Hulmuhelma tunika 2

Muistini ei ole toiminut ja olen unohtanut antaa äidilleni jo tammikuun puolella valmistuneen hulmuhelmatunikan. Tämä oli tälläinen tilausompelu. Tänään äiti päätti tulla ihan noutamaan sen, ettei se enää unohtuisi, vaan pääsisi käyttöön.

Kaava on sama kuin itselleni tekemässä hulmuhelmatunikassa. Jotain pieniä säätöjä tein tähän, joita en enää muista. (Onko musta tullut vanha ja muistamaton?) Yksiväristä vihreää tunikaa koristaa pienenä pilkkuna taskun reunassa pala lintunauhaa (Jennin nauhakätköistä). Kangas ja resorit ovat eurokankaalta.

Tässä äitini ihmettelee miksi tunika sopii hänelle? :D

Flunssan kourissa on mennyt tämä viikonloppu ja en ole päässyt uuden harrastukseni pariin salille, mutta onneksi virtaa riitti sen verran, että jaksoin painaa ompelukoneen paininjalkaa...niistä ja viikon aikaisemmasta tuotoksesta kerron lisää toisella kertaa, kun vaatteet on ensin päässyt sovitettavaksi.

P.S. Harkitsen kovasti saumurin hankkimista... kun nyt vaan uskaltaisi päätöksen tehdä!

Ystävälle

Ystävänpäivä meni, mutta siitä muistoiksi jääköön tänä vuonna nämä:

Kortteja halausten kera...

 Suu makeaksi työkaverien seurassa itse tehdyllä valkosuklaa-juusto-mansikkakakulla...

 Taulu TÄRKEÄLLE YSTÄVÄLLE perheineen, huoneen tauluksi...

 Ystävien seurassa vietetään monta hetkeä elämässä! Kiitos ystäville!

Kerrottakoon...

EN VIELÄKÄÄN saanut aitoja kukkia mieheltäni... Tällä kertaa kukat olivat serveteissä :) Kyllä on mielikuvitusta! Toimisiko tämä julkinen tunnustus ja ehkä joskus herra toisi kukkia?

 Tahdon lisätä vielä tähän postaukseen yhden syntymäpäiväkortin. Tätä oli hauska tehdä! Tahdoin tehdä korkokengän ja eikös se nyt siltä näytä??

 Kortin takana oli vähän toisenlaiset korkokengät... 

Onnea Vielä Jaanalle, tänään oikeana juhlapäivänäsi! 

Ja voi ei minäkin vanhenen...mutta onneksi vasta huomenna!

Jääkarhu askartelua isommille ja pienemmille

Viime viikolla ryhdyimme ryhmässämme jääkarhu puuhiin... Tässä osa työn tuloksista. Miten voi olla, että jääkarhu, jonka lapsi on leikannut ja liimannut muistuttaa lasta? Huomasin myös tämän saman tunteen viime vuoden pingviiniaskarteluissa. Katsommeko töitä vain tietyllä tavalla ja näemme mitä haluamme? Onko näillä nalleilla sattumalta luonnetta? Päätä sinä!

 Taustojen tekeminen silkkipaperimaalaus-tekniikalla onnistui kaikilta (1-3-vuotiaita). Kaikki repivät innoissaan silkkipaperia. Repiminen on yllättävän vaikeaa, mutta silkkipaperi repeää onneksi melko helposti ja kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Yksi 2v. poika ei ollut varma voiko aloittaa, kysyi ensin: "Saako rikkoo?" Taustana käytimme vesiväripaperia. Silkkipaperi ei aina kuitenkaan luovuttanut paljonkaan väriä, auttoi jos silkkipaperien alle ruiskutteli myös vettä. Ai että mikä tunne lapsilla olikaan kun sai suihkepullon käteen!

Kaikki eivät kuitenkaan olleet vielä valmiita melko vaativaan leikkaamiseen edes aikuisen avulla, joten oli kehitettävä toisenlainen karhu pikkuisille. Muistin sitten jossain nähneeni jääkarhun, joka oli painettu kädellä. Tätä täytyi sitten itse testata, kun lapset nukkuivat. Oletko muuten maalannut omaa kämmentäsi maaliin ja testannut miltä se ehkä lapsesta tuntuu? Vaikka itse toimin itseni maalarina, voin hyvin ymmärtää, miksi kaikki eivät pidä maalista ihollaan.

Lasten kanssa syntyi sitten tällaisia jääkarhuja. Kokeilin ensin painaa lapsen käden suoraan taustaan, mutta eipä se oikeastaan erottunut taustasta. Jääkarhu siis painettiin siniselle paperille, josta sen aikuinen leikkasi kuivuttua irti.

Jotkut lapset tahtoivat painaa enemmänkin karhuja ja saatoimme tehdä kokonaisen arkin täyteen käden jälkiä, kun se oli niin jännää! Oli kyllä niin säihkyvä silmäisiä ja eläväisiä "leimaisimia" nämä meidän ryhmän lapset.

Jääkarhut murisevat: "Ystävänpäivää odotellessa!"

Jääkarhu -murrrr!

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkahvila

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkarhuilla

Ja sen kahvipaikan nimi on

huh hei arktinen kuppila

Siellä ne valkeat karhut juo

huh hei mustana kahvia

Ja ne karhut istuu siellä

ja nauraa ja möyryää

Pannussa kahvi kiehuu

ja hengitys höyryää

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkahvila

Jäälautalla pienoinen kahvila

huh hei jääkarhuilla

Ja ne karhut kutsuu sinne

joskus myös tuttuja

kaatavat kuppiin kahvia

ja kertovat juttuja

Ja sen kahvipaikan nimi on

huh hei arktinen kuppila

Siellä ne valkeat karhut juo

huh hei mustana kahvia

Ja ne karhut istuu siellä

ja nauraa ja möyryää

Pannussa kahvi kiehuu

ja hengitys höyryää

(sanat laulusta Jääkarhujen kahvila, cd: Lumilauluja lapsille)

Viime viikolla suunnittelin omaksi iloksi askartelua lasten kanssa idealla "jotain uutta". Tahdoin kehitellä jotain vaihtelua talvisia askarteluja ajatellen, joita on mm. lumiukot, pingviinit jne. Aikani paperia ja saksia pyöriteltyä syntyi jääkarhu. Ystävällinen karhu sydän kainalossaan. Näitä on nyt tarkoitus tehdä lasten kanssa A4 kokoisina ystävänpäiväkortteina/tauluina, jotka laitetaan lasten kotoa tuomiin kirjekuoriin (joissa osoitetiedot ja postimerkki valmiina) ja käydään pudottamassa sitten Postimies Paten keltaiseen laatikkoon. Ehkä kortin saa kummi tai mummi...

Ensin on hyvä valmistaa jääkarhulle tausta. Tausta voi olla tehty silkkipaperimaalaus tekniikalla tai sinisen kopiopaperin koristelemalla valkoisesta kopiopaperista revityillä jäävuorilla.

Kun sain jääkarhun osat valmiiksi, pidimme karhun kanssa pienen jumpan. Karhu taipui varsin moneen asentoon. Lasta jolla jo ymmärrys riittää, voi myös kehoittaa kokeilemaan ensin karhun laittamista eri asentoihin ennen lopullista liimausta.

Liimasin lopulta Jääkarhun istuskelemaan jäävuorelle sydän kainalossa.

Viikonlopun aikana kohtasin ihania pikkuneitejä, jotka pääsivät hieman testailemaan tätä jääkarhu ideaa.
Ensin askarteli neiti 5v. Tässä vaiheita hänen työskentelystään:

Sitten neiti 2v. (Leikkasimme yhdessä ponnahdussaksilla)

Ja myös neiti 3v.

Aivan ihania Jääkarhuja KAIKKI!

Tässä tekemäni jääkarhun kaava:

Kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa yhteistyönä syntyi myös tällainen kaunis talvipuu. Tämän mallin opin opiskelijaltamme viime viikolla töissä, kun hänellä oli näyttö. Ihastuin puuhun, että oli pakko päästä testaamaan. Puun rungon maalailuun ei ollut nyt aikaa, joten kopiopaperi tuli jälleen apuun. Eivätpä ole neidit turhaan ylpeitä työstään, se on hieno!

Silkkipaperilla maalaaminen

Tämän tekniikan löysin surffailemalla netissä Painting with Tissue Paper = Silkkipaperilla maalaaminen. Olen käyttänyt tätä tekniikkaa mm. Jääkarhutyön taustana.

Minä toteutin tätä tekniikkaa näin.

Kiinnitä paperi askartelualustaan maalarinteipillä. Teippi estää työn rypistymistä kastuessa ja pitää sen myös paikallaan. Samalla saat työlle pienet kehykset, kun lopussa teipit irroitetaan. Parhaan tuloksen saa hieman paksummasta paperista esim. vesiväripaperi ja kartonki. Toimii myös kopiopaperiin, mutta varottava liikaa kastelua.

Revi tai leikkaa haluamastasi silkkipaperista tarvitsemiasi muotoja. Ja asettele ne paperin päälle haluamallasi tavalla tai ihan vain sikin sokin.

 Sumuta vettä suihkepullolla silkkipaperien päälle, että ne kastuvat kauttaaltaa. Varmista myös, että silkkipaperi koskettaa paperia, muuten väri ei tartu. Vettä on tarpeeksi, kun silkkipaperit ovat märkiä ja alkavat liueta väriä. Älä kastele liikaa.

 Anna työn kuivua rauhassa. Vältä turhaa siirtelyä. Värit voivat sekoittua mustaksi, varsinkin jos käyttää useaa väriä ja siirtelee työtä sen ollessa todella märkä.

Kuivuminen vaatii kärsivällisyyttä. Sitä voi nopeuttaa pitämällä askartelualustaa lattiaa vasten, jossa on lattialämmitys päällä. Jos maltti loppuu, viimeisen kosteuden paperista voi poistaa hiustenkuivaajalla. Varaudu siihen, että tällöin silkkipaperit lähtevät lentoon ja lapsilla voi olla hauskaa.

Jos kuitenkin olet ollut kärsivällinen ja antanut työ kuivua omia aikojaan, pääset poistamaan silkkipaperit omin sormin. Silkkipaperit irtoavat helposti työn ollessa täysin kuiva.

Nyt sinulla on aivan oma taijanomainen maalaus edessäsi. Ihaile tuotosta hetki... Tämä on minun arktinen jäätiköni.

 Sitten on aika irroittaa maalarin teipit. Joskus teipin allekin on voinut päästä kosteutta ja väriä on levinnyt myös sinne. Kuvassa oleva paperi on vesiväripaperia, siinä rajasta työn ja teipin välillä tuli aika tarkka.

 Maalaus on kaunis sellaisenaan, tai sitä voi käyttää vaikka jonkun toisen työn taustana. Mitäs kaikkea muuta ihanaa tällä tekniikalla voikaan syntyä!?