Maalausmuistoja

Miten yhtäkkiä tuleekin mieleen, että tämäkin askartelemani seinämaalaus on unohtunut tänne kokonaan laittaa! Taitaa olla aika monta juttua, jotka ovat jääneet, kun niitä ei heti saa tänne laitettua.

No nyt vaihteeksi maalausta!

Tämä on se kuuluisa before-kuva

 Jo viime vuoden kesänä otin projektikseni maalata poikani huoneen seinän. Ja siellä se on jo yli vuoden ollut valmiina. No nyt se pääsee vihdoin myös blogiini.

Kauan mietin tapetointia, mutta siitä on niin huonoja muistoja (ainakin miehen kanssa tapetoidessa), että päätin päästä helpommalla ja halvemmalla ja toteuttaa haluamani tapetin maalaten.

Kivoja tapetteja olisi ollut vaikka kuinka paljon ja näytteitäkin testailin monia seinään, mutta yhtäkkiä ostinkin jo maalia ja homma oli täydessä vauhdissa.

Työnjohto tällä hetkellä tyytyväisenä työn tuloksiin.

Muistan kuinka maalauksen kesken kävin ulkona heiluttelemassa vaunuja ja mietin montakohan riviä saattaisin ehtiä tuputtamaan ennen kuin työnjohtaja olisi taas hereillä. Seinä ei siis valmistunut ihan päivässä, eikä kahdessakaan. Mutta oli se hieno suoritus ja tuntui hyvältä saada näkyvää jälkeä aikaan, vähän muutakin kuin vauvan hoitoa.

Inspiraatio lähti Half Moon nimisestä tapetista. Tein siitä vähän omanlaisen versioni. Ensin maalasin pohjavärin (seinän olin jo rakennusaikana maalannut valkoisella pohjamaalilla) ja sitten monessa erässä tein sabluunapainatukset, kuitenkin rivi kerrallaan.

Suojasin viereisen seinän maalarinteipillä. Vedin myös seinään vaakan kulkevat maalarinteipit mittaa ja pieniä lyijykynä merkkejä apuna käyttäen. Huomasin, että niitä ei voinut montaa riviä tehdä etukäteen, kun en kerralla päässyt painamaan. Ja ne mitkä jäi odottamaan seuraavaa päivää, joutui korjaamaan ennen maalausta. Ne olivat usein alkaneet itse tulla alas seinästä.

Suoran linjan saamiseksi apuna oli myös alkuun laserilla toimiva vesivaaka. Talossamme joutuu aina miettimään kun jotain jonnekin kiinnittää, että laittaako oikeasti suoraan vai silmän mukaan suoraan, sillä tuntuu, että hirsitalossa oikein mikään ei ole suorassa.

Töpöttimet valmistin superlonista ja maalarinteipistä.

Olin piirtänyt pitkälle paperille erilaisia puoliympyräsommitteluja, joista sitten valmistin monta erilaista sabluunaa, jotta kuviot eivät silmissä toistuisi useaa kertaa samalla tavalla. Pystyis kuitenkin käyttämään samoja sabluunoja maalauksessa muutaman kerran. Sabluunan yläosan tein kontaktimuovista ja alapuolella kulki vaakana maalarinteippi. Joissain kohdissa poistin teippiä ja tein kuvioon "keikahduksen" alas päin.

Otin sabluunat irti vielä kun maali oli märkää ja ripustin ne viereiselle seinälle aina varovasti roikkumaan, jatkokäyttöä varten. Rivejä tuli kaikkiaan 12. Korkeimmat joutui tekemään tikkailla.


VALMIS! Ja olen kyllä tyytyväinen. Halusin kuvioinnin joka miellyttää pitkään silmää, ei kuitenkaan hypi silmille ja rauhallisen värimaailman. Mielestäni onnistuin. Oli muuten vaikea saada kuvaa seinästä. Livenä tietysti näyttää paljon hienommalta ;)

Laitanpa tähän ylös itselleni seinään käytetyt värikoodit:
Pohjaväri: X388 Chablis
Kuvioiden väri: Y487 Piazza

Kysynpä vielä, joko osallistuit blogini 5-vuotisarvontaan? KLIK, KLIK!

Kuultoa seinässä

Ihanaa nyt on ollut/on lämmintä! Myös näitä tehdessä muistan, että hiki lensi! Syy ei todella ollut se, että maalaus olisi ollut jotenkin rankkaa, vaan pitkään jatkunut helle. Nämä eivät ole tämän kesän tuotoksia vaan kesältä 2010 ja löytyvät äitini kotoolta. Päätin vaihteeksi kaivella jotain vanhempaa koneelta... ja tartuin nyt tähän sabluunamaalaukseen.

Toiveita kyselin tietysti asunnon omistajalta ja sitten etsin myös muutamia ehdotuksia. Keittiön maalaukseen inspiroiduttiin netistä löytyneestä kuvasta, jossa on mielestäni aniksen kukka. Piirsin siitä oman versioni ja se kelpasi. Jokaisesta kukan yläosasta tein kontaktimuovin avulla oman sabluunansa ja jatkoin sabluunaa maalarinteipillä, jotta sain tehtyä juuri sopivan korkuiset varret. 

 Tässä näkyy inspiraatiokuva kukista. Maali oli kuultavaa, jos oikein muistan kultaista taikamaalia?

 Anis kasvaa korkeana seinällä koko komeudessaan.

 Makuuhuoneen seinässä on myöskin kuultomaalilla tehty palmu. Hyödynsin mieheni piirustuslahjoja sabluunaa tehdessäni. Maali näyttää muuten kuvissa mielestäni tummemmalta kuin paikan päällä ihasteltuna. Valon osuminen maalaukseen vaikuttaa kuinka voimakkaasti kuvio näkyy.

Tämmöisiä kaikkia on kyllä aika kiva tehdä! Kuin suuria tauluja...

Tarraa lattialla ja seinällä

Meille on lahjoitettu ajan saatossa päiväkotiin erilaisia tarroja ihan pikkuisia ja sitten vähän isompia ja jopa tarranauhaa rullissa! Aivan mahtavaa! Muissakin ryhmissä tarraa on jo hyödynnetty, on tehty esim. ruutuhyppy tarrasta lattialle.

Meidän ryhmässä tarraa pääsikin myös viime vuonna seinälle kun teil kultaisesta tarrasta oksat, joilla linnut istuvat. Löytyy myös blogistani.

Ryhmään sisään tullessa lattialla on askelrata. Niitä pitkin yritetään aina vaihtelevalla tyylillä kulkea. Jalanjälkien mallina on käytetty ryhmämme lasten jalkoja. Pienimmätkin sanovat askelia pitkin kulkiessa: "Hyp-hää" :)

Autoilla ajo tiloissamme on ollut vuoden aikana aikamoista rallia. Autoilla ajo on kiinnostanut melkein yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Meno on ollut välillä hurjaa kun seinät ja hyllyt ovat tulleet autoilijoita vastaan. Autot joutuivat välillä ihan jäähylle kun leikit yltyivät liian rajuiksi. Ongelman ratkaisuna oli autorata, jälleen tarrasta. Sitä pitkin autoilla saa huristella ja radalla koitetaan pysyä. Reitillä on myös muutama suojatie, joissa kävelijät voivat turvallisesti ylittää tien. Olemme välillä rakentaneet reitille tunnelin tuoleja ja patjoja apuna käyttäen. Siitä on ollut jännää mennä ali.

Kesän tullen seinät myös tyhjenevät entisestään, kun lasten työt lähtevät lasten mukana lomille. Huone kaipasi piristystä, tarrapuun! Seiniin ei heltynyt lupaa maalata puuta, joten tarrarullalle tuli jälleen käyttöä. Lehdet on leikattu eri värisistä vihreistä tapeteista ja kiinnitetty puuhun maalarinteipillä. Kiinnitysapulaisina oli kaksi ryhmämme lasta. Heistä oli kivaa kiivetä tuolille ja käydä läiskäyttämässä lehtiä puuhun. Hyvää jumppaa!

Puuhun muutti myös lasten nimeämät äiti-pöllö ja lapsi-pöllö, myöskin tapetista. 

Nyt meillä tiedetään, että pöllö sanoo: HU-HUU!

Seiniä lasten makuun?

 Päiväkodissa on joskus kiva toteuttaa myös itseään ja muokata ympäristöään. Yhdessä työkavereiden kanssa huonekalujen pyörittely on hauskaa ja virkistävää! Jostain kohtaa huonetta voi löytyä aivan käyttämättömiä neliöitä! Kannattaa siis välillä kokeilla jotain uutta! Piristä siis kevättäsi ja katso omaa ympäristöäsi uusin silmin, ei vain kotia, vaan paikkaa jossa työskentelet ja vietät aikaasi. Miten siitä voisi saada jotain uutta irti tai viihtyisämmän?

Muistan kun pienenä aina välillä tuli tavaroiden ja huonekalujen uudelleen järjestelyvimma omassa huoneessa. Tällöin kohteliaasti soitin aina äidille töihin, että saako järjestystä vaihtaa. Hiukan vaarallisiakin tilanteita huonekalujen siirtämiseen välillä liittyi kun ei aina ihan omia voimia ja huonekalujen kokoa osannut suhteuttaa toisiinsa (joskus oli stereon kaiutin pudota päähän korkean hyllyn päältä).

Voi myös olla, että huonekalut on jo pyöritelty ja halutaan jotain muuta, vaikka uusi maisema johon voi ohi kulkiessa luoda silmäyksen. Maalauslahjani ei ole mitkään parhaat mahdolliset, ehkä sinä saat tämän toteutettua astetta paremmin, mutta näissä tiloissa ne ovat toimineet. Seiniin on usein myös askarreltu jotain.

Pitkien jaarittelujen jälkeen, tässä seiniä/ovia "lasten makuun?" ja myös omaani ainakin työpaikalla:

Ylhäällä oleva kuva on "synttäriseinä" uni-/leikkihuoneessa, jokaisella lapsella ja aikuisella oli oma sirkushahmonsa ja syntymäpäivän koittaessa hahmo seisoi erityisellä alustalla ja kun juhlat oli juhlittu sai lapsi valita hahmolle ilmapallon. Kultaiset tähdet ovat tarranauhasta leikattuja ja kimaltelivat ihanisti myös valojen ollessa himmeinä, Värit olivat satumaiset ja pihan poikki kulki suklaatie. 2009

 

Muumilaakso, uimamajan suunnalta. Suuri seinä teos: Ihan vapaasti vesivärein maalattu muumiteemaisen vuoden iloksi.Työ tuli sirkuksen tilalle. Muumit on askarreltu värityskirjaa apuna käyttäen ja laminoitu. Ne on kiinnitetty kuvaan sinitarralla ja muumien paikkaa voi käytännössä vaihtaa. Kuva muutti mukanani ryhmää vaihtaessa ja iloitsee nyt pienten puolella uni-/leikkihuoneessamme. 2010

 

  Koiramäki ovessa. Tämä on yhteistyöllä tehty taideteos, maalamassa oli myös mahtavan taitava Kaisa! Olen piirtänyt kuvan ensin läpi koiramäen kirjan kannesta ja suurentanut palapalalta (samaa tekniikkaa käyttäen kuin suuressa muumikuvassa talomme seinään) kunnes kuva oli juuri sopiva lasioveen. Suuri kuva oli kiinni teipein lasin toisella puolella ja näin oli helppo maalata aivan kuin värittämällä värityskirjaa ja lisäämällä lopuksi ääriviivat. Työ on edelleen melko hyvässä kunnossa vaikka onkin jo yli 3 vuotta vanha ja maalattu muistaakseni lasimaalein. 2008

 Tämä on samalta muumivuodelta. "Muumimamman hillokellari" syntyi kellarimaiseen käytävään. Idea oli, että sinne sijoitettaisiin lasten tekemiä syksyisiä herkkuja. Innostuin sitten tekemään oikein koko seinän kokoisen kellarin lahjoitus tapeteista ja yllätinkin työtoverini, jotka olivat kuvitelleet kellarin ehkä noin 5 kertaa pienemmäksi. Teimme syksyn sadolle paperipusseista laarit kellarin lattialle, ja hyllyille lapset askartelivat mm. hillopurkkeja ja mehua. Kellarin tyhjennyksen yhteydessä lapset saivat liimata omat työnsä värilliselle A3 paperille ja niistä tulikin aika kivoja syksyn sadon kollaaseja (tulipa käytettyä hienoa sanaa). 2010

 Niin onko tämä muumivuodelta? No on tietysti! Olenko ollut jotenkin innostunut itse muumiteemasta? Ehkä... Tässä samalla tekniikalla maalaamani muumitalo lasioveen kuin yllä käytetyssä koiramäki kuvassa. Kuva on edelleen hyvässä kunnossa ja siihen on käytetty akryylimaalia ja ääriviivat on tehty permanent tussilla. 06/2010

 Ja nyt olenkin lentänyt toiseen siipeen. Sinne saavuttuani seinät olivat aivan tyhjillään (lapset olivat lähteneet lomalle ja paikka oli riisuttu lasten töistä). Tuli tarve saada jotain kivaa katseltavaa ruokahuoneeseen uuden alun iloksi. Niinpä vihreä lintuparvi pääsi istumaan kultaisille tarraoksille. Tarraoksat on leikattu kultaisesta tarramuovi rullasta jota olemme joskus saaneet lahjoituksena päiväkodille (lahjoitukset ovat usein todella ihania). Sitä ei kulunut suurtakaan pätkää (pisimmän oksan verran), vaikka siitä saikin näin suuren seinän kokoisen taideteoksen tehtyä. Pitkät oksat on leikattu yhtenäisestä palasta ja lyhyet oksat on liitetty pitkään ns. puskusaumana (tapetointitermiä lainatakseni toivonmukaan oikein). 2011

 Ja nyt olisi taas kamala hinku keksiä jotain uutta johonkin seinään! Onneksi meillä on vielä kotona 2 seinää joihin joskus saan keksiä jotain kivaa (ne on siis säästössä). Mutta jos sitten töissä joku päivä, edes vähän...

Rakas ystäväni muumipeikko

Asustelen Lohjalla vielä keskeneräisessä, itse suunnittelemassani, mutta arkkitehdin piirtämässä hirsitalossa mieheni kanssa. Nyt kun tietokonekin netteineen on saatu kytkettyä, löytyy myös aikaa oleilla koneella. Minulla oli visio jo ennen kuin talomme seinät pystytettiin, siitä mitä haluan työhuoneemme seinään. Tahdoin muumipeikon!

Kuljeskelin eräänä päivänä citymarketissa ja vastaani osui aivan ihana kuva muumipeikosta nojaamassa koivuun. (Jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt mainosta mukaani. Se oli kuitenkin vauvojen vaippamainos ja tapojeni mukaan en kehdannut, joten kuva jäi kauppaan).

Sitten työkaverini antoi minulle lahjaksi pienen purkin (varmaan yhden pienimmistä muumipurkeista, joita löytyy). Siinä purkissa koivuun nojaili muumipeikko. Kuva oli noin 10cm korkea. Ja kun internetin ihmeellinen maailmakaan ei tarjonnut kaipaamaani kuvaa, päätin aloittaa suurennusprosessin hyvin perinteisin keinoin.

NÄIN KUVA SYNTYI:

Ensiksi tarvitsin kuvan "irti" purkista. Käytin apuna leivinpaperia ja piirsin muumin siihen. Sitten siirsin sen paperille ja skannasin tietokoneelle. Tietokoneella käsittelin äärirajoja tummemmiksi ja tarkemmiksi. Sitten tulostin niin suuren muumin kuin sain A4 paperiin.

Tämän jälkeen leikkasin A4 paperin 4 osaan ja skannasin nämä osat jälleen koneelle ja tulostin A4 koossa. Sitten tein näille kuville samoin: leikkasin jälleen 4 osaan skannasin ja tulostin. Tein tätä niin kauan, että muumi oli tarpeeksi iso.Se kasvoi lähes 90 cm korkuiseksi (ja tähän ei siis ole laskettu puunvartta).

Liitin kaikki muumipaperinpalaset teipein yhteen kuin palapelin. Lisäsin tyhjiä arkkeja muumin yläpuolelle ja hahmottelin mallin puusta käsin.


Kun vihdoin koitti aika, että taloa pääsi koristemaalaamaan, menin oitis maalikauppaan. Kuvaan on käytetty Taikamaalia (vihreä), sinistä, valkoista ja mustaa, siis neljää eri väriä.

Pohjana on kipisilevyseinä, joka on kahteen kertaan pohjamaalattu. Tein ensin taustan yläosan ja sen alle rajasin vesivaakalaseria apuna käyttäen vihreän alueen. Telani ei ollut yhteistyöhaluinen, joten jouduin soveltamaan ja vetelemään vihreän värin seinään sienellä.

Sitten tein ison sabluunan kirjanpäälystysmuovin kanssa (käytin samaa tekniikkaa kuin paitoja/tauluja tehdessäni) johon piirsin muumipeikon ja koivun (vain alaosat). Kukkien ja lehtien sabluunat tein erikseen. Leikkasin ja laitoin sabluunan seinään. Se pysýi hyvin paikallaan tarrautuvan pinnan ansioista ja sitä oli vielä helppo siirrellä ja hienosäätää.

Puun runkoa (yläosaa) oli vaikea saada aikaiseksi muovilla (olisi se ollut mahdollista, mutta paljon aikaa vievää), niinpä jatkoin muovisabluunaa ylöspäin maalarinteipein. Hahmottelin siis suoraan seinään sellaisen puun kuin tahdoin (ei mennyt siis enää piirustuksen mukaan) ja sain näin kuvan ylettymään kattoon asti.

Sitten maalia purkista vaahtomuovista tehtyyn töpöttimeen ja mielestäni kivoin vaihe alkoi! Reunojen kohdalla sai olla kuitenkin tarkkana ettei maalia päässyt livahtamaan muovin alle. Lopuksi muovi irrotettiin ja annettiin kuvan kuivua. Ja näin oli valkoinen väri seinässä. Vihreää väriä pääsin töpöttämään valkoisen kuivuttua.

Mustien ääriviivojen piirtäminen oli tarkkaa ja kärsivällisyyttä kysyvää hommaa. Käsi piti olla niin vakaa, mutta rento. Eniten päänvaivaa aiheutti vääränlaiset pensselit. Eli ehdottomasti pisaranmuotoinen pensseli oli paras. Kaikki pensselit vain kului kuitenkin työssä ja imivät jotenkin liikaa väriä itseensä ja niitä joutui ajoittain vaihtamaan. Tässä taiteilija on tarkassa työssään.

Tältä kuva näytti ääriviivat maalattuna. Sitten tein runkoon maalarinteipillä rajattuja alueita mustaa väriä varten.Loppusuora häämötti viemeisiä töpötyksiä töpsytellen.

 

JA TADAA! 

TÄSSÄ VALMIS TYÖHUONEEMME SEINÄ 03/2011.