Örkkilän pakopeli

Lapseni tykkää kotitekoisista ”pakopeleistä”. Välillä hän tekee niitä itsekin meidän vanhempien ratkottaviksi. Viime tammikuussa juhlimme synttäreitä pakoteemalla. Ystäväni kyseli, mitä juttuja silloin juhlissa oli. No minäpä päätin olla tehokas ja kirjata niitä samalla tänne blogiin, kun muistelen. Saa nähdä muistanko vielä kaiken... olen huomannut, että muistini on nykyään huono. Ehkä sen kapasiteettia verottaa työn ohessa opiskelu.

 Kaikesta en näköjään ollut ottanut kuvaa, mutta koitan sanoin kuvailla. Alkuun olin rajannut teipillä alueen keittiön kaakelilattiasta. Se toimi peliruudukkona. Olin lukinnut talostamme kolme ovea (työhuone, makuuhuone, kylpyhuone). Ovissa oli eri värisen örkit vihjaamassa, minkä värinen avain oveen tarvittiin. (Oikeasti lukkoihin käy kaikkiin sama avain.) Juhlijoita oli myös kolme ja heistä jokainen sai vuorollaan toimia avaimen etsijänä. Ennen juhlia olin valmistellut kortit, joissa oli vihjeitä ja numeroita. Koska lapseni pitää myös paljon numeroista. Ensin luin kirjeen joka löytyi ruudukon vierestä. Siinä kerrottiin hassun örkin piilottaneen kätkön jonnekin taloon ja jos lapset haluavat löytää sen, heidän tulee selvittää vihjeiden perusteella tie kätkön luo. Yhdessä kortissa luki ”aloita tästä”. Valittiin kuka sai avata sen. Ja sovittiin, että jokainen sai vuorollaan yrittää tehtävää ja halutessaan pyytää apua muilta. Sieltä tuli ensimmäinen vihje, jossa kerrottiin, että piti tutkia tarkasti keittiön pöytää ja tuolien alta. Lapset ihmettelivät, miksi ovia oli lukossa ja yhdessä ovessa luki örkin puhekuplassa ”liilaa olla pitää”. He itse päättelivät, että varmaan avain tarvitaan. Yhteistyönä ensimmäinen avain lopulta löytyi keittiön tuolin alta teipattuna ja siinä oli kiinni pieni liila merkki. He menivät liigan oven luo ja avain toimi lukkoon!

Oven takana oli mittaus tehtävä. ”Örkkilässä kaikki mitataan duplolegoissa. Örkkilän Heikki on ihmisten mitassa 42 cm. Kuinka monta legoa hän on pitkä?” Jokaisen tehtävän ratkaisu oli aina numero. Jos epäili olevansa oikeassa, saattoi mennä katsomaan, oliko ruudukossa vastauksen numeroa. Joukossa oli myös hämäys numeroita, joiden takana luki kannustuksia yrittää uudelleen. Tehtävässä tuli tajuta rakentaa legoista torni, joka oli tasan 42cm korkea. Vieressä oli lankkuun kiinnitetty ompelumitta. Kun oikea ratkaisu ja numero löytyi, sen takaa löytyi uusi vihje uudesta avaimesta. Nyt oli seuraavan vuoro etsiä.

”Jotain kuumaa, jossa voi leikisti tehdä örkkiruokaa”. No leikkiuunihan se oli. Sinne oli piilotettu punaisella merkitty avain. Punaisen örkin huoneesta löytyi taikahiekkaa. Tehtävänä oli, että jokainen vuorollaan yritti löytää hiekasta piilotetun timantin. Vihjelapussa vihattiin, että niistä piti tehdä lasku. "Örkkien rahaa on timantit. Etsikää jokainen yksi timantti. Vihje O + O + O = ?" Ensin lapset laskivat, että timantteja oli kolme, mutta se ei ollut oikea vastaus. Sitten he huomasivat timanteissa numerot (olin kiinnittänyt niihin teipit ja teippiin kirjoittanut numeron. Numerot olivat 1+2+3. Sitten löytyi oikea vastaus ja saatiin uusi vihje avaimesta. ”Jotain pehmeää, johon sohvalla on kiva painaa pää”. Ja niin löytyi sininen avain sohvatyynyyn teipattuna.

Sinisellä avaimella pääsi kylpyhuoneeseen. Siellä pyyhe, jonka päällä oli vettä vadissa, pieniä muovimukeja, pitkä grillitikku ja maljakko, jonka pohjalla oli yllätysmunan muovikuori. Tehtävänä oli pelastaminen: "Örkkilän sini on jäänyt sukellusveneellä pinteeseen. Lasiin ei saa koskea. Pyyhkeen päällä olevia asioita saa vain käyttää. Pelastakaa sini!" Eipä mennyt kauan, kun joku keksi, että aletaan laittaa vettä maljakkoon ja näin he huomasivat, että sukellusvene alkoi nousta. Grillitikku oli sitä varten, kun itsellä testivaiheessa muna saattoi kääntyä linkkuun maljakossa ja sen takia ei mahtunut jatkamaan matkaa ylös asti. Tikulla tökkäämällä sen sai jatkamaan. Lapset eivät kuitenkaan tikkua tarvinneet. Ihmettelivät lähinnä onko se vain hämäystä. Hämäystavaroita olisikin voinut olla enemmän myös tarjolla! No sini pelastui ja kiitokseksi munan sisältä löytyi numero. Numeron takaa löytyi vihje, että aarrekätkö on todella lähellä. Katsokaa jääkaappiin!

No jääkaapista löytyi viesti, että se olisi aika huono kätköpaikka, katsokaa isoon mustaan saappaaseen. Eikä sielläkään ollut muuta kuin viimeinen vihje, jossa luki "katsokaa omaan taskuunne". Sillä aikaa, kun lapset keskittyivät rataan, kipitin pilottamaan aarteet eli kökkökätköt heidän takkiensa taskuun eteiseen. Aarteen paljastuminen kököiksi ei ollut pettymys, vaan nauratti kovasti. Ihana, kun he ymmärsivät kökkö huumoria ja heistä oli hassua, että omasta taskusta löytyi kökköjä. Niitä sai toki maistaa, jos uskalsi (olivat suklaarusinoita). Sitten päästin vielä herkuttelemaan örkkijärskiannoksilla. Jäätelön päälle sai tietysti laittaa haluamiaan kökkökoristeita.