Vappua ja pääsiäistä

Vappua ja vähän pääsiäistä lötyy tästä setistä. En nyt viitsi kuitenkaan ympätä tähän joulua ja juhannusta, vaikka ulkona keli on... miten sen nyt kauniisti sanoisi, no valkoinen. Minulla oli kyllä joku mielikuva, että tästä keväästä piti tulla ennätyslämmin ja hienot kelit ennustettiin jatkuvaksi oikeen juhannukseen asti. No ehkä ne ei ole vielä alkaneet?

Me olemme kuitenkin hehkuttaneet täällä jo vappua ja askarrelltiin koko perhe tänään meille vappulasit hienoilla koristeilla. Kaikki saivat tehdä mieleisensä koristukset omavalintaiselle kartongille.

Piilotan tänne loppuun vähän pääsiäistä. Meillä ei mennyt ruohojen kasvatus tänä vuonna ihan niin kuin strömsössä. Ensin poikani piilotti kaupasta ostetut siemenet. Löydettiin sitten vain vanhoja kauranjyviä ja niitä piilotettiin multaan. No viikon odottelun ja mustan mullan tuijottamisen jälkeen päätettiin kysäistä vielä äidiltäni jäikö häneltä yhtään siemeniä. Kylvimme vielä uudet, mutta ei nekään tahtoneet meille suurta satoa tehdä. No kyllä me muutama pitkä vihreä ruoho nähtiin, se oli pojasta ainakin hauskaa.

Purkit on 2v 3kk taiteilijan tekemiä. Ensin oli suikale keltaista kopiopaperia johon hän sai liimata itse repimiään silkkipaperin paloja. Liimasimme paperin leikatun maitopurkin ympätille. (Kaikki hienot kuvat työn touhusta tuhoutui, kun poistin vahingossa kaikki kuvani puhelimesta).Sitten liimattiin nokka, silmät ja sulkia tipun peppuun. Ruohot vaan ei ihan kasvaneet haaveiden mukaan....Kaksi muuta purkkia piti viedä isomummeille, mutta ei kehdattu. Ehkä niihin voisi vielä jotain muuta istuttaa.

Mutta nyt hauskaa vappua!!

Mun hepulle lippis

Mulle kerrottiin perjantai aamulla: "Vaarilla on oranssi lippis, papalla on keltanen lippis...." Sitten tuli pohdintaa, kun poikani mietti millanen lippis hänellä on. No ei kuulemma ole (vanhat onkin jo vähän pieniä). No kyselin sitten millanen hänellä pitäs olla. Sain vastaukseksi "Harmaa" ja kun kysyin pitääkö siinä olla muutakin, niin kuulemma "Kello". No päätin kuunnella toiveita ja nyt on mieleinen lippis.

 Hatussa on vielä hyvin kasvunvaraa ja lisää tilaa ja parempaa paikallaan pysymistä auttaa lippiksen taakse ommeltava kuminauha. Lippis on kaksinkertaista trikoota.

Kaava tähän ihanaan Heppu nimiseen lippikseen on Kaavailua blogin Ainon tekemä, löydät sen täältä. Poikkesin ohjeesta sen verran, että saumat on ommeltu yhteen saumurilla ja päälle tehdyt tikkaukset kaksoisneulalla. Varmaan vaikuttaa hieman myös ulkonäköön.

Kankaat: Noshia ja kellon kuva painettu kangasvärillä

 Ja sitten voi moni vaan arvailla taas kuinka monta tuntia tämmöiseenkin pieneen hattuun saa kulutettua aikaa??!

Taulut ja rätit

 No mutta löytyihän vieläkin. Olihan meillä vielä pari askartelua tehty äideille tai mummeille. Lähitkö tämä nyt ihan käsistä tänä vuonna?

Nämä taulut syntyivät yhteistyössä poikani kanssa. Hän maalasi hyvin vauhdikkaasti, niin kuin ylhäältä voi nähdä paperin omin pikku käsin. Sitten teimme sabluunat käsistä ja jaloista samaa tekniikkaa käyttäen kuin tässä ja piirsin ja leikkasin jäljet irti maalauksesta. (Note to myself: Älä laita maalaajalle ruokalappua vaatteiden suojaksi, luulee saavansa jotain syötävää)

 Sitten vähän rekvisiittaa ja taustaa ympärille ja teos kehyksiin. Tällainen sopisi myös lapsen omalle seinälle.

 Ja sitten olin jo aikaisemmin tilannut pari tällaista rättiä Hyvän tuulen puoti-verkkokaupasta. Rätin taakse käytin aikaisemmin tekemiä sabluunoja ja hahmottelin kangastussilla poikani käden jäljet.

Olisikohan siinä nyt kaikki tämän vuoden äitienpäivä jutut?

On paitaa ja on pöksyy...

Hus pois, senkin ompelujumi! Ja menihän se pois!

Joskus sitä voi mennä vaan ihan jumiin ja tuntuu, ettei mikään tehoa. Myös ompelujumiin voi mennä. Ei vaan saa mitään ommeltua... Minulla oli sellainen ollut jo pitkään, mutta nyt löysin jostakin energiaa ja innostusta selättää sen. Syntyi body ja pöksyt pojalleni. Että mitä sitä nyt sen enempää jaarittelemaan ;)

 Kaavat: Body: Kisuliini 80cm, Pöksyt: Nosh Baggy 80cm (muutoksia: tikkaus puuttuu haarasaumasta ja vyötärön kuminauhaa ei löytynyt tarvitussa leveydessä)
Kankaat: Body: Bears Majapuulta, Resori Nosh, Housut: Nosh farkkuJC&resorit

Laatikkomaja

PIM, POM! Onko siellä ketään kotona? Ovi avautuu hetkeksi ja menee taas nenän edestä kiinni. Sitten kuuluu jännittynyttä naurua ja jos kurkistaa laatikkoon voi nähdä pienen pojan joka heiluttaa päätään ei:n merkiksi.

Siitä asti kun 1-vuotis valokuvaukset ovat olleet ohi, on meillä pyörinyt suuri pahvilaatikko ympäri taloa. Sen nimi on laatikkomaja. Siellä on leikitty jo monet kivat leikit ja taidetaan vielä leikkiä jatkossakin. Kuvauksista jäänyt laatikko sai nimittäin muuntua majaksi, joka on pikku hiljaa muokkautunut tämän hetkiseen olemukseensa.

 Meillä on aina tykätty leikkiä ovilla, niin ensin päätin tehdä laatikkoon oven. No jotta laatikkoon ei olisi niin pelottava mennä, sinne tarvittiin valon lähde eli ikkuna. Ja täytyyhän jostain ikkunasta voida vaan kurkistaa kuka on tulossa, niin sen voi myös halutessaan sulkea.

Aukkojen leikkaaminen siististi onnistui kätevästi askarteluveitsellä. Veitsi on terävä ja sitä kannattaa käyttää todella varovaisesti. Sanoinko jo, että se on terävä? No se on terävä, itse en edes huomannut kun viilsin sillä sormeeni jota pidin toisella puolella tukena (fiksua). No on myös vähän verta koristeena ;)

Jatketaanpas vielä luomiskertomusta. Pahvilaatikko kaipasi itseensä jotain muutakin kuviota kuin ruskeaa pintaa. Piirsin sitten punaisella tussilla vähän koristeita taloon, joita nimesimme yhdessä lapsen kanssa. Oveen tuli myös kyltti, jossa oli asukkaan nimi.

 Myöhemmin meillä oli täällä kolme reipasta tyttöä, jotka saivat idean värittää taloa. Totta kai se kävi! Myös laatikkomajan sisälle tuli väriteltyä ja piirreltyä kaikenlaista. Tytöt olivat innoissaan!

Laatikkomajaan on myös tukeva katto, mutta se on saanut jo uuden elämän taikahiekkaleikeistä.

 Laatikkomajan oviaukkoon voi myös virittää ikeasta hankitun tunnelin. Majaan on välillä paljon hauskempi kulkea putkea pitkin. Silloin ei pääse tulemaan isompia tunkeilijoita (äiti tai isä) mukaan.

 Myös pehmolelut tekevät välillä yllätyshyökkäyksiä majaan ja silloin ne tunkevat sisään ovesta ja ikkunoista. Asukas antaa heille usein lentävän häädön, välillä naurun kera. Ertyisesti tämä yksi lintu ei saa tulla taloon ja se usein kysyykin MIKSI? Ja se vasta hauskaa onkin.

Tällä viikolla talo sai taas vähän jotain uutta tuunausta ovikellon ja postilaatikon. Ovikellon alapuolella oleva kukka oli toiminut aikaisemmin ovikellona, mutta pitihän siitä tehdä samanlainen kuin kotiovessa ja samalla pim pom tekstillä. Postilaatikot on varmasti myös jänniä, kun niitä voi avata. Poika on vain usein sitä mieltä, kun näkee minkä tahansa postilaatikon, että "ei oo tullu postia". Pää alkaa heti pyöriä ja ilme on aika surkea. Meille taitaa tulla liian vähän postia?

 Tähän laatikkomajan postilaatikkoon saa myös itse toimittaa postia. Sitä varten on askarreltu kolme erilaista kirjekuorta, jossa on sisällä tukena paperia. Kuorista voi jo päätellä mitä postia ne ovat...yksi kirje on rakkauskirje äidiltä ja isiltä, toinen on lasku lumiukolta viime talvesta ja kolmas on pihan linnuilta.

Leikkimaailmaan voi helposti sujahtaa mukaan ja rikastuttaa lapsen leikkiä. Jos lapsi on terve, kun se leikkii, niin onko äiti myös? ;)

(Iso laatikko on isin työpaikalta Motonetin varastosta)

Pääsiäistaidetta pienen taaperoni kanssa

 Joulupukki toi kivat touhukortit meille joissa on kaikkea erilaista puuhaa taaperon kanssa. Vauva-aikana olikin saman sarjan kortit Vauvan kanssa, meillä myös käytössä. Suosittelen! Nyt olemme jo uusistakin korteista joitakin ideoita ottaneet käyttöön. Esimerkiksi tämän idea tuli korteista. Nyt meillä on pirteästi koristeltu ikkuna eteisessä.

 Ja näin se homma eteni...

Kiinnitin kontaktimuovia lapseni korkeudelle kulmista teipeillä kiinni. Liima pinta jäi siis ulos päin. Meillä kun ei oikein seinissä ole tasaisia pintoja (hirsitalo), niin ovi oli oikein sopiva kohde.

 Sitten etsittiin askartelukaapista sopivia materiaaleja. Tässä on löytynyt silkkipaperia, langan pätkiä ja niin kuin sormikin näyttää pehmeitä höyheniä.

 Pieni taapero sai niitä sitten kuljettaa ja asetella tahtomallaan tavalla kiinni muoviin. Erityisen paljon hän piti silkkipaperipalojen laittelusta, joten niitä leikattiin välissä vähän lisääkin.

 Sitten kun taiteilija (1v 1kk) oli valmis, pakeni hän sen merkiksi pois taiteen luolta oven taakse.

 Yhdessä veimme valmiin työn eteisen ikkunaan ja ihastelimme sitä auringon valossa.

Muoks. Kerrottakoon vielä, kun poikani heräsi päiväunilta, hän yritti kiinnittää yli jääneitä sulkia samaiseen oveen. Laitoimme sitten muovia lisää, hänen aloitteestaan ja teimme pari taideteosta lisää.

Lippa kohti kesää

Kevät on vauhdissa ja se tarkoittaa, että kohti kesää mennään. Tässä on ollut jo monta päivää, kun on ollut lämpimämpää kuin viime juhannuksena. (Muistan vieläkin istuneeni järven rannalla grillaamassa, rakeita satoi ja ilman toppatakkia, pipoa ja hanskoja olisi jäätynyt.)

Aurinko on ainakin täällä häikäissyt välillä silmään ja omankin lippapipon on saanut kaivaa jo esille. Ja kun lippapipossa jo tarkenee, on oikeasti kevät!

Tässä on tullut taas muutama lippapipo väsäiltyä...

Tähän lippapipoon on käytetty Jennin murusia lippapipon kaavaa.

 Tämä on itse tekemäni vauva koko, sillä Murusia ja Noshin lippapipojen kaavat olivat vielä liian isoja omalle vauvalle.

Yllä olevat menivät lahjaksi kahteen pieneen suloiseen päähän, sisaruksille.

Ja kyllä meidänkin pojalla pitää olla lippapipo <3

<3 Niin rakas ja pieni... <3

Kankaat: Nosh Organics
Kaava: Jennin murusia ja oma vauvan lippapipo

Keväisten perhosten lento -musiikkimaalaus

"Mun kotona ei kyllä oo tämmöstä musiikkia, missä ei oo sanoja" Kuuntelmimme lasten kanssa Vivaldin neljä vuoden aikaa-levyä ja nautimme maalaamisesta vesiväreillä.

Aloitimme työskentelyn tekemällä keväisten perhosten taitolentoja paperille valkoisella liidulla. Lapset ihmettelivät kun mitään ei näkynyt. Taika perhoset kuitenkin lentelivät pitkin paperia, osalla hurjaakin vauhtia.

Kun työ oli hyvin maalarinteipillä kiinni alustassa aloitimme maalauksen. Värejä sai käyttää vapaasti. Jokaisessa purkissa oli yksi väri ja siihen oma pensseli. Ohjeena oli värjätä koko paperi ja piilottaa mahdollisia näkyviä valkoisia kohtia. Musiikki selvästi rentoutti ja rauhoitti maalareita. Kaikki keskittyivät omaan paperiinsa.

Mitä kummaa väri ei tarttunutkaan kohtiin joissa perhonen oli lentänyt!

Kun työt olivat kuivuneet, lapset saivat liimata paperileikkurilla tehtyjä perhosia lentelemään kuvan päälle.

Tulipas ihania värejä seinälle! 

Pikku askartelijoiden äitienpäivälahjoja

Äitienpäivälahjoihin päiväkotiryhmässämme käytimme tänä vuonna kutistemuovia. Isätkin ovat kerran saaneet kutistemuovisen avaimenperän lahjaksi. Nyt lapset saivat valita haluavatko tehdä korun vai avaimenperän.

Ensin piirrettiin pyöreän muotoiseen kirkkaaseen kutistemuovipalaan. Ympyrän halkaisija oli noin 10 cm. Kuumentamisen jälkeen ympyrän halkaisija oli hieman yli 4 cm. Tussin korkin avaaminen voi olla muuten ihmeellistä!

Nauhaan pujotettiin myös pari lasten valitsemaan kaunista puuhelmeä.

Ohje kutistemuovin käyttöön löytyy täältä.

Korttiaskarteluna teimme äidille kukkakimppu-kortin.

Pohjan sai valita kahdesta eri muodosta. Sitten lapsi sai repiä silkkipaperia ja liimata ne kiinni korttipohjaan. Olin kuvioleikkurilla tehnyt valmiiksi vaaleanpunaisia, punaisia ja sinisiä kukkia. Nämä värit eivät miellyttäneet kaikkia askartelijoita, haluttiin myös mustia ja vihreitä kukkia. Ja täytyy sanoa, että erittäin hyvä idea!

Kukat sai sitten liimailla korttiin kukin haluamallaan tavalla. Jokainen lapsi selviytyi lähes itsenäisesti koko kortin teosta, melkein vain ihan pienimmät tarvitsivat apua.

Kortin taakse kirjattiin lapsen ajatuksia äidistä. Mitä kenelläkin tuli mieleen. Eniten hilpeyttä itsessäni aiheutti lause: "Äiti on yskiny mua päin, kun mä oon ollu kipee."

Toivottavasti nämä lahjat ja kortit ja lasten halaukset saavat ryhmämme äideille hymyn huulille. 

 

<3 HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! <3