Kyllä kukkia onneksi näkee vielä syksylläkin, mutta tässä hieman kesäisemmässä muodossa.
Täällä olen taas pohdiskellut, että on jo syyskuu, mutta kohtahan pitää pohdiskella, että sekin vaihtuu. Mihin tämä aika katoaa, kun tuntuu, että tekee kaikkea kauheesti ja välillä tuntuu ettei ehdi tehdä mitään ja sitten on kuitenkin tuhat asiaa mitä on tekemättä ja tahtoisi tehdä? Vuorokauteen tarvitsisi pari tuntia selkeästi lisää aikaa, omaa aikaa.
Jos nyt kuitenkin ehtisin tähän päivittämään jo kesällä valmistuneet mekot. Toinen on minulle ja toisen tein äidilleni. Kyllä näitä voi pitää syksyllä ja talvellakin, jos tulee ikävä kesää.
Olen näitä ihania ruusumekkoja nähnyt monilla ompeluryhmissä ja aina tahtonut itselle tehdä myös. Mutta sitten kun olen ajatellut tilata, joku pieni osa minusta on ollut sitä mieltä, että ruusut ei sovi minulle. No muutaman kuukauden pähkäilyjen jälkeen päätin tarttua tahtoon ja nyt minulla on ruusumekko. En tiedä tuliko siitä ihan sellainen kuin se kuvitelmissani oli, mutta sinne päin. Tykkään mekon hihoista kovasti.
Äiti tuntuu tykkäävän kaikesta turkoosista, siksi hänen mekkoonsa valikoitui tämä kangas. Tämä on melkein samanlainen kuin
tämä aikaisemmin tekemäni mekko, mutta vähän pidensin hihoja, jotta ne laskeutuvat nätimmin.
Kaavat: Omani on muokattu Ehta kaavasta ja äidin mekko Janinasta SK 9/2014
Kankaat: Majapuu
