keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Muistoja tyynyihin


Olin reissussa viime pääsiäisen aikaan Pietarsaaressa. Kävin siellä paikallisessa kangaskaupassa. Paikan myyjä oli hurjan innostava ja oli laittanut myös omia tekeleitään esille.

Olin jo aikaisemmin ollut aikeissa tehdä äitienpäivälahjaksi valokuvatyynyt äidilleni, kun olin ihastunut ihanan ja taitavan ystäväni Jennin tekemiin tyynyihin, mutta en ollut vielä varma tekniikasta jolla tekisin kuvat kankaalle.

Siinä kaupassa sitten silmääni osui eräs tyyny, jossa oli valokuva. Myyjä kertoi itse tehneensä sen. Tiedustelin tietysti heti, mitä tekniikka hän oli käyttänyt tyynyä tehdessään. Hänpä esitteli minulle A4 kangasarkkeja joihin pystyi printtaamaan kuvan ja käyttämään sitä valmiina kankaana.

Muistin kuitenkin, että minullapa on aika monta muutakin projektia vielä kesken ja jätin vielä tämän tuotteen ostamatta (pakko myöntää myös, että oli aika kallista ja mietin jos vastaavaa saisi netistä halvemmalla).

Asiaa myöhemmin tutkittuani suuntasin Lohjalla kirjakauppaan. Löysin sieltä samantapaisen tuotteen, mutta se ei ollut kangasta vaan jonkinlaista kalvopintaista silitettävää paperia. Kuva silitettäisiin ensin kankaalle (tai suoraan paitaan) ja sitten kangasta voisi käyttää ompeluun. Hinta oli suhteellisen edullinen, jos vertaa kohtaamaani kangasversioon. Sitten huomasin palanneeni kotiin pakkaus mukanani ja olikin pakko jo heti kotona kokeilla, miten tuote toimii!

Ohjeet kannattaa tosiaan lukea! Kuvaa täytyy sen verran käsitellä koneella, että sen on oltava peilikuva halutusta tuloksesta. Muutenhan jos kuvan kääntyminen ei haittaa mitään säätöjä ei tarvitse tehdä, mutta jos lisää tekstiä sen on oltava ns. väärinpäin/peilikuvana. Tulostaminen oli yhtä helppoa kuin tavalliseen paperiin.

Kuva laitettiin printattu puoli kangasta vasten ja silitettiin pakkauksen ohjeen mukaan. Huomasin myös, että jos silitti liian miedolla lämmöllä pitkään, kuva ”halkeili”. Kun kuva oli jäähtynyt, siitä poistettiin päällimmäinen kerros (vähän kuin leikkitatuoinneista). Sitten sainkin alkaa sommitella, leikata ja ommella tyynyjä.

Tässä ensimmäinen kokeilu: Tyyny kummitytölle.

Ja sitten äitienpäivälahjani: Kuvissa minä ja veljeni pienenä.




Laitoin myös tyynyihin pienet laput muistoksi tekijästä.

Itse olen ajatellut myös omaan kotiini tehdä tällaiset tyynyt, ehkä makuuhuoneeseen sängyn päälle meidän molempia lapsuuskuvista. Ovat vielä ajatuksena, ei jo työn alla. Tämä kuitenkin oiva lahjaidea tai omaksi iloksi!

6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tosi hienoja! Noin voisi tehdä myös hauskoja kasseja, jossa kuvat saattaisivat viitata käyttötarkoitukseen...:) T. Karhu-Eija

Aila kirjoitti...

Aivan! Hyvä idea! :) Ja toi kestää tosiaan ainakin kevyttä käsinpesua paketin mukaan, en oo viel testannu :)

Jenni kirjoitti...

Ai sinä olet tehnyt tuollaisia lappuja. Olen myös joskus ajatellut kokeilla. Nuo tekstit noissa kuvissa ovat ihanat! Mun on pitänyt muuten laittaa myös mun tyynytekeleistä kuvat blogiin, mutta ehkä joku päivä ne vielä sinne ilmestyvät...

Aila kirjoitti...

joo siis ne laput on sitä samaa mihin kuvat tulostettu kun siihen arkkiin jäi tilaa niin sopivasti tietysti koitin hyödyntää koko arkin :D se myös sito sen kankaan reunat sillain et se ei ees vaatinnu ompelua vaan pelkästään leikkasin sen irti ja ompelin tyynyn väliin :)

Jenni kirjoitti...

Ahaa eli onnistuu ihan kankaallekin. Mietin, että ois silkki- tai puuvillanauhaan kokeillut silittää, mutta nyt siis opin taas jotain uutta!

Aila kirjoitti...

joo sekin tuli ihan kokeilemalla itse opittua, varmaan ihan vahingossa :)