perjantai 18. elokuuta 2017

Koulutytöille

Viime viikolla käytiin juhlimassa kummityttöni ja hänen sisokonsa synttäreitä. Molemmat tytöt ovat nyt koululaisia, kun siskokin aloitti nyt koulun. Löysin tämän kivan mallisen paitatunikan kaavan ja piti päästä kokeilemaan. Jännitti onko paita jotenkin oudon leveä, kun kaavan piirrettyä se näytti siltä, mutta tuli tosi kivat! Sitten vielä oli kangasta ja tuli vielä yksi tärkeä neiti mieleen, joka myös aloitti koulun nyt syksyllä. Hänelle posti toivottavasti vie perille tuon lyhempi hihaisen paitatunikan.
 Kaikkien asujen niskaan painoin Lidlin leimasimella tekstit.
Kaava: OB 1/2017 Sun Yellow koossa 128
Kankaat: Paapiin Reppunalle ja Tulips, resorit ja musta trikoo Noshia

Ja tällaisen sovituskuvan jo olen saanut...ehkä  vielä yhdestä on myös tulossa, kun posti löytää perille.
 Turvallista koulutietä ja iloa oppimiseen, kaikille tutuille koululaisille <3

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ristiäislahja

 Viikonloppuna olimme ristiäisissä ja tässä nimen saajalle annettu lahja.
Tein mekkobodyn, muokkamalla perusbodyn päälle mekon.
 Helman alla kurkkii body, joka menee kokonaan olalle asti.
 Hihat on tehty kaksinkertaisesti. Lyhempi hiha on huoliteltu saumurilla.
Asun kaveriksi tein unikaverin, jossa on samaa kangasta. Tämä kaveri ei käy pieneksi, sitten, kun mekko ei enää mahdukaan. Inspiraatiota on otettu oman pojan rakkaasta unilelusta.
 Mekon taakse silitin vielä merkin.
 Ja tälläinen punaisen sävyinen söpö paketti siitä tuli.

Kerättiin vielä vähän poikani kanssa kukkia pihalta vauvalle ja sitten askartelin kortin pupu-teemalla.

Kaava: Kisuliini Ottobre 6/2012, muokattu bodyn päälle mekko. Pehmolelun kaava: oma
Kankaat: PaaPii

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ruusuisia unia

Taas olen saanut ommella jotain ihanaa lahjaksi! Unipesän eli Baby nestin. Nämä tulivat minulle tutuksi, kun Murusia blogin Jenni teki aikaisemmin omaa luomustaan yhtenä kesänä. En ollut päässyt tällaisen ompelua kokeilemaan aikaisemmin ja ohjeetkin jostain syystä vaikuttivat minusta vaikeilta. Mutta nyt on juuri syntyneelle ystävän prinsessalle tehty toivottavasti ruusuisia unia sisältävä pesä.
 Unipesän pakkasin sellofaaniin ja sisälle tein pienen ohjeistuksen, mistä pesässä on oikein kysymys ja mitä iloa siitä voi olla.
Tässä vielä hommat kesken
 Teko vaiheessa kyllä ihmettelin kaikkia juttuja, kuten miksi pitää olla kaksi täyttöaukkoa, eikö voi vaan yhtä jättää auki? No huomasin täyttäessä, kuinka kätevää oli, että niitä on se kaksi. Ja onko sillä väliä koska sen narun pujottaa? No kannattaa silloin, kun se on vielä täyttämättä, niin ei mene sormet...(onneksi en ollut kuin osittain täyttänyt, mutta enpä täytteitä poiskaan saanut.
Unipesän kaavan toteutin tällä ohjeella. Ainoastaan tein tuon keskialueen eri kankaasta, saman kokoisena, kuin sisälle tullut pehmuste kerros. Täytin reunat vanulla ja pohjassa on kaksinkertainen fleece sisällä.

Ja kortinkin tein mukaan...
Toivottavasti taloon muuttanut uusi asukas saa perheineen nukkua kauniita unia! <3

torstai 15. kesäkuuta 2017

Jotain pientä

Yhtenä päivänä tässä keväällä iski himo ommella jotain ihan pientä! Ja kun itsellä ei ole ketään IHAN pientä kelle ommella, löytyi kohde ystävän mahasta. Siellä se kohde vieläkin on ja häntä jo kovin odotetaan ulos, mutta vaatteet on nyt toimitettu perille vauvakutsujen yhteydessä.
 Settiin tuli siis body ja housut. Ajattelin näitä tehdessä kesävauvalle, että näissä näkyy Suomen kesä. Sieltä löytyy ruusuja, valoa ja välillä iloista sadetta, niin kuin harmaan kankaan nimessä Happy rain. Sadekin voi olla iloinen asia, ei ainakaan tarvitse kastella kasvimaata. Ja kun Suomen kesä ei aina ole lämmin, tarvitaan pitkiä hihoja ja puntteja lämmittämään.
 Housujen peppu puolella on rypytetyt frillat koristeena. Tein myös pitkät resorit lahkeisiin, jotta housut on mahdollisimman pitkäikäiset ja puntin pituutta pystyy säätämään lahjetta taivuttamalla.
 Silitin merkin kiinni niskapuolelle, paidan ulkopuolelle. Eipähän ole merkkejä vauvaa kutittamassa.

Kaavat: Body: Happy Squirrel OB 1/12 Housut: Little Houses OB 1/12
Kankaat: Kaapin kätköistä...Majapuuta, Noshia

torstai 11. toukokuuta 2017

Vuorovaikutusleikkejä

Tänään oli meidän Leppäkerttu-kerhon juhlat eli viimeinen kerho kerta. Oman innostuksen ja poikani iloksi päätin ehdottaa pitää tässä keväällä avoimessa päiväkodissa vuorovaikutusleikkikerhoa vapaaehtoisesti. Ei meidän onneksi sitä tarvinnut ihan kahdestaan pitää, vaan sain innokkaita kerholaisia mukaan.
 Kokoonnuimme kahdeksan viikon ajan kerhoilemaan ja leikkimään yhdessä. Itsellä on kokemusta kyllä työn puolesta vuorovaikutusleikkikerhoista, mutta en ollut koskaan pitänyt sellaista kerhoa lapsille, niin, että oma vanhempi on mukana.
Se oli kyllä mielettömän kivaa! Vaikkakin itselle ohjaaminen oli välillä haastavaa, kun joukossa mukana oli oma lapseni. Vanhempien läsnäolo toi uudenlaisen twistin toimintaan mukaan, lapsi haki ja sai turvaa omasta tutusta aikuisesta ja oli paljon enemmän käsiä apuna eri leikeissä.
Huomaa, että pikku hiljaa alkaa myös miettiä, että töihin paluu lähestyy kokoajan uhkaavasti... Sitä välillä haaveilee jos jonkun uuden työn voisi aloittaa... (minua kyllä odottaa kokonaan uusi päiväkoti). Voisin hyvin pitää tälläisiä leikkikerhoja lapsille ja vanhemmille, jos sillä voisi tienata elantonsa. Jostain syystä tällä hetkellä kiehtoisi kovasti tehdä työtä lasten sekä vanhempien parissa, ei välttämättä pelkästään lasten. Niin no päiväkodissa sekin toteutuu, mutta ei siis sillä tavalla kuin tarkoitan.
No miksi minä tätä tänne kirjotan, niin vaikka leppäkerttujen takia. Kerholaisia ilmoittautui mukaan 7, mutta olimme koolla yleensä noin 4 laspsen ja vanhemman kesken. Kerhoon oli siis ennakkoon ilmoittautuminen. Lapset olivat kaikki 2-vuotiaita. He valitsivat kerhon nimeksi Leppäkerttu-kerho. Siksi maalailin pieneksi muistoksi pienet leppäkerttukivet kaikille.
 
Kerhossa meillä oli käytössä myös passit, joihin joka kerta sai liimata lopuksi pienen valitsemansa tarran. Passin taakse liimasin viimeistä kertaa varten kaikkien kerhossa leikittyjen leikkien nimet, jotta niitä voi vielä myöhemminkin muistella ja leikkiä kotona.

Tästä jäi kyllä hyvä mieli ja kivoja muistoja <3
 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vappua ja pääsiäistä

Vappua ja vähän pääsiäistä lötyy tästä setistä. En nyt viitsi kuitenkaan ympätä tähän joulua ja juhannusta, vaikka ulkona keli on... miten sen nyt kauniisti sanoisi, no valkoinen. Minulla oli kyllä joku mielikuva, että tästä keväästä piti tulla ennätyslämmin ja hienot kelit ennustettiin jatkuvaksi oikeen juhannukseen asti. No ehkä ne ei ole vielä alkaneet?
Me olemme kuitenkin hehkuttaneet täällä jo vappua ja askarrelltiin koko perhe tänään meille vappulasit hienoilla koristeilla. Kaikki saivat tehdä mieleisensä koristukset omavalintaiselle kartongille.

Piilotan tänne loppuun vähän pääsiäistä. Meillä ei mennyt ruohojen kasvatus tänä vuonna ihan niin kuin strömsössä. Ensin poikani piilotti kaupasta ostetut siemenet. Löydettiin sitten vain vanhoja kauranjyviä ja niitä piilotettiin multaan. No viikon odottelun ja mustan mullan tuijottamisen jälkeen päätettiin kysäistä vielä äidiltäni jäikö häneltä yhtään siemeniä. Kylvimme vielä uudet, mutta ei nekään tahtoneet meille suurta satoa tehdä. No kyllä me muutama pitkä vihreä ruoho nähtiin, se oli pojasta ainakin hauskaa.
Purkit on 2v 3kk taiteilijan tekemiä. Ensin oli suikale keltaista kopiopaperia johon hän sai liimata itse repimiään silkkipaperin paloja. Liimasimme paperin leikatun maitopurkin ympätille. (Kaikki hienot kuvat työn touhusta tuhoutui, kun poistin vahingossa kaikki kuvani puhelimesta).Sitten liimattiin nokka, silmät ja sulkia tipun peppuun. Ruohot vaan ei ihan kasvaneet haaveiden mukaan....Kaksi muuta purkkia piti viedä isomummeille, mutta ei kehdattu. Ehkä niihin voisi vielä jotain muuta istuttaa.
Mutta nyt hauskaa vappua!!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Inskapöksy-projekti

Itse en ollut kuullut aikaisemmin housuista, joissa olisi vetoketju insuliinin pistämistä varten ja tämä jonkun keksimä idea tuntui nerokkaalta. No nyt tiedän ja mahtavaa, jos ne voivat helpottaa arkea ja ovat vielä mukavatkin jalassa. Itselle näissä oli tietenkin haasteena vetoketjut, ne ei ole mitenkään omaa vahvuuttani ompelussa (et varmasti löydä montaa ompelujuttua blogistani jossa on vetoketju) ja nyt niitä saikin sitten tehdä ihan 8 kappaletta. Ehkä tämän myötä oma "vetoketjupelko" vähän helpotti, sillä näiden päätteeksi ompelin meille uusia tyynynpäällisiä sohvalle ja niihinkin tuli vetoketju.
 Tarkastellaanpas nyt vielä näitä yksiä pöksyjä hieman lähemmin. 18cm pitkät vetoketjut housuijen sivuilla, siis mahdollistavat insuliinin pistämisen reiteen, ilman, että housuja tarvitsee riisua. Vetoketjusta aukee siis aukko suoraan paljaaseen ihoon. Jotta ne olisivat mahdollisimman pitkäikäiset, tein niihin hieman ohjetta pidemmät lahjeresorit. Resoreita kääntämällä saa housuista sopivan mittaiset. Vyötäröllä on pehmeä 3cm levyinen kuminauha.
Sitten tämä haastava osuus, vetoketjun ompelu paikoilleen. Ensin mittasin ja merkitsin nuppineuloin kohdat joihin vetskarit tulee, jotta ne sai samalle korkeudelle. Sitten silitin tukikangasta housukappaaleen nurjalle puolelle, johon vetskarin oli tarkoitus tulla. Siihen piirsin lyijykynällä aukon paikan. Housukappaleen toiselle puolelle kiinnitin nuppineuloin kangassuikaleen (mallikuvassa tumman kankaan). Ompelin halkioviivan molemmilta puolilta, n. 3mm päästä viivasta suoralla ompeleella ylhäältä alas. Niin että tikki päätyi yhteen molemmissa päissä. Tämän jälkeen leikkasin halkion saksilla auki.
 Käänsin kangassuikaleen nurjalle puolle ja silitin käänteen. Tämän jälkeen ompelin aukkoon 18cm pitkän piilovetoketjun paikoilleen.
 Suikale oli reilumpi kuin itse vetoketjun leveys ja sain sen avulla vetoketjun pieneen "pussiin", jotta vetoketju ei ole kokoajan kosketuksissa ihon kanssa. Saumurilla siistin kappaleen reunat ja sitten taitoin päät hieman päällekäin ja surautin vielä ne kiinni.. Tukikangas tuli tämän taittelun jälkeen hieman esille, mutta ei näy kuin nurjalla.
 Pöksyihin laitoin vielä ompelumerkit takakappaleen puolelle.

Oli muuten vähän kuin sellainen ylläriompelus, kun ystävä oli tilannut kankaat ja hain paketin postista ja en yhtään tiennyt minkävärisiä kankaita oli tulossa. Ihania olivat kaikki! Erityisesti ihastuin tuohon Fantasian pehmeeseen pintaan ja tuo sininen Pyry sai kokoajan mustikat mieleeni.

Eilen sain myös kuulla, että pöksyjen käyttäjän mielestä housut "tuntuu täydelliseltä" ja ovat "mukavat päällä". 
Se on aina se paras juttu ompelussa!

Kankaat: Nosh
Kaava: PaaPii:n Repo housuista muokattu

Ja note to my self: koita nyt muistaa AINA katsoa, onko pienet sormet käyneet tekemässä säätöjä sun koneeseen ennen ompelua. Ettei tarvitse tehdä kahta kertaa samaa hommaa....

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mun hepulle lippis

Mulle kerrottiin perjantai aamulla: "Vaarilla on oranssi lippis, papalla on keltanen lippis...." Sitten tuli pohdintaa, kun poikani mietti millanen lippis hänellä on. No ei kuulemma ole (vanhat onkin jo vähän pieniä). No kyselin sitten millanen hänellä pitäs olla. Sain vastaukseksi "Harmaa" ja kun kysyin pitääkö siinä olla muutakin, niin kuulemma "Kello". No päätin kuunnella toiveita ja nyt on mieleinen lippis.
 Hatussa on vielä hyvin kasvunvaraa ja lisää tilaa ja parempaa paikallaan pysymistä auttaa lippiksen taakse ommeltava kuminauha. Lippis on kaksinkertaista trikoota.
Kaava tähän ihanaan Heppu nimiseen lippikseen on Kaavailua blogin Ainon tekemä, löydät sen täältä. Poikkesin ohjeesta sen verran, että saumat on ommeltu yhteen saumurilla ja päälle tehdyt tikkaukset kaksoisneulalla. Varmaan vaikuttaa hieman myös ulkonäköön.
Kankaat: Noshia ja kellon kuva painettu kangasvärillä
 Ja sitten voi moni vaan arvailla taas kuinka monta tuntia tämmöiseenkin pieneen hattuun saa kulutettua aikaa??!