torstai 17. marraskuuta 2016

Klassikko

Se on mahtavan kuoron nimi, johon pääsin mukaan syksyllä. Ja nyt onkin tullut aika uskaltautua ensimmäiselle keikalle. Ihan oikealle keikalle. Se on jo huomenna ja paikallisessa olutravintola Opus K:ssa. Kyllä alkaa jo aika kovin jännittämään, vaikka kenraaliharkat käytiin jo vetämässä yleisölle vanhustentalolla.

Ompelin itselleni jo joskus viime kuussa esiintymisasun ja siihen oli nyt tehty painatus. Kaikilla on siis kuorossa omaan mustaan valitsemaansa asuun painatettu kuoron nimi. Kätevä yhtenäistävä tekijä ja ei "haittaa" vaikka kuoroon tulee uusia jäseniä, kun heille voi painattaa sitten omansa.
 Tutkiskelin markettien valikoimaa mustista vaatteista, vaan ei mikään osunut itselle mieleiseksi eikä lompakolle. Menin sitten kangaskauppaan ja päätin tehdä asuni itse. Nyt minulla on juuri sopiva 3/4 hihoilla oleva mekko. (Katsotaan, jos saan vaikka jonkun keikkakuvan tänne sitten vielä lisättyä)

MUOKS. SAIN KUVAN ;)
Kuva keikalta Opus K:sta 18.11.2016
Päätinpä myös ilahduttaa erästä ihanaa pyöreitä täyttänyttä lipuilla samaiselle keikalle. Meidän kanssa esiintyy myös improvisaatioryhmä NASAKKA.  Askartelin pienen kotelon lipuille musta-kultaisessa hengessä (vilahtaa kuvassa).
 Tässä vielä kortti päivänsankarille! Onnea ja nautinnollista sekä naurun täyteistä iltaa!
Kangas: Trikoo: Lohja Metripala Resori: Nosh
Kaava: Janina mekko SK 9/2014

maanantai 14. marraskuuta 2016

Isänpäivä puuhastelut 2016

 Sunnuntaina juhlittiin ja lahottiin isejä. No meidän kotona "pappaa" ja onpa tässä myös esillä poikani teokset vaarilleen ja faffalleen. Askartelijana on siis toiminut 1v 9kk poikani, välillä enemmän ja vähemmän autettuna. Hän on kyllä niin innokas näissä puuhissa!
 Poikani hakee aina välillä maalaus essun ja ilmoittaa "maalaa", kun hän toivoo, että maalataan. Ulkona oli tullut juuri iso kasa lunta ja maa oli valkoisenaan. No me maalattiin sitten lunta!
 Siinä maalatessa tulikin idea, että tehdään näistä isänpäiväkortteja. Iso jääkarhu on tehty maalaamalla käsi ja painamalla sormin lisäksi korvat ja töpöhäntä. Pieni karhu on painettu nyrkin sivulla ja sille om sormella painettu korvat, tassuja näkyviin ja töpöhäntä.
Tällaiset kolme korttia tuli. Piirsimme yhdessä jääkarhuille silmät ja nenän ja kynnet mustalla tussilla. Lisäksi poikani sai liimata kuviin sydän tarroja.
 "Hyvä isä on tehty lempeästä mielestä, 
kannustavasta kielestä, suuresta sylistä 
ja ripauksesta hyväntahtoista veijaria."
 Tämä oli tekstinä kortin takana 💕

 Sitten lahjojen kimppuun... avaimen perät kutistemuovista ja niille lahjakotelot.
 Ensin etsimme autolehdistä papan, faffan ja vaarin auton merkit.
 Pappa oli itse mukana vähän auttamassa tässä askartelussa. He koristelivat pojan kanssa kopiopaperilla päällystetyt tulitikkuaskit. Askeihin sai piirrellä kynillä.
 Piirtely jäi heti kun poika bongasi liimapuikon. Sitten piti saada jo päästä liimaamaan. On kyllä näppärät otteet liimaajalla!

 Sitten oli minun vuoro päästä askartelemaan pojan kanssa. Maalasimme pojan valitsemalla akryylivärillä käden ja painoimme sen kutistemuoville.
 Sitten kun maalit olivat kuivuneet, kuviot leikattiin ja tehtiin reikä ennen kutistamista.
 Tässä kuva ennen uuniin menoa.
 Ja tässä kun kädet tulivat uunista. Pinta ei ole aivan tasainen, maali on mennyt vähän "ryppyisen" tuntuiseksi verrattaen muilla väreillä tehneenä. Samanlaisia käsiä askartelimme myös pienellä taaperoporukalla ennen isänpäivää.
Sitten pujotettiin avainrengas reiästä ja koko avaimenperä viesteineen auton sisälle askiin.
 Tässä ollaan sitten jo valmiita. Näillä innostuttiinkin kovasti myös leikkimään. Renkaina on muuten käytetty tuollaisia koristekiviä joita joskus ollut kynttilöiden kavereina, ne kiinnitettiin kuumaliimalla. Pappa liimasi, mutta poikani sai valita kivet.
Poikani rakastaa kun pappa on tehnyt hänelle aamuisin välillä paistettuja kananmunia. No tämä lahja oli kyllä niin osuva, se nimettiin muna-alustaksi. Siihen pappa voi laittaa paistinpannun, kun on paistanut kananmunia. Tämä valimistettiin avoimessa päiväkodissa. Lisäksi ostimme paketin luomumunia.

Ja sai se isäntä kauan himoitsemansa suklaapommin, joita olen välillä joillekin antanut lahjaksi. Ja poikani auttoi myös minua koristelemaan minun antamani lahjan paketin.

Siinäpä oli taas juttua kerrakseen...

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

5-vuotis arvonnan tulokset

Meidän isänpäivän ilta huipentui pieneen yhteiseen kokoperheen arpajaisleikkiin, jonka tulokset ovat nyt tässä. Jännittääkö?
 Arvontaleikissa legoäiti (lapseni on jostain syystä valinnut minusta harmaa hiuksisen legotyypin) eli minä istun ison auton kyydissä, jonne rakas arvontakoneeni laittaa yhden postin kyytiin ja kuljettaa sen viralliselle valvojalle.
 Nyt lähtee ensimmäinen voittaja...
 Arpa on valittu kyytiin.
 Sitten kohti virallista valvojaa.
ONNEA ARJA!

Ja toinen voitto menee...
 Rekka peruuttaa paikalle: Piip, piip, piip, piip...jostain syystä rekka ei halua tulla...
 Seuraavaksi se ajaa kaikkien arpojen päälle...
 Kun rekka on saatu parkkiin, tuijotetaan arpoja tarkkaan...
 No nyt nappasi!
 Sitten peruutetaan virallisen valvojan luokse.
ONNEA TEIJA!

Tietysti isälle herää kateus, kun on hänen juhlapäivänsä ja hän ei saanut ottaa yhtään lappua. Niin myös hänen juhlapäivän kunniaksi sovimme, että hän saa nostaa vielä kolmannen voittajan.
 Käsi nappasi arvan ja....
 ONNEA HEINI!
TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI VOITTAJAT! ONNEA, ONNEA, ONNEA!
Olen teihin yhteydessä ja suunnittelen ja toteutan toiveidenne mukaisen palkinnon. 
Ja suuri kiitos myös sinulle, joka osallistuit arvontaan, vaikka voitto ei osunutkaan tällä kertaa kohdallesi.


Minä kävin jo esttämässä nukkuvaa poikani vieressä ja suoriuduin tehtävästä niin hienosti, että otin jo 1,5h unet. Nyt takaisin nukkumaan. Hyvää yötä!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Tonttu tytön koti meni rikki

Pienen tonttu tytön talo meni tällä viikolla rikki. Hän oli jo alkanut odottaa joulun tuloa, pipareita oli jo paistettu ja pieni kuusikin oli omassa huoneessa. Sitten tuli tulipalo naapuriin, joka sekoitti varmasti monen ihmisen elämän ja tuhosi ja rikkoi koteja. Pienenä piristyksenä koko perheelle tahdoin ommella tytölle tonttuvaatteet. Kyllä se joulu tulee silti, se löytää heidät! Vaikka materiaalinen koti meni rikki, on perhe onneksi kunnossa. Onneksi koti on siellä missä sydän on.
 Tässä koko vaatesetti.
 Taskutunika on melkein samanlainen kuin Roosa nauhaan ompelemani tunika, mm. tässä on lisänä resori alareunassa ja hihoissa koristeena frillarypytykset.
 Taskuihin voi piilottaa vaikka joulun salaisuuksia tai piparin. Voi sinne mahtua tähtitorttukin jos oikein yrittää.
Hihoihin saa kyllä hauskaa ilmettä helposti tuollaisella rypytetyllä kankaalla.
 Tonttu tytön oma lakkikin oli tainnut jäädä taloon, joten tein myös uuden lakin tilalle. 
Lakki on samaa trikoota kuin mekossa.
 Kulkunen on kiinnitetty sydännauhalla ompeluvaiheessa.
Tarvitseehan tonttu vielä housutkin jalkaansa. Näissä on leveä pehmeä kuminauha vyötäröllä. Ja kun eivät ole niin pelkästään jouluiset, niin voi varmasti käyttää joulun jälkeenkin. Mutta eikö se ollut niin, että joulu on joka päivä?
Kankaat: PaaPiin joulukangas, raidat ja resorit Noshia ja punainen yksivärinen Jättirätistä
Kaavat: Tunikassa hyödynnetty Raide paidan yläosaa (OB 6/2012), loput oma kaava. Tonttulakki oma kaava ja legginsit Ruusunpuna OB 6/2012 koossa 92.
Tässä muuten sovituskuva meidän joulupaidasta.
Minun poikani tahtoi kovasti auttaa näiden vaatteiden ompelussa herättyään. Hän sai sitten antaa minulle taas nuppineuloja tyynystä. Minulle valittiin mustia nuppineuloja. Olemme tainneet myös käydä aika monilla vaatekutsuilla, sillä kun tunika roikkui henkarissa sitä piti sovitella itseä vasten ja sanoa "päälle" ja "noin" ja sitten se aina ripustettiin uuteen paikkaan. Hän taisi toimia esittelijänä.

LOPPUUN VIELÄ MUISTUTUS: ARVONTA PÄÄTTYY HUOMENNA!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Verhot Jussista

Toinen sisustusjuttu putkeen ja vielä samaan huoneeseen. Poikani huoneen verhot ovat valmistuneet jo aikaisemmin syksyllä. Inspiraatio niihin tuli aikaisemmin maalatusta seinästä.
 Verhot puuttuivat pitkään huoneesta, koska en löytänyt sopivaa kangasta johon olisin oikeasti ihastunut. Yhteinä vaihtoehtona pyöri Marimekon Jurmo kangas, mutta se oli vähän liian hintava kotiäidin budjetille toteuttaa. Sitten löysin tämän PaaPiin ihanan Jussi-puuvillakankaan ja kohta olinkin jo ompelemassa verhoja kasaan.
 Ihmettelen aina verhoja tehdessäni, että miksi kankaat ovat niin kapeita etteivät ne yksinään riitä peittämään ikkunaa vai onko meillä vaan jotenkin leveät ikkunat? Tähänkin kankaaseen ompelin reunoille tuollaiset kehykset harmaasta kankaasta. Samaa harmaata on myös verhon alareuna ja nauhat joilla valerullaverho pysyy ylhäällä. Verho ei ole ihan täyttä valetta, kyllä sen halutessaan voisi myös avata, mutta se ei riitä peittämään koko ikkunaa alas asti auki ollessaan.
 Napeista en tehnyt avattavia. Eli ne on ommeltu suoraan läpi nauhasta ilman napinläpiä. Ajattelin niiden pysyvän näin ryhdikkäämmin kasassa ja varmasti saman pituisina. Nauhat eivät ole kiinni verhoissa, vaan ne on pujotettu myös verhotankoon roikkumaan.
 Kangasta jäi vähän (ja sitä on ihan pieni pala vieläkin, jonka aijon jotenkin hyödyntää) joten päätin vaihtaa huoneessa olleessa kaapistossa olevien laatikoiden ilmettä, laittamalla niiden sisälle samaa kangasta kuin verhoissa. Kaappi on samaa sarjaa kuin olohuoneemme kirjahylly, jossa myös on yhdet ovet sellaista vitriinimallia johon voi laittaa itse mieleisen kuvan tai kankaan. Molemmat kaapit ovat IKEAsta.

Kangas: PaaPii Jussi-puuvilla, harmaa konkurssi Anttilasta

Muistutus: Oletko osallistunut jo blogini 5v. arvontaan?