Puuhommia

Aikuisista on kiva ottaa mallia ja keväästä, kun aikuiset innostuivat remontoimaan pihalla saunaa, niin pojankin piti päästä nikkaroimaan. Nauloja on aina kiva nakutella ja ottaa irti. Työmaan viereen tulikin pojalle oma nikkarointipaikka. Toisten jämäpalat olivat hänen aarteitaan. (Edellisessä postauksessa kerroinkin viimeisimmästä puutyöstä, josta tuli kyltti)

Yhtenä päivänä kesäkuussa yhteistyössä nikkaroimme löytämistämme paloista hienon lavaauton. Itse taas nakutin nauloja alkuun ja poika sai paukutella naulat kiinni. Yllättävän näppärästi kävi! Renkaat kiinnitimme puuliimalla. Ne eivät kestäneet nauloilla hakkaamista.

 Kun osat olivat paikoillaan sai taiteilija maalata autonsa akryylimaaleilla.

 Hauska huomata, miten usein lapset ensin käyttävät kaikkia ihania värejä ja lopuksi musta tulee ja peittää paljon alleen.

Lopputuloksena saatiin hieno auto leikkeihin. Tältä on mm. saanut tilattua hienoja kivi kuljetuksia eri työmaille.

Siitä tulikin kyltti

Hei pitkästä aikaa!

Aika vaan menee ja en meinaa pysyä sen perässä. Koin pienen järkytyksen tuossa joku aika sitten, kun taas etsin jotain tietoa itselleni blogista ja etusivulla minua tervehti joulukuun postaus Max-tontusta. Tuli aivan epätodellinen olo, että enkö todella ole päivittänyt blogia yhtään tänä vuonna! En näköjään...Joka välissä, missä ehtii sitä on tullut kyllä käytyä askartelukaapilla, välillä yksin ja välillä poikani kanssa. No, mutta jos nyt sitten vähän joulun vastapainoksi kesäistä tunnelmaa.

Helteet sen kun jatkuvat ja hiki tulee ihan vaan paikallaan ollessa. Lapseni kuitenkin kaipailee puuhastelua ja seuraa, niin tänään sitten yhtenä yhteistyönä saatiin aikaiseksi hieno kyltti, mummin tulevaan remontoituun pihasaunaan. Se syntyikin vähän kuin puoliksi vahingossa.

Ensin nähtiin saunan remonttityömaalla kivoja peniä nauloja, sitten etsittiin sopiva lauta. Nikkarointia on täällä muutenkin nyt harrastettu keväästä, joten tänään päätin ehdottaa, mitä jos nauloista tekisi jonkun kuvion. Mietimme mikä kuvio se voisi olla. Annoin sanallisia esimerkkejä ja niistä sitten poikani valitsi sydämen. Siinä kun nauloja nakutimme, saimme idean, että tehdään siitä mummille yllätyskyltti saunaan. Piirrettiin nauloille paikat. Poikani oli tarkka, että hän sai ottaa naulan rasiasta ja valita mihin kohtaan merkeistä se laitetaan. Nakutin hieman alkuun, jotta naula tarttui ja poikani sai nakutella loput.

Sitten valittiin sopivaksi maalin väriksi valkoinen. Maalina käytettiin akryylimaalia. Sitä sudittiin pienin pensselin koko työn ympäri. Eipä tosiaan tajuttu ensin maalata työtä, kun emme tienneet maalia tarvitsevamme tässä hommassa. Maali kuivui nopeasti.

Sitten meillä olikin välissä leikkiä, jossa poikani etsi kanssani "aarretta", kaikki eri kirjaimet johdattivat meitä sisällä eri paikkaan. L kirjaimesta keksittiin mennä lankakoria kaivelemaan ja etsimään sopivat langat nauloihin kieputeltavaksi. Uusi sauna on sisältä harmaan, valkoisen ja mustan sävyinen, joten valitsimme mustaa ja harmaata sydämeen. Kieputimme lankaa yhdessä, kun huomasimme, että se on vielä vaikea saada pysymään tarpeeksi tiukalla tämmöisen "pienen ison" ihmisen käsillä. Kieputellessa lankaa, mietimme voisiko kylttiin mahtua vielä jotain tekstiä. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja, joista poikani mielestä paras oli pelkkä "sauna".

Sielläpä kyltti koristaa nyt saunan ovea. Olipa kiva projekti. Tällaisia pieniä sisustuskylttejä voisi hyvin tehdä vaikka pienenä tuliaisena joskus jollekin. Siispä käytän myös tunnistetta lahjaidea jälleen. Sieltä tunnisteista, kun on kätevä käydä välillä etsimässä ideoita.

Keinutaan - tee se itse keinu

Olen jo muutaman kesän katsellut äitini mökin pihan huonokuntoisia keinuja, tuossa naapuri pihalla. Ketjuista sai oranssit kädet keinuessa ruosteen takia ja renkaatkin olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Vanhoista keinuista on hyviä muistoja, ne ovat olleet siinä niin kauan kuin muistan. Parhaita muistoja ovat kuitenkin vanhat kunnon keinupehvis-ottelut! Muistatko vielä sitä peliä?

Otin rohkeuden ja päätin asiaa ja kaupan valmiita keinuja tutkiessani tekemään keinut itse. En halunnut muovista keinua ja rengaskeinukaan ei nyt houkutellut (vaikka sen tekemistä ensin mietin), päädyin hyväksi havaittuun materiaaliin puuhun!

Ja näin ne keinut syntyivät:

 Tarvikkeet hankittua piti vain tarttua tuumasta toimeen. Ensin mittasin leveästä lankusta kaksi 58cm pituista palaa ja sahasin poikki.

 Sahaus reunat tulivat hieman röpelöisiksi joten...

 Näytin niille hetken hiomahiirtä ja epätasaisuus oli kadonnut.

 Sitten mittasin silmukkaruuvien paikat. Porausreiän keskipiste oli 2cm molemmista reunoista. Hakkasin ruuvin koloon kumivasaralla. Alun perin olin ajatellu vaihtaa silmukkaruuvin mukana tulleen prikan suurempaan ja hankinkin niitä myös yläpuolelle, mutta olin niin innokas, että ne pääsivät tuossa vaiheessa unohtumaan (Lopuksi mietin miksi niitä jäi niin paljon). No alapuolle ne kuitenkin tuli.

 Tässä silmukkaruuvi on laitettuna paikoilleen, vielä ilman loppukiristystä.

 Ja tässäkin hommassa kehittyi, niin kuin monessa muussakin työskentelyssä aina vaan paremmaksi homman edetessä. Ensimmäisen kanssa nyhräsin vaikka kuinka kauan, mutta loppua kohden vauhti kasvoi huimasti.

 Ja tässä tämä sakkeliksi kutsuttu osa. Itse kutsuin sitä saakeliksi.

 Jos olisin hankkinut tarpeeksi suuret silmukkaruuvit joista ketju olisi mennyt läpi olisin tarvinnut jokaiseen reunaan vain yhden sakkelin. Mutta kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä ja ketju ei mahtunutkaan lenkkien läpi jouduin hankkimaan sakkeleita lisää. Ketju on kiinnitetty silmukkaruuveihin sakkelien avulla.

 Sakkeli yhdistää myös lyhyemmän ketjun pätkän pitkään ylös menevään ketjuun.

 Vanhasta puutarhaletkusta leikkasin neljä 80cm pätkää. Niiden pujottaminen ketjun päälle ei ollut mitenkään helppoa. Taistelin rautalangan ja ruuvimeisselin avulla ketjun pään näkyviin yhteen letkun pätkään. Siihen kului aikaa yli puoli tuntia. Koin järkevämmäksi odottaa, että saan mieheni avuksi hommiin.

 Yhdessä pujotimme letkun pätkät paikalleen. Rautalanka oli kiinnitetty kaksin kerroin ketjun päähän ja pujotettu letkun läpi. Vedin ketjua rautalangan avulla samalla kun mieheni koitti saada letkua kulkemaan ketjua pitkin. Sujui melko näppärästi, mutta ei olisi onnistunut ilman apua!

 Mutterien viimeistelykiristys tehtiin myös yhdessä.

 Sitten vanhat keinut pois ja uutta tilalle! Näissä mahtuu aikuinenkin keinua. Kyllä tuli hyvät vauhdit! Asensimme keinut nyt aluksi kahteen eri korkeuteen. Keinujen korkeutta voi vielä säätää, sillä ketjua jäi yläpäähän melko reilusti ylimääräistä ja ei löytynyt tarpeeksi järeää leikkuria ketjun katkaisemiseksi. Melkein olisi voinut jättää pari metriä ostamatta...

Keinut ennen ja jälkeen: (nurmikkokin sopivasti ajettu jälkeen kuvaa varten)

Tarvikkeet keinuihin:
10m 6mm kuumasinkittyä ketjua (vähempikin olisi riittänyt)
12 kpl sakkelia
8 kpl 8x130mm kuumasinkittyä silmukkaruuvia
8 kpl mutteria
8 kpl prikkaa (ostin kyllä 16, mutta unohdin käyttää niistä puolet)
Jämä lankku
Vanhaa puutarhaletkua

Tarvikkeita tuli hankittua: Motonetistä, K-raudasta ja Starkista

Kuvan siirto puulle

No niin tämä nappasi heti, joten piti ehdottomasti kokeilla! Mellun Hollywool-blogissa: Kuvan siirto puulle. Mennään siis sen kunniaksi samalla otsikolla. Taidan pitää puusta, kun asun hirsitalossa ja valokuvista olen pitänyt aina. Siis mahtava yhdistää nämä kaksi elementtiä. Olen aikaisemmin, vuosia sitten testannut saman tyylistä tekniikkaa, joka ei päätynyt yhtään näin hienoon lopputulokseen. Siinä muistelen käyttäneeni mustesuihkutulostinta ja erikeeperi laimennettiin vedellä. Mutta mitä sitä nyt hyvää tavaraa laimentamaan!!

Jotta minun ei tarvitse monen mutkan takaa etsiä itselleni tätä ohjetta, laitan sen myös tähän kuvineen muistin tueksi itselleni. Uskon, että näitä tulee tehtyä vielä lisää.

Tavoite: Siirtää valokuva puulle

Tarvitset:
Puuta (sileä pintaista tai itse hiottua, jotta ei tule tikkuja sormiin)
Erikeeperiä
Kuvan (joka on tulostettu laser-printerillä tai kopiokoneella)
Kärsivällisyyttä (annat liiman kuivua hyvin)

1. Valitse kuva jonka haluat siirtää puulle (tai kankaalle). Huomioi tulostaessa kuvaa, että lopputuloksessa kuva on peilikuvana. Mahdollisen tekstin tulee siis kulkea peilikuvana.

2. Etsi sopiva kuiva puu johon haluat kuvan kiinnittää. Minä löysin palan ylijäänyttä saunan laudetta. Ja kun on innostus kokeilla jotain, ei jaksa mennä kaivamaan sahaa esille, jotta saisi palasta sopivan kokoisen. Sen voi tehdä myöhemminkin?

3. Sitten levittelin erikeeperiä kuvan yli melko runsaasti.

4. Ja painelin kuvan kiinni puuhun hellän jämäkästi taputellen. Sitten alkoi ärsyttävä vaihe: odottaminen. Työn pitää antaa kuivua reilusti. Mellun ohjeessa luki yön yli, itse tein työn aikaisin aamulla joten päätin odottaa päivän yli, iltaan :)

5. Sitten kastelin paperin erittäin märällä pehmeällä tiskirätillä painellen.

6. Kun paperi oli vettynyt, aloin hinkata sitä sormella. Paperi rullautui irti! Ja kuva oli todella tarttunut puuhun! Taikaa? Tämä vaihe vaatii myös kärsivällisyyttä: Kuva ei ehkä tule ihan hetkessä esiin.

7. Huuhtelin kuvan vielä hanan alla ja taputtelin kuivaksi. Tämän jälkeen vielä hieroin muutamista kohdista pinnalta pois paperin nukkaa.

Vielä pitäisi tehdä näin:

8. Sahaa puu oikean mittaiseksi ja hio sahattu pinta.

9. Lakkaa työ läpinäkyvällä lakalla, anna kuivua ja asettele esille.

Nämä vaiheet tulee sitten kun saan sen sahan esille ;) Puupalikkani on sen muotoinen, että saatan piilottaa siihen lenkkiruuvit ja teen työstä roikkuvan taulun.

Tämä on ehdottomasti myös mahtava lahjaidea! Sopii moneen tilanteeseen. Näitä voisi varmasti tehdä vaikka lapsenkin ottamasta kuvasta/lapsesta otetusta kuvasta äitienpäivälahjaksi päiväkodissa? Ehkä vielä liimailla jotain koristuksia kuvan ympärille. Täytyy vain todeta vielä, että mahtava idea, kuka sitten tämänkin keksinyt!

Sutinaa -olohuoneen pöytä

Jostain syystä kalusteemme olohuoneessa ovat vuosien varrella muuttuneet tumman ruskeista valkoisiksi. Tummanruskeasta muistutti vielä olohuoneen pöytä joka on aikojen saatossa hankittu Ikeasta. Kuten sisustusohjelmissa aina "freesataan" jotain tiloja (=maalataan kaikki valkoiseksi), mekin annoimme tälle pöydälle uuden pinnan, valkoisen.

Ensiksi hiottiin kaikki mahdollinen maali pinnasta.

Hiontapöly poistettiin pyyhkimällä nihkeällä rätillä.

Maalaus suoritettiin autotallissa. Sillä en halunnut valmiiseen pöytään kärpäsiä tai tuomikehrääjiä koristeeksi.

Maalaukseen käytettiin Helmi-kalustemaalia. Ohensin maalin vedellä 50/50%. Emme tahtoneet kovin peittävää tulosta, joten puun kuviot saivat näkyä alta. Pintojen käsittely kahdesti antoi riittävän tuloksen. Olin sitten tietysti ostanut vähän isomman purkin maalia, kun muistelin sitä kuluneen reilusti maalatessani kerran keinutuolia. No kun maalia tuli laimennettua kahden kerran maalaukseen kului vain 1,5dl maalia. Mitäs vielä maalataan?

Lopputulos oli mieleinen, vaatii kyllä silmälle totuttelua, kun muutos tummasta valkoiseen on hyvin huomattava.

Lankusta lamppu osa 2

Lankusta tuli nyt lamppu! Montako miestä tarvittiin, jotta lamppu saatiin syttymään? Neljä! En siis löytänyt itsestäni sisäistä sähkömiestä ja ripustus hommat oli myös delegoitu miehille. Lopputulokseen olen tyytyväinen! Kiitos avusta!

 Ostimme spotit kolmen sarjana. Sarjan mukana ei tullut johtoja (huomasimme sellaisen paketin olevan halvempi ja mukana tullut johtomäärä ei olisi riittänyt meidän korkeaan kattoon muutenkaan), vaan ostimme johtoa metritavarana. Johtoa kului melkein 5 metriä. Ketju, jolla lamppu roikkuu on ruskeaa ja sitä ostimme myös metritavarana 6 metriä. Kattoon kierretyt koukut ovat valkoiset, jotta ne eivät erotu kattopinnasta.

Nyt keittiössä alkaa olla sellainen tunnelma, jota olen tavoitellut. Pirttipöydän luona viihtyy nyt iltaisinkin, kun siellä näkee touhuta.

Lankusta lamppu

 Meillä ei vielä ole kovin monessa tilassa kattospotteja lukuun ottamatta valaisimia. Emme tahdo tehdä hätiköityjä päätöksiä ja istumme näköjään mielummin hämärässä. Valoisaan vuodenaikaan ei aina edes huomaa lamppujen tarvetta kuin iltaisin. Jo talon rakennuksen aikana tiesin millaisen valaisimen tahdon keittiöön pöydän ylle ja nyt on koittanut aika siirtyä suunnittelusta toteutukseen.

Mission: Lankusta lamppu on alkanut!

Meille on kertynyt erilaisia hirsien pätkiä ja osia projektin aikana, jotka tullaan hyödyntämään mm. pihalla. Nyt kuitenkin yksi osa pääsee sisätiloihin lampun muodossa. Projekti ei ole vielä valmis (itseopiskelen vielä tässä sähkömieheksi googlen kautta), mutta esitellään nyt mihin asti se on edennyt...

Sopivan lankun löydyttyä, katkaisin sen mieheni avustuksella sirkkelillä 140cm pituiseksi. Sitten alkoi hionta ystävälläni hiomahiirellä, jolla onkin koko talon sisä- ja ulkoseinät tullut joskus hiottua (huh, huh). Hiotessa kannattaa tietysti käyttää suojaimia, jotta ei tarvitse niistää montaa päivää puupölyä.

Hionnan jälkeen oli vuorossa pölyjen pyyhintä.

Sitten käsittelin pinnat pyyhkimällä vanhalla lakanan palalla ruskeaa valtti coloria lankun pintaan. Samaa väriä on käytetty myös talomme kurkihirsissä, jotka ovat näkyvillä keittiön ja olohuoneen puolella. Maali kuivui melko nopeasti, kun kerros oli ohut. Sain parin tunnin sisällä maalattua molemmat puolet. Välissä tuli järjesteltyä teknisentilan työkalujen kaaosta. Nyt sieltä voi löytää ehkä jotain muutakin kuin yhden meisselin ja vasaran.

Sitten oli aika mittailla ja suunnitella valojen paikat lankkuun. Käytin apuna nauhaa, jotta valojen reiät tulevat suoraan linjaan. Merkitsin lankkuun poranterän paikan ja sitten tein reiän reikäsahalla. Reiän koko oli 75mm. Hioin reikien reunat kevyesti hiomapaperilla.

Lankun päihin kiersin lenkkiruuvit.

Nyt lankku on päässyt sisälle ja etsin itsestäni sähkömiestä tai sitten sellainen pitää jostain hankkia, jotta spottien johdot saadaan paikalleen. Vielä siis jää jännitettäväksi saadaanko lankku roikkumaan kattoon sähköineen ja syttyykö lamput...