Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. heinäkuuta 2018

Siitä tulikin kyltti

Hei pitkästä aikaa!

Aika vaan menee ja en meinaa pysyä sen perässä. Koin pienen järkytyksen tuossa joku aika sitten, kun taas etsin jotain tietoa itselleni blogista ja etusivulla minua tervehti joulukuun postaus Max-tontusta. Tuli aivan epätodellinen olo, että enkö todella ole päivittänyt blogia yhtään tänä vuonna! En näköjään...Joka välissä, missä ehtii sitä on tullut kyllä käytyä askartelukaapilla, välillä yksin ja välillä poikani kanssa. No, mutta jos nyt sitten vähän joulun vastapainoksi kesäistä tunnelmaa.

Helteet sen kun jatkuvat ja hiki tulee ihan vaan paikallaan ollessa. Lapseni kuitenkin kaipailee puuhastelua ja seuraa, niin tänään sitten yhtenä yhteistyönä saatiin aikaiseksi hieno kyltti, mummin tulevaan remontoituun pihasaunaan. Se syntyikin vähän kuin puoliksi vahingossa.
Ensin nähtiin saunan remonttityömaalla kivoja peniä nauloja, sitten etsittiin sopiva lauta. Nikkarointia on täällä muutenkin nyt harrastettu keväästä, joten tänään päätin ehdottaa, mitä jos nauloista tekisi jonkun kuvion. Mietimme mikä kuvio se voisi olla. Annoin sanallisia esimerkkejä ja niistä sitten poikani valitsi sydämen. Siinä kun nauloja nakutimme, saimme idean, että tehdään siitä mummille yllätyskyltti saunaan. Piirrettiin nauloille paikat. Poikani oli tarkka, että hän sai ottaa naulan rasiasta ja valita mihin kohtaan merkeistä se laitetaan. Nakutin hieman alkuun, jotta naula tarttui ja poikani sai nakutella loput.
Sitten valittiin sopivaksi maalin väriksi valkoinen. Maalina käytettiin akryylimaalia. Sitä sudittiin pienin pensselin koko työn ympäri. Eipä tosiaan tajuttu ensin maalata työtä, kun emme tienneet maalia tarvitsevamme tässä hommassa. Maali kuivui nopeasti.
Sitten meillä olikin välissä leikkiä, jossa poikani etsi kanssani "aarretta", kaikki eri kirjaimet johdattivat meitä sisällä eri paikkaan. L kirjaimesta keksittiin mennä lankakoria kaivelemaan ja etsimään sopivat langat nauloihin kieputeltavaksi. Uusi sauna on sisältä harmaan, valkoisen ja mustan sävyinen, joten valitsimme mustaa ja harmaata sydämeen. Kieputimme lankaa yhdessä, kun huomasimme, että se on vielä vaikea saada pysymään tarpeeksi tiukalla tämmöisen "pienen ison" ihmisen käsillä. Kieputellessa lankaa, mietimme voisiko kylttiin mahtua vielä jotain tekstiä. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja, joista poikani mielestä paras oli pelkkä "sauna".
Sielläpä kyltti koristaa nyt saunan ovea. Olipa kiva projekti. Tällaisia pieniä sisustuskylttejä voisi hyvin tehdä vaikka pienenä tuliaisena joskus jollekin. Siispä käytän myös tunnistetta lahjaidea jälleen. Sieltä tunnisteista, kun on kätevä käydä välillä etsimässä ideoita.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

LUUKKU 14 - Joulupolku

 Seikkailimme 10 päivää sitten pihallamme juhlien pikkujouluja. Olin valmistanut pienen tonttupolun/seikkailun lapsille ja halukkaille aikuisille pikkujoulujen alkuun. Jäi kyllä hyvä mieli ja kannatti järjestää, kun lapset olivat niin innoissaan ja tosissaan mukana selvittämssä jouluista mysteeriä. Nyt tulee paljon tekstiä. Jaksatkohan lukea loppuun? ;)

Joulupolku, lyhtyjen mysteeri

Näin homma eteni...

Kun olin varmistanut, että rata oli valmiina tulin hakemaan lapsia sisältä apuun. Olin "löytänyt" pihalta puhelimen ja ihmettelin kenen se voi olla. Ja kerroin, että se soi aina välillä ja aluksi en vastannut ja sitten kun vastasin, minua pyydettiin tulemaan ulos leikkipaikan lähelle. En kuulemma voi tulla yksin, kun hommassa tarvitaan paljon käsiä ja minun piti tulla kysymään lähteekö joku avuksi. No arvaatteko lähtikö? Kyllä sain oikein reippaita apulaisia mukaani.

Oma pikkutonttuni (1v 10kk) oli vielä aika pieni ymmärtämään jutun juonta, mutta oli kyllä myöskin mukana seikkailemassa. Olin koittanut tehdä radasta kaiken ikäsille sopivan, sillä lapsia juhlissa oli  eri ikäisiä, 3-9 vuotiaita, oman poikani lisäksi.

Reitillä oli 6 pistettä. Ensimmäiseksi, kun kaikki olivat pihalla puhelimeni alkoi taas soida (laitoin soittoääni valikosta aina tarvittaessa saman soittoäänen soimaan). Pisteillä ei siis tarvinnut olla ohjeita erikseen vaan ne "tulivat" minulle puhelimeen. Tonttu tarkkaili meitä ja otti yhteyttä aina kun tarvittiin.

Ensimmäiseksi kerroin lapsille, että tontut ovat olleet edellisenä yönä meidän pihalla ja naapurin pihalla (äitini mökin piha) ja heiltä on jäänyt pihalle joulumuorilta lainattuja lyhtyjä. Jos mitenkään voimme auttaa etsimään niitä ja palauttamaan sovittuun paikkaan. Yksi lyhty voisi kuulemma löytyä hiekkalaatikosta.
 Meidän hiekkalaatikolla ei ole enää paljon leikitty tässä marraskuussa ja se on aina peitettynä pressulla, kun sitä ei käytetä. Olin sinne päivällä piilottanut 5 pientä muovipussia sisältöineen (jokaiselle yhden löydettävän jutun) ja ensimmäisen lyhdyn (sitä en kaivanut hiekkaan). Lasten tehtävä oli kaivaa pussit esiin saamiensa ohjeiden mukaan. Luulin, että tehtävä olisi helppo, mutta kyllä siihen upposi aika hyvin aikaa! Pussit kuitenin onneksi löydettiin.
Niiden sisältä löytyi tulitikkurasian kuori, rasian laatikko, tulitikkuja, kynttilä ja kartta. Nyt alkoi lapsia jännittää vielä enemmän. Mikä ihmeen kartta se oikein oli! Ja he alkoivat miettiä mihin nyt pitää mennä.
 Sytytimme ensimmäiseen lyhtyyn kynttilän ja lähdimme kartan ohjaamaan suuntaan. Matkalla puhelin soi jälleen ja sain lisää ohjeita. Kerroin niitä eteenpäin lapsille, aivan kuin joku puhuisi minulle puhelimessa. Seuraava lyhty pitäisi olla ihan lähellä. (Olin kiinnittänyt etsittäviin lyhtyihin numerolaput). Kohta etsintöjen jälkeen löytyikin numero kaksi.
Meille selvisi, että meidän täytyi tehdä samalla tavalla kuin tontut olivat viime yönä tehneet. Ja toisella pisteellä olikin aiheena lumisota. Ihmettelimme miten voimme olla lumisotaa, ilman lunta. Sitten löytyikin ämpäri johon olin tehnyt häntäpalloja sanomalehdestä ja pakastepusseista.
Ensin aikuiset joutuivat seisomaan lankulle ja lapset saivat heittää heitä lumipalloilla ja sitten aikuiset pääsivät heittämään myös lapsia. Kun leikki oli ohi, sytytimme lyhtyyn kynttilän (kynttilät olivat muissa lyhdyissä valmiina).ja lähdimme seuraavaan kartan osoittamaan paikkaan. Karttaan oli merkitty seuraavaan kohtaan tähtiä.
Kolmas lyhty löytyi pihatulen vierestä mökin pihalta. Jälleen puhelin soi ja se antoi tehtäväksi koittaa tuijotella tähtiä taivaalla. Harmiksi oli pilvinen taivas ja siellä ei mitään näkynyt. (Minun oli tarkoitus samaan aikaan sytyttää korkealle yksi tähtisädetikku palamaan, mutta se oli märästä lumesta kastunut, niin ei onnistunut) Sytytin sitten yhden tähtisädetikun ja pidin sitä kädessäni. Sanoin, että sain tähden kiinni. Tontut olivat täällä kuulemma leikkineet tähtien kanssa, kun kolmas lyhty unohtui. Kaikki saivat tähtisädetikut ja se olikin jännään seurata tähtien räiskettä.
Kun viimeinenkin tikku sammui, jatkoimme matkaa kulkien pihasaunan takaa. Saunan portailla oli taas yksi lyhty ja puhelin soi. Piti kuulemma liikkua hiljempaa, kun tontuilla oli saunassa juuri saunavuoro, etteivät he säikähdä. (Olin laittanut saunaan radio Aallon päälle, koska sieltä tulee näihin aikoihin vain joulumusaa).
 Lapset menivät hiljaa kuuntelemaan saunan ovelle, siellä kuulemma jotkut juttelivat (toimittajat äänessä). Sitten ne kuulemma alkoivat laulaa Joulupuu on rakennettu-laulua. Hiivimme hiljaa kurkkimaan saunan sivuikkunasta ja siellä tosiaan istui lyhtyjen valossa kaksi tonttua. (Yhden kynttilän olin laittanut kiukaseen, niin näytti kuin siellä olisi tuli päällä.) Onneksi tontut eivät huomanneet meitä ja niillä oli vaatteet päällä!
Ikkunan takana tontut saunoivat, heistä ei saatu kuvaa :)
Sitten lähdimme kohti seuraavaa paikkaa. Se olikin jo viides lyhty. Kartan mukaan siellä pitäisi olla silta. Koitin lapsille selittää, ettei meidän pihalla ole mitään siltaa. Olisin kyllä huomannut jos olisi ollut. Puhelin soi taas ja silta löytyi! Olimme sen tehneet mieheni kanssa laittamalla puulavoja, lautoja ja tikapuut pitkin maata kulkemaan. Niitä pitkin oli tarkoitus päästä yli toiselle puolelle. Myös jonkun oli kuljetettava viides lyhty mukanaan. Sillan sai ylittää yksi kerrallan ja jokainen sai raikuvat kunnianosoitukset päästyään sillan yli.
Kartan mukaan oli enää yksi paikka löydettävänä. Olin yrittänyt piirtää karttaan siihen kohtaan lyhdyn, mutta lasten mielestä seuraavaksi piti löytää jotain linnunpönttöihin liittyvää. No onneksi seuraava lyhty oli lähellä lintujen ruokkimispaikkaa, niin oli sitten jonkunlainen aasinsilta.
Puhelin soi jälleen ja saimme viimeiset ohjeet ja löysimme lyhdyn. Ensin leikimme piirissä Tonttujen jouluyötä (Tämä ei ollut yhtään suunniteltu, tajusin, että paketit puuttuivat pöydän alta ja piti keksiä joku harhautus, jonka aikana voisin juosta korjaamaan tilanteen. Taisi mennä täydestä) ja sen jälkeen lapset saivat tehtävän. Jokaisen tulisi hiipiä terassille vuorollaan ja tuoda yksi lyhty pöydälle, niin ettei kukaan talossa sisällä olevista saa huomata. Kun lyhty oli saatu pöydälle sai hakea itselleen aarteen pöydän alle kätketystä korista. Kylläpä oli taitavia hiipijöitä nämä lyhtyjen palauttajat ja kaikki löysivät itselleen aarteen. (Ne esittelenkin myöhemmin)
Kun kaikki olivat saaneet aarteen kerroin, että tontut tulevat ensi yönä hakemaan lyhdyt pöydältä ja kiittelin avusta. Pääsimme sisälle lämmittelemään, syömään puuroa ja paistamaan pipareita.
Kiitos kuvista Aimo ja Jenni! Ja kiitos paljon kaikille osallistuneille <3

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Missä on piilossa leppäkerttu?

Kiviä on varmasti maalattu jo kautta aikojen. Eikä ihme, onhan se kivaa puuhaa. Kivistä voi maalata vaikka leikkikaverin hiekkalaatikolle.

"Missä on piilossa leppäkerttu, leppäkerttu?
Missä on piilossa leppäkerttu, leppäkerttu?
No sieltähän se löytyi se leppäkerttu, leppäkerttu. 
No sieltähän se löytyi se leppäkerttu, leppäkerttu"
 (laululeikki)

 Tälle leppäkertulle maistuu myös herkulliset hiekkakakut. Ainakin ne aina katoavat leppäkertun masuun sen lähestyessä niitä.
 Välillä tämä leppäkerttu alias Kerttu Leppänen viihtyy ystävänsä kanssa viileillä kivillä huilailemassa helteeltä ja hurjilta leikeiltä. (Helteet kyllä nyt jo katosi jonnekin?)
 Leppäkertut ovat maalattu akryyliväreillä, joten ne kestävät hieman myös sään vaihtelua ulkona.
 Tällainen maalaus on vielä aika haastavaa 1v 4kk ikäiselle, mutta yhdessä sen voi tehdä varmasti. Yhdessä tekemisestä ja kuitenkin kokemus mieleen ja näkee mallia miten maalataan. Leppäkertun pilkkujen maalaus olikin hauskaa yhdessä, kun sanottiin aina "töts", kun pensseli osui kohteeseen. Silmät on liimattu maalin kuivuttua tavallisella erikeepperillä ja hyvin ovat kuivumisen jälkeen pysyneet leikeissä mukana.
Toukokuussa olemme rakentaneet pihallemme leikkipaikkaa (puistot ovat tylsän kaukana). Nyt siellä on jo hiekkalaatikko ja hämähäkkikeinu. Muumitalosta olen aina haaveillut, mutta saa nähdä millainen mökki vielä joskus aikaan saadaan. Lisää kuvia leikkipaikasta voin luvata myöhemmin....

lauantai 7. toukokuuta 2016

Makoisia löylyjä - reikäkauha

Ostin pojalleni ikeasta kylpyleluiksi muovisia tornipalikoita, joissa oli reikiä pohjassa (koitin löytää linkkiä siihen leluun, mutta en löytänyt). Ne eivät siis alunperin olleet kylpyleluja, mutta kun epäonnistuin tekemään vanhasta muovirasiasta "sadesuihkun" (reikäkohdista tuli terävät), näinkin tornipalikat uusin silmin. Niissä kun oli jo valmiiksi reijät.

Reikäiset kipot ovat olleet suosittuja kylpyleluja ja niistä osa on ollut mukana myös saunan puolella. Vesi valuu niistä mukavan pehmeästi ja välillä voi pikkuisen saunojan päälle valella niillä vettä.

No mitenkäs sitten me isommat saunojat, jos pieni kippo ei riitä? Sitä varten askartelin vähän suuremman "sadesuihkun". Tämä suihku askarreltiin äitini pihasaunaan kesäksi, sopivasti äitienpäivälahjaksi. Se on läpäissyt meidän kotisaunan testit. Sen avulla voi vaikka pihasaunassa (jos ei ole suihkua) auttaa toista peseytymään, pitämällä kauhaa ylhäällä. Vesi valuu kauhasta pois tasaisesti. (Nyt varmaan orthex tai joku muu varastaa ideani?)

Tähän tarvitaan:
-Orthexin vesikauha
-Tussi
-Porakone
-Paperia
-Hiontaa varten laite tai paperia?

Tein siis näin:
Ensin suunnittelin kuvion paperille. Tein sydämen, joka on juuri sopivan kokoinen kauhan pohjaan. Siihen suunnittelin reikien paikat. Reikiä ei kannata olla liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Eli sopivasti reikiä :D tähän kuvioon tuli yhteensä porattua 33 pientä reikää, jotka muodostivat kuvion pohjaan.
 Kauhan alla kannattaa pitää esim. puupalaa, ettei tule tuhottua vaikka hienoa lattiaa.
 Porauksesta tulee pientä muoviroskaa. Ja jotta kukaan ei satuta itseään kauhan kanssa, kannattaa reikäkohtia hioa kevyesti, ne voivat olla rosoiset. Itse löysin tuollaisen ihan pienen hiomalaitteen kaappien kätköistä.
 Sitten puhdistus ja kauha saunaan mukaan testiin! Tästä tuli hauska! Niin hauska, että pitää hakea uusi kauha, jotta meidänkin saunaan saadaan tällainen.
Sitten vain: "Löylyä lissää eihän tää tunnu missään.." (Kyllä, meillä on vähän kuunneltu myös Ti-Ti Nallea)

perjantai 5. syyskuuta 2014

Syysnurmen kukkia -Tunika

Taas voi sateiden jälkeen kehua keliä oikeen urakalla ja joka paikassa! On se hienoa kun sateen jälkeen paistaa aurinko. Itse tein pihahommia viimeisen lomaviikon sateessa, kesäloma tuntui kurahousut jalassa kömpiessä syyslomalta. Loma on kuitenkin aina loma. Saatiin taas pihaa muokattua askeleen eteenpäin...

Mutta sitten siihen tunikaan. Äitini oli tilannut itselleen metrin verran kangasta ja toi sen minulle lainaan "Jos siitä jonkun tunikan saisi". No saihan siitä tälläisen:

Kaavana käytin samaa kaavaa, kuin itselleni tekemässä tunikassa, joka löytyy täältä. Malli on mukava päällä, rento, mutta siisti.

Kaava: yläosaan olen käyttänyt OB:n Tennessee jerseymekon kaavaa, alaspäin jatkuu omalla kaavalla.
Kangas:Nosh Organics, Anemone, tumma olivii

Palataan vielä sinne pihalle... Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat pihan yhdestä nurkasta. Lopputulos ei ole vielä täysin valmis, sillä tälle alueelle olisi tulossa muutakin viihdykettä, kuin nurmikko ja haketta. Ehkä tänne päästään kurkistamaan vielä uudestaan, joskus myöhemmin.
Tänään otetussa kuvassa nurmikko on alkanut jo kasvamaan. Se kasvaa aivan silmissä!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Keinutaan - tee se itse keinu


Olen jo muutaman kesän katsellut äitini mökin pihan huonokuntoisia keinuja, tuossa naapuri pihalla. Ketjuista sai oranssit kädet keinuessa ruosteen takia ja renkaatkin olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Vanhoista keinuista on hyviä muistoja, ne ovat olleet siinä niin kauan kuin muistan. Parhaita muistoja ovat kuitenkin vanhat kunnon keinupehvis-ottelut! Muistatko vielä sitä peliä?

Otin rohkeuden ja päätin asiaa ja kaupan valmiita keinuja tutkiessani tekemään keinut itse. En halunnut muovista keinua ja rengaskeinukaan ei nyt houkutellut (vaikka sen tekemistä ensin mietin), päädyin hyväksi havaittuun materiaaliin puuhun!

Ja näin ne keinut syntyivät:
 Tarvikkeet hankittua piti vain tarttua tuumasta toimeen. Ensin mittasin leveästä lankusta kaksi 58cm pituista palaa ja sahasin poikki.
 Sahaus reunat tulivat hieman röpelöisiksi joten...
 Näytin niille hetken hiomahiirtä ja epätasaisuus oli kadonnut.
 Sitten mittasin silmukkaruuvien paikat. Porausreiän keskipiste oli 2cm molemmista reunoista. Hakkasin ruuvin koloon kumivasaralla. Alun perin olin ajatellu vaihtaa silmukkaruuvin mukana tulleen prikan suurempaan ja hankinkin niitä myös yläpuolelle, mutta olin niin innokas, että ne pääsivät tuossa vaiheessa unohtumaan (Lopuksi mietin miksi niitä jäi niin paljon). No alapuolle ne kuitenkin tuli.
 Tässä silmukkaruuvi on laitettuna paikoilleen, vielä ilman loppukiristystä.
 Ja tässäkin hommassa kehittyi, niin kuin monessa muussakin työskentelyssä aina vaan paremmaksi homman edetessä. Ensimmäisen kanssa nyhräsin vaikka kuinka kauan, mutta loppua kohden vauhti kasvoi huimasti.
 Ja tässä tämä sakkeliksi kutsuttu osa. Itse kutsuin sitä saakeliksi.
 Jos olisin hankkinut tarpeeksi suuret silmukkaruuvit joista ketju olisi mennyt läpi olisin tarvinnut jokaiseen reunaan vain yhden sakkelin. Mutta kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä ja ketju ei mahtunutkaan lenkkien läpi jouduin hankkimaan sakkeleita lisää. Ketju on kiinnitetty silmukkaruuveihin sakkelien avulla.
 Sakkeli yhdistää myös lyhyemmän ketjun pätkän pitkään ylös menevään ketjuun.
 Vanhasta puutarhaletkusta leikkasin neljä 80cm pätkää. Niiden pujottaminen ketjun päälle ei ollut mitenkään helppoa. Taistelin rautalangan ja ruuvimeisselin avulla ketjun pään näkyviin yhteen letkun pätkään. Siihen kului aikaa yli puoli tuntia. Koin järkevämmäksi odottaa, että saan mieheni avuksi hommiin.
 Yhdessä pujotimme letkun pätkät paikalleen. Rautalanka oli kiinnitetty kaksin kerroin ketjun päähän ja pujotettu letkun läpi. Vedin ketjua rautalangan avulla samalla kun mieheni koitti saada letkua kulkemaan ketjua pitkin. Sujui melko näppärästi, mutta ei olisi onnistunut ilman apua!
 Mutterien viimeistelykiristys tehtiin myös yhdessä.
 Sitten vanhat keinut pois ja uutta tilalle! Näissä mahtuu aikuinenkin keinua. Kyllä tuli hyvät vauhdit! Asensimme keinut nyt aluksi kahteen eri korkeuteen. Keinujen korkeutta voi vielä säätää, sillä ketjua jäi yläpäähän melko reilusti ylimääräistä ja ei löytynyt tarpeeksi järeää leikkuria ketjun katkaisemiseksi. Melkein olisi voinut jättää pari metriä ostamatta...

Keinut ennen ja jälkeen: (nurmikkokin sopivasti ajettu jälkeen kuvaa varten)

Tarvikkeet keinuihin:
10m 6mm kuumasinkittyä ketjua (vähempikin olisi riittänyt)
12 kpl sakkelia
8 kpl 8x130mm kuumasinkittyä silmukkaruuvia
8 kpl mutteria
8 kpl prikkaa (ostin kyllä 16, mutta unohdin käyttää niistä puolet)
Jämä lankku
Vanhaa puutarhaletkua

Tarvikkeita tuli hankittua: Motonetistä, K-raudasta ja Starkista