällaisia jääkarhuja. Kokeilin ensin painaa lapsen käden suoraan taustaan, mutta eipä se oikeastaan erottunut taustasta. Jääkarhu siis painettiin siniselle paperille, josta sen aikuinen leikkasi kuivuttua irti.

Jotkut lapset tahtoivat painaa enemmänkin karhuja ja saatoimme tehdä kokonaisen arkin täyteen käden jälkiä, kun se oli niin jännää! Oli kyllä niin säihkyvä silmäisiä ja eläväisiä "leimaisimia" nämä meidän ryhmän lapset.

Jääkarhut murisevat: "Ystävänpäivää odotellessa!"

Jääkarhu -murrrr!

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkahvila

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkarhuilla

Ja sen kahvipaikan nimi on

huh hei arktinen kuppila

Siellä ne valkeat karhut juo

huh hei mustana kahvia

Ja ne karhut istuu siellä

ja nauraa ja möyryää

Pannussa kahvi kiehuu

ja hengitys höyryää

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkahvila

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkarhuilla

Ja ne karhut kutsuu sinne

joskus myös tuttuja

kaatavat kuppiin kahvia

ja kertovat juttuja

Ja sen kahvipaikan nimi on

huh hei arktinen kuppila

Siellä ne valkeat karhut juo

huh hei mustana kahvia

Ja ne karhut istuu siellä

ja nauraa ja möyryää

Pannussa kahvi kiehuu

ja hengitys höyryää

(sanat laulusta Jääkarhujen kahvila, cd: Lumilauluja lapsille)

Viime viikolla suunnittelin omaksi iloksi askartelua lasten kanssa idealla "jotain uutta". Tahdoin kehitellä jotain vaihtelua talvisia askarteluja ajatellen, joita on mm. lumiukot, pingviinit jne. Aikani paperia ja saksia pyöriteltyä syntyi jääkarhu. Ystävällinen karhu sydän kainalossaan. Näitä on nyt tarkoitus tehdä lasten kanssa A4 kokoisina ystävänpäiväkortteina/tauluina, jotka laitetaan lasten kotoa tuomiin kirjekuoriin (joissa osoitetiedot ja postimerkki valmiina) ja käydään pudottamassa sitten Postimies Paten keltaiseen laatikkoon. Ehkä kortin saa kummi tai mummi...

Ensin on hyvä valmistaa jääkarhulle tausta. Tausta voi olla tehty silkkipaperimaalaus tekniikalla tai sinisen kopiopaperin koristelemalla valkoisesta kopiopaperista revityillä jäävuorilla.

Kun sain jääkarhun osat valmiiksi, pidimme karhun kanssa pienen jumpan. Karhu taipui varsin moneen asentoon. Lasta jolla jo ymmärrys riittää, voi myös kehoittaa kokeilemaan ensin karhun laittamista eri asentoihin ennen lopullista liimausta.

Liimasin lopulta Jääkarhun istuskelemaan jäävuorelle sydän kainalossa.

Viikonlopun aikana kohtasin ihania pikkuneitejä, jotka pääsivät hieman testailemaan tätä jääkarhu ideaa.
Ensin askarteli neiti 5v. Tässä vaiheita hänen työskentelystään:

Sitten neiti 2v. (Leikkasimme yhdessä ponnahdussaksilla)

Ja myös neiti 3v.

Aivan ihania Jääkarhuja KAIKKI!

Tässä tekemäni jääkarhun kaava:

Kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa yhteistyönä syntyi myös tällainen kaunis talvipuu. Tämän mallin opin opiskelijaltamme viime viikolla töissä, kun hänellä oli näyttö. Ihastuin puuhun, että oli pakko päästä testaamaan. Puun rungon maalailuun ei ollut nyt aikaa, joten kopiopaperi tuli jälleen apuun. Eivätpä ole neidit turhaan ylpeitä työstään, se on hieno!