Jouluinen rauhoittumispullo

Minä törmäsin netissä rauhoittumispulloihin. Lapseni on himoinnut kaupassa semmoisia lumihiutalepalloja jo aiemmin ja nähtyäni tämmöisen pullon, ajattelin, että voimme tehdä sellaisen itse. Aikaisemmin olen tehnyt tällaisen "hiutalepallon" pilttipurkkiin. Liimasin sen kannen pohjaan pienen joulupukin, joka on saanut lumet päälleen, purkkia ravistaessa. Nämä kaikki ideat yhdistyivät päässäni ja mietin, miten pullon sisään voisi saada jonkun hahmon sateeseen ja keksin laminoida kuvan.

 Poikani jo odottaa, koska otamme taas tonttukuvia hänestä. Tähän "hätään" emme niitä vielä räpsineet, vaan etsimme yhdessä hänestä viimevuotisen tonttukuvan tietokoneelta. Printtasimme kuvan kahtena kappaleena ja leikkasin ne ääriviivoja pitkin. Poikani leikkasi niille valkoisen taustan ja liimasi omat kuvansa siihen.

Laminoimme kuvan ja leikkasimme sille reilut reunat laminointikalvosta. Kuvan leveyden määrittelin mittaamalla pullon noin halkaisijan viivottimella. Tämä pullo oli pepsi max ja sen läpimitta noin 5cm. Rullasin kuvan löyhästi ja työnsin pullon suusta sisään. Siellä se avautui suoraksi, eikä tuskin ole enää saatavissa pois.

Tämän jälkeen poikani laittoi pulloonn eri hileitä ja täytimme sitä vedellä. Hileet kelluivat ja nousivat pintaan. Mietin,että pintajännityksen rikkominen voisi auttaa ja pudotimme pulloon pienen pisaran fairya. Lisäsimme myös hileitä. Lapseni oli nähnyt rauhoittumispullojen kuvia, joten  hän halusi, että tämänkin pullon vesi värjätään. Värjäsimme sen pienellä pisaralla kaapissa olleella elintarvikevärillä.

Liimasimme pullon korkin kiinni pullooon, jotta vesi ei pääse karkuun.

Nyt on ihana tutkia kuinka lumet leijuvat pienen tontun päälle.

Tulipa tuunattua nämä jouluvalotkin tänään. Vanhoista oli jo useampi valo palanut, eikä niihin löytynyt enää varalamppuja. Nyt on taas jouluisen tunnelman aika!

Ennakko tonttuilua

Tänä vuonna on meinannut tämä tonttuilu ja joulun fiilistely alkaa aikaisemmin kuin yleensä. Taisi syyskuu ehtiä juuri vaihtua, kun ompelin pojalleni joulua varten tonttuiluvaatteet. En niitä viitsinyt silloin vielä tänne päivittää, niin ne jäi. Mutta tadaa, tässä ne nyt ovat. Ja on joulukuviakin tontusta jo syksyllä räiskitty. Tämä isompi tonttu ei ole kyllä vielä mitään lahjoja ehtinyt valmistaa (olen vaan fiilistellyt), eikä oikein pohtiakaan, mutta kyllä jollekin jotain itse tehtyä olisi kiva taas tehdä.

Näillä tonttuillaan tänän vuonna. Vihreät joustofrotee pöksyt ja punainen paita.

Kankaat: Punavalkoinen trikoo PaaPii, joustofroteen alkuperää en muista, kun se on asunut jo niin kauan kaapissani.

Kaavat: Paita OB Raide 6/2012 98cm, Housut PaaPiin kaavakirjasta Repo 98cm

Kaveriksi sopii vieläkin ihan eka tonttu lakki. Se kasvaa näköjään käyttäjän mukana.

 Lisää tonttuilua, on harrastettu tonttuoven muodossa. Eipä tätä kovin salassa voinut valmistaa, kun ei pojalla tullut uni. Työn johto seurasi tarkkaa valmistusta. Ovi on tehty kahdesta erilaisesta pahvista ja maalattu akryylivärein. Kerroin pojalle, että tontut olivat pyytäneet apua valmistukseen.

Ja tälläisen oven tekoa voisi jatkaa kokoajan, kun aina tulee joku pieni juttu mieleen, mikä siitä puuttuu. Viimeisin oli pahviset saranat ja ovikranssi. Tämä ovi ei aukea, vaan on "lukossa".

 Kinkku ja Pareeni, poikani nimeämät tontut vaikuttavat tyytyväiseltä omaan oveensa, josta on yhteys Korvatunturille. Yhtään en ole suunnitellut, minne tuo tonttuovi meidät kuljettaa, mutta koska rakastan improvisointia, eiköhän sitä jotain hauskaa tonttuilua keksitä.

 Sitten vain odotetaan....ja odotetaan...

LUUKKU 11 - Pakettikortit

Jos sattuu tilaamaan valokuvia vaikka joulukortteihin voi samalla tehdä pieniä pakettikortteja. Niin kuin tässä on väsätty. Muilla kuin tonttumaisilla kuvilla voisi tehdä vaikka omiin käsitöihin liitettävän kuvan kortiksi.

Pakettikortit valokuvista

Tein siis kuvankäsittelyohjelmalla pienen puuhastelun ja liitin neljä kuvaa yhdeksi kuvaksi. Työtapaturmana tilasin kuvat vahingossa valkoisilla reunoilla, mutta saihan nekin leikattua irti samalla, kun leikkasi kuvat erilleen ;)

 Sitten vain reijittäjällä reikä kortin yläkulmaan ja pakettikortit ovat käyttövalmiita. Tämän ikäisesti on muuten todella haastavaa saada valokuvaa jossa olisi vaikka tonttu hattu päässä ja ihan iloinen ilme ja tunnelmakin vielä. No saatiin muttama kiva kuva, kun otti tarpeeksi monta. Joulukortit paljastetaan sitten myöhemmin ;)

Voit joulun elää joka päivä vaan?

 No ehkä siihenkin kyllästyisi, jos joulu olisi joka päivä? Mutta nyt minä palasin hetkeksi jouluun blogissani. Aika vaan katoaa kokoajan jonnekin, "ja sit kun"-aika meni jo monta kertaa. Mutta NYT KUN olen saanut hetken aikaa taas kaivella kuvia, mitä on tullut tehtyä, huomasin, että joululahjoja on paljastamatta. No ei niitä mitään suurta kasaa tehtykään, mutta jotain sentään. Siis tässä...

Eräälle pikkuneidille body ihanan pehmeistä Noshin kankaista. Etukappaleella polua puuterin värisenä ja takana...

  ...Ihanaa miniraitaa. Hihat ja resorit ovat vanilijaa...

Sitten pari peplumia, myös ihanille neideille, mutta jo vähän isommille... Kankaat näissä samoja, kun bodyssa.

 Myöskin ihanalle äidille sujahti pukkia avustaen tällainen tunika lämpimästä neuloksesta.

 Sitten askartelin muutaman tällaisen herkkukätkön, joiden sisällä oli karkkeja tai rusina/pähkinäsekoitusta.

 Testailin soodataikinan tekoa ja tein muutamia koristeita siitä. Kuviot painoin tapetilla.

Sitten oli tietysti myös joulukortteja, jotka lähtivät ilahduttamaan joitakin ihan postin kautta. Kortissa valokuva pojastani. Leikimme hieman kotoista valokuvastudiota. Tuli monta hauskaa kuvaa.

 Hyvää joulua sitten, kun sen aika taas on ja kauniita unia (sitten, kun malttaa taas mennä nukkumaan).

Luminen lento kuumailmapallossa

Eilen meillä kävi ihana valokuvaaja ottamassa 1 v. kuvia pojastamme. Sain häneltä pyöriteltäväksi ideakuvan, jossa poika oli lumisessa maisemassa korissa ja korin yllä oli leijailemassa ilmapalloja. Ihastuin ideaan ja lähdin tekemään siitä omaa toteutusta.

 Syntymäpäivillä oli koristeena paljon palloja. Ne olivat jo vähän nahistuneet, avasin ne ja täytin uudestaan ilmalla kuvauksia varten.

Iso pahvilaatikko löytyi sopivasti mieheni työpaikalta. Etsinnässä ollutta koria, ei tullut millään vastaan. Tähän laatikkoon mahtuisi koko perhekin tarvittaessa. Ehkä toisena päivänä nappaamme vielä itse sellaisia kuvia?

 Mietin monta päivää kuinka saisin järkevästi pallot korin yläpuolelle ja että ne ei vät kaikki roikkuisi alaspäin. Ajattelin käydä täyttämässä niitä heliumilla, mutta se lysti olisi tullut melko kalliiksi. Sitten muistin jo pois pakatun leikkimaton lelukaaren ja se sopi tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Löysin myös leveää pakkausteippiä askartelukaapin kätköistä ja sillä sain sen ja lippuviirit huomaamattomasti kiinnitettyä laatikkoon.

Ilmapallot sipoin puuvillalangalla kaareen ja kieputin lankaa pallojen ympäri, jotta ne menisivät mahdollisimman lähelle toisiaan.

Ensin otettiin sisällä kuvia. Osa sisäkuvistakin otettiin tässä laatikossa. Sitten suuntasimme ulos lumisateeseen. Muutama kuva napsittiin ensin hangella ja sitten poika pääsi lentämään jännittävään laatikkoon.

 Nyt yritän sitten olla kärsivällinen ja odottaa valmiiden tuotosten ihastelua....

ja jos joku haluaa tulla vielä tällä viikolla "leikkimään" valokuvausta, niin tervetuloa!

 Lisäsinpäs vielä loppuun äidille tehdyn synttärikortin lippuviiristä inspiroituneena ja

...synttärikakun päällä olleen koristeen.

Kirjahyllyn tuunaus

Meillä on olohuoneessa IKEAn Bestå kirjahylly, johon olen jo pitkään haaveillut uudesta ilmeestä. Nyt se on vihdoin toteutettu!

 Kesällä suristelin veljelleni kesätukan ja vastineeksi hän kävi ottamassa minulle kuvia viereiseltä kalliolta. Hänellä kun on niiiiin hieno kamera. Tuli monta hyvää kuvaa ja omien äänestysteni jälkeen valitsin yhden, josta teetin jättijulisteen (80x120cm).

Nyt tämä jättijuliste on leikattu vitriiniovien sisälle sopiviksi paloiksi ja meidän olohuoneessa on järvimaisema! Ainoa hankaluus oli saada tästä lopputuloksesta kuvaa. Lasi olisi tahtonut heijastaa kameraan kaikkea sellaista mitä minä en halunnut.

Kuva: Aimo Aarnio
Juliste: Smartphoto.fi

Kuvan siirto puulle

No niin tämä nappasi heti, joten piti ehdottomasti kokeilla! Mellun Hollywool-blogissa: Kuvan siirto puulle. Mennään siis sen kunniaksi samalla otsikolla. Taidan pitää puusta, kun asun hirsitalossa ja valokuvista olen pitänyt aina. Siis mahtava yhdistää nämä kaksi elementtiä. Olen aikaisemmin, vuosia sitten testannut saman tyylistä tekniikkaa, joka ei päätynyt yhtään näin hienoon lopputulokseen. Siinä muistelen käyttäneeni mustesuihkutulostinta ja erikeeperi laimennettiin vedellä. Mutta mitä sitä nyt hyvää tavaraa laimentamaan!!

Jotta minun ei tarvitse monen mutkan takaa etsiä itselleni tätä ohjetta, laitan sen myös tähän kuvineen muistin tueksi itselleni. Uskon, että näitä tulee tehtyä vielä lisää.

Tavoite: Siirtää valokuva puulle

Tarvitset:
Puuta (sileä pintaista tai itse hiottua, jotta ei tule tikkuja sormiin)
Erikeeperiä
Kuvan (joka on tulostettu laser-printerillä tai kopiokoneella)
Kärsivällisyyttä (annat liiman kuivua hyvin)

1. Valitse kuva jonka haluat siirtää puulle (tai kankaalle). Huomioi tulostaessa kuvaa, että lopputuloksessa kuva on peilikuvana. Mahdollisen tekstin tulee siis kulkea peilikuvana.

2. Etsi sopiva kuiva puu johon haluat kuvan kiinnittää. Minä löysin palan ylijäänyttä saunan laudetta. Ja kun on innostus kokeilla jotain, ei jaksa mennä kaivamaan sahaa esille, jotta saisi palasta sopivan kokoisen. Sen voi tehdä myöhemminkin?

3. Sitten levittelin erikeeperiä kuvan yli melko runsaasti.

4. Ja painelin kuvan kiinni puuhun hellän jämäkästi taputellen. Sitten alkoi ärsyttävä vaihe: odottaminen. Työn pitää antaa kuivua reilusti. Mellun ohjeessa luki yön yli, itse tein työn aikaisin aamulla joten päätin odottaa päivän yli, iltaan :)

5. Sitten kastelin paperin erittäin märällä pehmeällä tiskirätillä painellen.

6. Kun paperi oli vettynyt, aloin hinkata sitä sormella. Paperi rullautui irti! Ja kuva oli todella tarttunut puuhun! Taikaa? Tämä vaihe vaatii myös kärsivällisyyttä: Kuva ei ehkä tule ihan hetkessä esiin.

7. Huuhtelin kuvan vielä hanan alla ja taputtelin kuivaksi. Tämän jälkeen vielä hieroin muutamista kohdista pinnalta pois paperin nukkaa.

Vielä pitäisi tehdä näin:

8. Sahaa puu oikean mittaiseksi ja hio sahattu pinta.

9. Lakkaa työ läpinäkyvällä lakalla, anna kuivua ja asettele esille.

Nämä vaiheet tulee sitten kun saan sen sahan esille ;) Puupalikkani on sen muotoinen, että saatan piilottaa siihen lenkkiruuvit ja teen työstä roikkuvan taulun.

Tämä on ehdottomasti myös mahtava lahjaidea! Sopii moneen tilanteeseen. Näitä voisi varmasti tehdä vaikka lapsenkin ottamasta kuvasta/lapsesta otetusta kuvasta äitienpäivälahjaksi päiväkodissa? Ehkä vielä liimailla jotain koristuksia kuvan ympärille. Täytyy vain todeta vielä, että mahtava idea, kuka sitten tämänkin keksinyt!

Taulut murujen vanhemmille

Sain toiveena valmistaa kaksi taulua ihanista muruista, tädin muruista. Nämä sujahtivat myös pukin konttiin...

Jännä että kuvassa tausta näyttää melkein siniseltä. Todellisuudessa oli kuitenkin vaalean harmaa. Olen myös salaa pikkuisen ylpeä noista ripsien onnistumisesta tytön taulussa. Ei ollut mikään helppo leikkaus saksilla!

Tekniikka on sama kuin tekstissä tehdään vaikka paita tai taulu.

Lapsen oma kirja - lahja kolmevuotiaalle

Eilen juhlittiin kolmevuotiasta neitiä, jolla tahtoa riittää varmasti yhtä paljon kuin Pikku-Myyllä! Tämän neidin isosisko on kova tekemään tehtäviä kirjoihin ja papereille ja liimailemaan tarroja ja askartelemaan. Siitä se ajatus sitten lähti: "Mitä isot edellä, sitä pienet perässä." Pikkuneiti saisi ihan oman kirjan, jonne saa tehdä ihan omia juttuja ja ihan vaikka tusseilla, kun on jo "iso tyttö".

Aloitin kirjan teon hankkimalla kovakantisen muistivihon, jossa oli valkoiset tarpeeksi paksut sivut (ei mitään lirupaperia). Kirjan kannet koristelin uudelleen (kuvana on väritetty värityskuva) ja päälystin kirjan kontaktimuovilla (ihan tuli vanhat kouluajat mieleen...).

Kirjan sisälle jätin suurimman osan sivuista ihan tyhjäksi, jotta kirjan omistaja saa tehdä kirjastaan juuri sen näköisen kuin tahtoo. Tyhjät sivut eivät välttämättä ole kuitenkaan pelkästään houkuttelevia, joten liimasin muutaman värityskuvan sivuille joukkoon.

Kirjan alussa on haastattelu kirjan omistajalle. Myös alkuun on laitettu muutama liimaus ja piirustustehtävä esim. valokuva perheen jäsenestä ja sitten viereen saa perheenjäsenen kuvan. Kirjaan voi myös taiteilijan luvalla lisätä tekstiä: kommentteja ja lausahduksia joita on saattanut sanoa kirjan sivua tehdessään.

Tietysti myös tähän kirjaan saa liimata tarroja! Ja niitä täytyi ehdottomasti sujauttaa tähän mukaan! Parhaimmillaan kirjasta voi tulla mukava muisto, jota voi hymy huulella lueskella vähän isompana, vähän niin kuin vauvakirjaa, mutta eri tavalla.

Ihana neiti sai tietysti myös kortin! Kortissa kurkistelee hiiri käpyä syöden. Hiiri on kotoisin Ikean lahjapaperista. Juhlan kunniaksi se sai rusetin häntäänsä.

Kirjaan tehtiinkin heti illasta jo muutamia värityksiä ja piirustuksia. Neidin isosisko alkoi jo haaveilla myös omasta kirjasta... :)