Pöllömpi heijastin

Löysin itseni jo viime viikolla suihkussa laulamasta joululauluja...mitä ihmettä?

Ehkä jotkut joululaulut on vaan niin hyviä, että niitä voi laulaa myös lokakuussa. Olenpa myös miettinyt päiväkodin joulukalenteria kuluvalla viikolla ja tein omaksi ilokseni yhden idean/kokeilun mitä mahdollisesti tonttu voisi tänä vuonna tuoda pikkuisten kalenteriin. Pöllöheijastimet untuvaisille! Valmistelut tietysti tulee aloittaa mahdollisimman pian, jotta ollaan valmiina, kun ensimmäinen luukku aukeaa.

PÖÖ tai siis HU-HUU! Sarjatuotanto alkakoon :)

Löysin kaappini kätköistä erivärisiä huopapaloja, joista valitsin mieleiset. Palat on liimattu toisiinsa erikeeperillä. Heijastin osuus on irrotettu ylimääräisestä heijastinliivistä. Viime vuonna käytin myös heijastinliivien heijastinnauhaa yksinkertaisiin fleecepipojen korviin, jotka löytyivät erivärisinä joulukalenterin kätköistä. Niistä ei taida olla kuvaa täällä ollut, sillä kovalevy oli päättänyt tehdä gameoverin viime vuonna. No tässä kuva ainakin mallikappaleesta:

 Tämä on siis aivan mini versio piposta. Lasten pipoihin tuli vielä sivuun pieni pala heijastin nauhaa johon kirjoitettiin kangastussilla lapsen nimikirjaimet, jotta pipot eivät naulakoissa sekottuisi. Fleecet on leikattu torkkupeitoista joita aika ajoin myydään jopa 2e hintaan. Sillä hinnalla ei välttämättä saa edes metriä fleeceä kangaskaupasta. Eli ei mikään kallis pipo!

Tänään päästiin myös juhlimaan 3-vuotiasta tädin murua. Tässä askartelemani kortti ja dvd kotelo. Dvd:ssä oli koottuna eri kuvia ja videoita 3 vuoden ajalta.

Nappikorut

Eilen illalla innostuin pitkästä aikaa tekemään itselleni koruja. Kesän käsityöreissulta hankitut lenkkiketjut ja kevään ruotsin matkalta ostetut napit pääsivät nyt käyttöön! Sormet onkin nyt hellänä korupiikkien vääntelystä, niitä kuluikin tässä puuhassa melkoisesti. Innostuin tekemään kaulakorun lisäksi myös rannekorun ja sarjaan sopivat korvikset.

 Koruja tai avaimenperiä lasten kanssa
Vietin syyslomaani kummitytön kanssa ja muiden puuhien ja askartelujen lomassa hän sai myös kokeilla tehdä omia koruja kutistemuovista. Tällä kertaa muovi oli hobbypointista hankittua läpinäkyvää/huurteista kutistemuovia. 7 kuviosta 2 käpristyyi uunissa rullalla niin, että reunat osuivat toisiinsa ja kuvat eivät enää suoristuneet. Piirustukset on piirretty "isojen tyttöjen tusseilla" eli vedenkestävillä piirtoheitintusseilla. Tässä taiteilijan kotiin viemät luomukset:

Kutistemuovi kokeiluja

Pikku vieraat on halittu ja vilkuteltu kotimatkalle tältä päivältä. Kummityttöni siskoineen pääsi tänään hiukan testailemaan kutistemuovityöskentelyä. Hankin itselleni viime keväänä yhden arkin kyseistä ainetta korujen tekoa varten, mutta eipä ollut tullut vielä testattua tekniikkaa ennen tätä viikkoa.

Kun isänpäivä lähestyy, mietimme töissä tätä jokavuotista kysymystä: miten lapset voisivat muistaa isää askartelemalla? Ryhmässämme on varsin pieniä ihmisiä 1-3-vuotiaita. Tätä ikuisuuskysymystä pohtiessa mieleeni tuli näkemäni juttu Taika lehdestä 09/2012 uudelta Paavon palstalta. Paavo poika oli askarrellut äitinsä avulla kutistemuovista avaimenperiä ja magneetteja. Pakkohan minunkin oli kokeilla olla kuin pieni Paavo ja koitin piirtää palaan arkista sekaisin viivoja kuin lapsi konsanaan.

Tässä hurmaava taideteokseni. Viivotin näyttää kokoa ennen kutistamista.

Sain arkin mukana myös ohjeen kutistamista varten. Arkin hankin Sinellistä. Ohje kuuluu näin:
Kutistemuovi eli krymppis
Kutistemuovi on jännittävä materiaali, joka muuttaa kokoaan lämmittäessä. Se on täysin vaaratonta, kun toimit ohjeiden mukaan. Kutistemuoviaskartelu sopii hyvin myös lapsille, mutta itse kutistusvaihe täytyy tapahtua aikuisten valvonnassa! Kutistemuovista saat helposti kivoja koruja, avaimenperiä, kylttejä, korviksia, magneetteja, mobileita yms. Stazon-leimasinväreillä voit leimailla kutistemuoville.

Toimi näin:
1. Leikkaa levystä haluamasi kuvio saksilla tai esim. Sizzix-kuvioleikkurilla.
2. Väritä kuvio mattapuolelta värikynillä, -liiduilla tai vedenkestävillä tusseilla. Kokeile värien kestävyys pienellä harjoituskappaleella.
3. Jos olet tekemässä ripustettavaa korua/koristetta, rei'itä levy ennen kuumentamista. Ota huomioon, että myös reikä kutistuu uunissa. Esim. avaimenperälle sopiva reikä täytyy olla kaksinkertainen.
4. Lämmitä uuni n.175 asteeseen. (Jos uuni on liian haalea, kuvio ei kutistu kunnolla. Jos uuni on liian kuuma, kuvio käpristyy ja vääntyy pilalle). Jos mahdollista kokeile ensin pienellä harjoituskappaleella onko uunin lämpötila sopiva.
5. Aseta kuvio oikeinpäin leivinpaperin tai folion päälle.
6. Pidä uunissa n.3 minuuttia. Kuviot käpristyvät ensin, mutta kun ne ovat täysin kutistuneet, ne oikenevat taas suoriksi. Otettuasi kuviot uunista, ne ovat KUUMIA! Ja muutaman sekunnin ajan muotoiltavissa jos on tarpeen.

PS. Valmiit, kutistuneet kuviot ovat napakoita ja paksumpia, kooltaan n. 1/5 alkuperäisestä ja paksuudeltaan n. 1,25 mm. Värit ovat alkuperäistä voimakkaammat ja pienet värien epätasaisuudet ovat hävinneet.

Ensin piirsin värikynillä arkista leikattuun palaan ja sitten tein vielä pieniä muotoiluja ja reiän reijittimellä ennen uuniin menoa. Uunissa kuvio alkoi melkein heti käpristymään. Tätä oli myös tänään lasten kanssa kiva seurata uunin lasin läpi. "Mitä ihmettä minun piirustukselle oikein tapahtuu?!" Käpristymisen jälkeen kuvio tosiaan suoristuu ja olen sen ottanut sitten melko pian sen jälkeen ulos uunista. Aikaa on kulunut n. 2 minuuttia käpristymiseen ja suoristumiseen.

Tässä vertailua kuinka pieneksi kuvio kutistui.

Sitten avainlenkki reiästä sisään ja avaimenperä on valmis! Reikä saisi mielestäni olla kyllä hiukan isompi, mutta itselläni ei ole muuta sopivaa työkalua tekemään valmiiksi pyöreää ja suurempaa reikää.

Ja tässä vielä pikkuneitien 3v. ja 2v. tämän päiväiset taideteokset (on kyl hienommat kun mun!):

Nyt kun tätä on livenäkin testattu lasten kanssa luulen, että näitä aletaan puuhailemaan myös töissä! Toivottavasti kenellekkään ei tule itku, kun oma piirustus kutistuu uunissa :) Itse alan miettimään mitäs kaikkea kivaa itselleni tästä materiaalista saisin, mietippä sinäkin!

Pallotunika

 No niin nyt on taas tullut opittua tekemään jotain uutta. Uusi käytännöllinen tunika ja vielä ihanalla pallokankaalla! Resoreiden ompelu oli hommassa haastavinta! Ja sekin ihan uutta minulle. Muistan viimeksi ommelleeni resoria johonkin yläasteella käsityötunnilla. Täytyy myöntää, että muistikuvat siitä on aika hatarat. Onneksi sain Jenniltä hyviä ohjeita, joita en kuitenkaan osannut heti ihan alkuun toteuttaa. Mutta hei tunika on valmis! Jipii!

 Toista taskun reunaa koristaa kolme erilaista nappia.

Tunika on tehty muuntamalla Ottobren naisten parhaat topit mallin etu- ja takakappaletta pidentämällä ja hiukan leventämällä. Nyt vaan jostain jotain kivaa kangasta lisää niin voisi tehdä vaikka toisen!