Jouluinen rauhoittumispullo

Minä törmäsin netissä rauhoittumispulloihin. Lapseni on himoinnut kaupassa semmoisia lumihiutalepalloja jo aiemmin ja nähtyäni tämmöisen pullon, ajattelin, että voimme tehdä sellaisen itse. Aikaisemmin olen tehnyt tällaisen "hiutalepallon" pilttipurkkiin. Liimasin sen kannen pohjaan pienen joulupukin, joka on saanut lumet päälleen, purkkia ravistaessa. Nämä kaikki ideat yhdistyivät päässäni ja mietin, miten pullon sisään voisi saada jonkun hahmon sateeseen ja keksin laminoida kuvan.

 Poikani jo odottaa, koska otamme taas tonttukuvia hänestä. Tähän "hätään" emme niitä vielä räpsineet, vaan etsimme yhdessä hänestä viimevuotisen tonttukuvan tietokoneelta. Printtasimme kuvan kahtena kappaleena ja leikkasin ne ääriviivoja pitkin. Poikani leikkasi niille valkoisen taustan ja liimasi omat kuvansa siihen.

Laminoimme kuvan ja leikkasimme sille reilut reunat laminointikalvosta. Kuvan leveyden määrittelin mittaamalla pullon noin halkaisijan viivottimella. Tämä pullo oli pepsi max ja sen läpimitta noin 5cm. Rullasin kuvan löyhästi ja työnsin pullon suusta sisään. Siellä se avautui suoraksi, eikä tuskin ole enää saatavissa pois.

Tämän jälkeen poikani laittoi pulloonn eri hileitä ja täytimme sitä vedellä. Hileet kelluivat ja nousivat pintaan. Mietin,että pintajännityksen rikkominen voisi auttaa ja pudotimme pulloon pienen pisaran fairya. Lisäsimme myös hileitä. Lapseni oli nähnyt rauhoittumispullojen kuvia, joten  hän halusi, että tämänkin pullon vesi värjätään. Värjäsimme sen pienellä pisaralla kaapissa olleella elintarvikevärillä.

Liimasimme pullon korkin kiinni pullooon, jotta vesi ei pääse karkuun.

Nyt on ihana tutkia kuinka lumet leijuvat pienen tontun päälle.

Tulipa tuunattua nämä jouluvalotkin tänään. Vanhoista oli jo useampi valo palanut, eikä niihin löytynyt enää varalamppuja. Nyt on taas jouluisen tunnelman aika!

Sydämellistä ystävänpäivää!

 Ystävänpäivän askarteluja on tullut tehtyä sekä töissä, että kotona. Pojastani on tullut innokas askartelija ja hän jo hyvin näppärästi leikkaa ja liimaa, kun antaa vain ohjeet mitä ollaan tekemässä. Nyt tehtiin siis ystävänpäiväkortteja.

 Myös töissä teimme lasten kanssa ikkunaan koristeita tällä tekniikalla kuluneella viikolla. Tämä askartelu sopii siis ihan yksi vuotiaillekin. Tarvitaan eri värisiä silkkipaperi paloja. Lapsi voi leikata niitä itse tai ne voi olla valmiiksi aikuisen leikkaamia. Pöydälle levitetään kontaktimuovin palanen liima puoli ylöspäin. Jotta muovi pysyy paikallaan, se kannattaa kiinnittää alustaan kulmista esim. maalarinteipillä. Sitten vain silkkipapereita alustaan kiinnittämään.

 Kun pinta alkaa olla suhteellisen täynnä tarvitaan toinen samankokoinen kontaktimuovin pala. Se painetaan toisen muovin päälle niin, että silkkipaperit jäävät niiden väliin. Työ voi olla valmis sellaisenaan tai siitä voi leikata halumiaan kuvioita.

 Piirsin muoviin sydämiä. Jatkoimme työskentelyä toisena päivänä. Sitten oli vuorossa sydänten leikkaaminen ja kortin kokoaminen liimaamalla. Valkoiseen paperiin sai käyttää äidin kuviosaksia. Sitten valkoinen paperi kiinni kartonkiin ja sydän kiinni valkoiseen ja reunoilta hieman ylimääräisten leikkausta ja kortti oli valmis.

 Päiväkodissa vietimme myös ystäväpäivänä koko päiväkodin lauluhetken. Ennen lauluhetkeä lapset saivat valmistaa sydämen. Lauluhetken lopuksi sydämen sai tulla kiinnittämään yhteiseen jättimäiseen ystävänpäiväkorttiin. Suuri kortti on kiinnitetty liikuteltavaan sermiin ja se laitettiin ilostuttamaan päiväkotimme yhteistä aulaa.

 ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

p.s. en aloittanut sanoilla, "pitkästä aikaa..."

Synttärit Postimies Pate -teemalla

Viime tammikuussa meillä juhlittiin syntymäpäiviä. Edelleen meillä tykätään Postimies Patesta. Välillä leivontakin on vähän kuin askartelua, joten tässä siis kakkua, olkaapa hyvät.

 Täytekakun pintaan tuli kermalla pursotettua lunta.ja sinne sitten taiteellisesti kakkua pitkin ajaen Paten auto jäi "lumeen" kiinni. Takaluukusta tietysti ("Voi ei!") levisi paketit pitkin ja poikin. Leikkiauton mukana (joka oli siis lahja sankarille samalla kakun mukana) ei tullut Jessi kissaa, joten pienistä lakun paloista tuli tehtyä hankeen kadonnet korvan päät. Pieni pettymys oli lapselle, kun kermaisesta lumesta ei löytynyt ollenkaan Jessiä.

Lisäksi juhlissa oli Paten teemaväreissä ilmapalloja ja pojan kanssa tehty viirinauha. Viirinauhaan printtasimme Postimies Pate värityskuvia, joita hän sai halutessa värittää. Värittämisen  jälkeen leikkasin kuvat viirin muotoon ja kiinnitin nitojalla nnauhaan,

Joulu lähestyy?

Jouluun on neljä kuukautta. Laskin sen ihan äsken, kun löysin vielä koneelta viime jouluun kuuluneita blogiin tarkoitettuja kuvia. Poikani kyllä tuossa tänään juuri katsoi kalenteria ja toivoi, että olisipa jo joulu. Ja miten onkaan, että kauhean usein löytää itsensä laulamasta vahingossa autossa joululaulua? Mutta tässäpä näitä kuvia nyt sitten tulee...Joten hyvää tulevan joulun odotusta.

Löytyi kasa valmistettuja valopaketteja. En nyt heti muista oliko omassa blogissa tähän ohjetta, mutta kuvat kertokoon kuinka homma on tehty. Osa on tehty paperinarusta ja osa ruskeasta kotinarusta. Muistan kun välillä kävi niin, että unohtui pahvirasian päälle laittaa tuo kelmu...onneksi ei ollut narut vielä kovin liimassa ja pelastin sen avaamalla kieputukset pakettien ympäriltä.

 Näistä tulee kyllä kiva tunnelma. Nämä lähtivät siis lahjaksi.

 Ostin myös yhden pari minikuusta jotka koristelin led valoilla, tontuilla ja helminauhalla. Tontut pyykkipojissa on valmiina ostettu, kuin myös tuo huopainen joulupukin junavaunu.

 Pakettikortteja tein taas omista valokuvista, niistä tulee aika kivoja.

Semmosia löytöjä...sitten taas kun löytyy aikaa pengon lisää kuvia.

Puuhommia

Aikuisista on kiva ottaa mallia ja keväästä, kun aikuiset innostuivat remontoimaan pihalla saunaa, niin pojankin piti päästä nikkaroimaan. Nauloja on aina kiva nakutella ja ottaa irti. Työmaan viereen tulikin pojalle oma nikkarointipaikka. Toisten jämäpalat olivat hänen aarteitaan. (Edellisessä postauksessa kerroinkin viimeisimmästä puutyöstä, josta tuli kyltti)

Yhtenä päivänä kesäkuussa yhteistyössä nikkaroimme löytämistämme paloista hienon lavaauton. Itse taas nakutin nauloja alkuun ja poika sai paukutella naulat kiinni. Yllättävän näppärästi kävi! Renkaat kiinnitimme puuliimalla. Ne eivät kestäneet nauloilla hakkaamista.

 Kun osat olivat paikoillaan sai taiteilija maalata autonsa akryylimaaleilla.

 Hauska huomata, miten usein lapset ensin käyttävät kaikkia ihania värejä ja lopuksi musta tulee ja peittää paljon alleen.

Lopputuloksena saatiin hieno auto leikkeihin. Tältä on mm. saanut tilattua hienoja kivi kuljetuksia eri työmaille.

Siitä tulikin kyltti

Hei pitkästä aikaa!

Aika vaan menee ja en meinaa pysyä sen perässä. Koin pienen järkytyksen tuossa joku aika sitten, kun taas etsin jotain tietoa itselleni blogista ja etusivulla minua tervehti joulukuun postaus Max-tontusta. Tuli aivan epätodellinen olo, että enkö todella ole päivittänyt blogia yhtään tänä vuonna! En näköjään...Joka välissä, missä ehtii sitä on tullut kyllä käytyä askartelukaapilla, välillä yksin ja välillä poikani kanssa. No, mutta jos nyt sitten vähän joulun vastapainoksi kesäistä tunnelmaa.

Helteet sen kun jatkuvat ja hiki tulee ihan vaan paikallaan ollessa. Lapseni kuitenkin kaipailee puuhastelua ja seuraa, niin tänään sitten yhtenä yhteistyönä saatiin aikaiseksi hieno kyltti, mummin tulevaan remontoituun pihasaunaan. Se syntyikin vähän kuin puoliksi vahingossa.

Ensin nähtiin saunan remonttityömaalla kivoja peniä nauloja, sitten etsittiin sopiva lauta. Nikkarointia on täällä muutenkin nyt harrastettu keväästä, joten tänään päätin ehdottaa, mitä jos nauloista tekisi jonkun kuvion. Mietimme mikä kuvio se voisi olla. Annoin sanallisia esimerkkejä ja niistä sitten poikani valitsi sydämen. Siinä kun nauloja nakutimme, saimme idean, että tehdään siitä mummille yllätyskyltti saunaan. Piirrettiin nauloille paikat. Poikani oli tarkka, että hän sai ottaa naulan rasiasta ja valita mihin kohtaan merkeistä se laitetaan. Nakutin hieman alkuun, jotta naula tarttui ja poikani sai nakutella loput.

Sitten valittiin sopivaksi maalin väriksi valkoinen. Maalina käytettiin akryylimaalia. Sitä sudittiin pienin pensselin koko työn ympäri. Eipä tosiaan tajuttu ensin maalata työtä, kun emme tienneet maalia tarvitsevamme tässä hommassa. Maali kuivui nopeasti.

Sitten meillä olikin välissä leikkiä, jossa poikani etsi kanssani "aarretta", kaikki eri kirjaimet johdattivat meitä sisällä eri paikkaan. L kirjaimesta keksittiin mennä lankakoria kaivelemaan ja etsimään sopivat langat nauloihin kieputeltavaksi. Uusi sauna on sisältä harmaan, valkoisen ja mustan sävyinen, joten valitsimme mustaa ja harmaata sydämeen. Kieputimme lankaa yhdessä, kun huomasimme, että se on vielä vaikea saada pysymään tarpeeksi tiukalla tämmöisen "pienen ison" ihmisen käsillä. Kieputellessa lankaa, mietimme voisiko kylttiin mahtua vielä jotain tekstiä. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja, joista poikani mielestä paras oli pelkkä "sauna".

Sielläpä kyltti koristaa nyt saunan ovea. Olipa kiva projekti. Tällaisia pieniä sisustuskylttejä voisi hyvin tehdä vaikka pienenä tuliaisena joskus jollekin. Siispä käytän myös tunnistetta lahjaidea jälleen. Sieltä tunnisteista, kun on kätevä käydä välillä etsimässä ideoita.

Max-tonttu

Hei saanko esitellä teille hyvät naiset ja herrat, vähän tontut ja joulumieliset....Max-tonttu! 

Vaan mikähän on tämän tontun salaisuus?

 No nyt se paljastuu...Max piilottelee sisällään tyhjää Pepsi MAX pulloa. Joskus kun herää liian aikaisin voi saada tällaisia ideoita aikaiseksi...

 Apuna oli tietysti oma pieni taiteilijani. Liimalastakin oli aamusta johonkin kadonnut, joten liimaa saatiin levitellä pienellä pensselillä. Kaikki kankaanpalat kiinnitettiin liimalla toisiinsa ja pulloon.

 Max on nyt jo ilmoittanut minulle, että hänellä on vähän vääränlainen parta, sitä pitäisi kasvaa myös suun yläpuolella ja musta nenäkin tarvittaisiin....jos sitten taas joku (aikainen) aamu jatketaan.

 Tänään tuotiin kuusi tupaan ja aattona sitten koristellaan. Meillä on niin hieno kuusenjalka, että Max pääsekin sitten vahtimaan sitä tuonne kuusen alle, ettei vesi mene Max rajan alapuolelle.

Joulu on jo aika lähellä....

Ennakko tonttuilua

Tänä vuonna on meinannut tämä tonttuilu ja joulun fiilistely alkaa aikaisemmin kuin yleensä. Taisi syyskuu ehtiä juuri vaihtua, kun ompelin pojalleni joulua varten tonttuiluvaatteet. En niitä viitsinyt silloin vielä tänne päivittää, niin ne jäi. Mutta tadaa, tässä ne nyt ovat. Ja on joulukuviakin tontusta jo syksyllä räiskitty. Tämä isompi tonttu ei ole kyllä vielä mitään lahjoja ehtinyt valmistaa (olen vaan fiilistellyt), eikä oikein pohtiakaan, mutta kyllä jollekin jotain itse tehtyä olisi kiva taas tehdä.

Näillä tonttuillaan tänän vuonna. Vihreät joustofrotee pöksyt ja punainen paita.

Kankaat: Punavalkoinen trikoo PaaPii, joustofroteen alkuperää en muista, kun se on asunut jo niin kauan kaapissani.

Kaavat: Paita OB Raide 6/2012 98cm, Housut PaaPiin kaavakirjasta Repo 98cm

Kaveriksi sopii vieläkin ihan eka tonttu lakki. Se kasvaa näköjään käyttäjän mukana.

 Lisää tonttuilua, on harrastettu tonttuoven muodossa. Eipä tätä kovin salassa voinut valmistaa, kun ei pojalla tullut uni. Työn johto seurasi tarkkaa valmistusta. Ovi on tehty kahdesta erilaisesta pahvista ja maalattu akryylivärein. Kerroin pojalle, että tontut olivat pyytäneet apua valmistukseen.

Ja tälläisen oven tekoa voisi jatkaa kokoajan, kun aina tulee joku pieni juttu mieleen, mikä siitä puuttuu. Viimeisin oli pahviset saranat ja ovikranssi. Tämä ovi ei aukea, vaan on "lukossa".

 Kinkku ja Pareeni, poikani nimeämät tontut vaikuttavat tyytyväiseltä omaan oveensa, josta on yhteys Korvatunturille. Yhtään en ole suunnitellut, minne tuo tonttuovi meidät kuljettaa, mutta koska rakastan improvisointia, eiköhän sitä jotain hauskaa tonttuilua keksitä.

 Sitten vain odotetaan....ja odotetaan...